tris kirjoitti:Lähinnä jos on tapahtunut jotain outoa jolle ei löydy muuta selitystä. Mutta kateuteen tarvitaan sekin että on joku asia mistä olla kateellinen...
...Sikäli me kroonikko mt:t voivat olla suht turvassa tuhoavalta kateudelta että jos ei mene kovin hyvin on kukaan tuskin mistään kateellinen.
Kuka tahansa voi olla kenelle tahansa kateellinen eri voimakkuusastein. Missä määrin kateus häiritsee ja halvaannuttaa omaa toimintaa ja tunne-elämää riippuu siitä, miten kypsä on oman kateutensa suhteen.
Minä voisin olla kateellinen jollekin mt-kuntoutujalle hänen elämänsä vapaudestaan ja riippumattomuudestaan. Esimerkiksi siitä, että ei tarvitsisi nousta aamulla aikaisin ja laittautua töihin. Mutta elämässä on niin monta puolta. Jos ei ole työtä, ei ole rahaakaan käytettävissä juuri lainkaan ja toisenlaiset ongelmat hallitsevat elämää sitten.
Kateus voi olla myös täysin epäasiallisen irrationaalista. Eräs sukulainen oli kateellinen äidilleni tämän eläkkeelle pääsystään. Jos mainitsisin nyt äitivainajani eläkkeellepääsyn syyn, pitäisitte tuota kadetta sukulaistani seinähulluna. Mutta elämä on monimutkainen ja erityisesti sisaruskateus voi olla hyvin syvältä ja kaukaa kumpuavaa.
tris kirjoitti:Enemmän olen törmännyt siihen että omat ihmissuhteeni ovat kärsineet siitä epäsuhdasta että minulla menee huonosti ja toiselle hyvin. Minua se ei ole haitannut mutta on vaikuttanut paremmin pärjäävän suhtautumiseen minuun. kerran yksi suoraan sanoikin ettei halua kauheasti pitää yhteyttä kun pelkää että minä olen kateellinen. Sellainen tuntuu paskalta. Ovelalta keinolta heivata laidalta ihminen jonka status ei ole riittävän korkea.
Kyllä taloudellinen epäsuhta voi olla aidosti ystävyyssuhteen katkaisija. Vieraantuminen ja suhteen väljeltyminen on molemminpuolista, jos harrastukset ja ajanviettotapa, jotka ennen ovat olleet enemmän yhtäläiset, muuttuvat radikaalisti. Voi tietysti olla myös toisenlaisia tarinoita.