Psykopatologia.munfoorumi.com

Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli 25.4. 2014 "Kaksi masennusta kokenut: Askartelukerhot nöyryyttävät mielenterveyskuntoutujaa" :

Askartelukerhot ja moni muu mielenterveyskuntoutujille tarjottava toiminta nöyryyttää ja lamaannuttaa ihmisiä, sanoo kaksi kertaa masennuksen kokenut Katja Lemberg. Hänen mielestään koulutettujen aikuisten ohjaaminen esimerkiksi ruuanlaittotehtäviin tai muuhun kuntouttavaan päivätoimintaan ei palvele mielenterveysongelmista kärsivien etua.

Ei minustakaan, ellei ihminen todella tarvitse apua esimerkiksi ruuanlaittoon. Nykyäänkin lienee vallalla ajattelu, että mt-potilas on avuton ja osaamaton, eikä oteta huomioon vaikkapa henkilön koulutustaustaa tai sitä, että hän on itsenäisesti asuva aikuinen ihminen. Tuollainen kuntoutustoiminta jossa opetellaan ruuanlaittoa ja siivousta, sopii varmaan hyvin vaikeasti sairaille, mutta ei varmaan niin hyvin suurelle osalle mt-ongelmaisista, jotka toivoisivat eniten lääketieteellistä hoitoa sairauteen, kuten psykoterapiaa.

Katja lakkasi saamasta palkkaa, mutta maksoi silti kalliita terapiakäyntejä omasta kukkarostaan. Kun rahat olivat loppu, Katja makasi muutaman kuukauden kotona ja alkoi sitten etsiä uutta työtä.

Askartelukerhoja kyllä järjestetään, mutta yhteiskunta ei kustannakaan sitä varsinaista sairauden hoitoa, jota psykoterapia on.

Nyt Katja on työskennellyt jo vuosia masentuneiden parissa. Hän on kehittänyt mallia paikasta, jonne uupunut tai masentunut voi tulla saamaan ohjausta niiden asioiden korjaamiseen, jotka itse kokee ongelmaksi.

Loistava idea!

Tällä hetkellä kaikki mielenterveyshoidon järjestelmät perustuvat siihen, että ammattilainen kysyy asiakkaalta asioita ja kerää vastaukset. Minusta masentunut pitäisi ohjata itse kysymään kysymykset itseltään ja myös etsimään niihin vastaukset. Näiden asioiden kartoittamiseen ei minun mielestäni tarvita mielenterveystyön ammattilaista."

Niin.

http://www.hs.fi/elama/Kaksi+masennusta ... 316?sivu=2

Kun itse olin päiväosastolla, siellä askartelu oli kivien maalaamista , paperikuvien leikkelyä tai
pullonkorkeista avaimenperien tekemistä ym vähemmän mielekästä, tuskin sitä askarteluksi saattoi kutsua.Aikuiset ihmiset laitetaan näpertelemään joitan lasten juttuja.Vaihtoehtona oli nojatuolissa nukkuminen. Jos oli oikein onnekas pääsi leipomaan tiikerikakun

Minuakin yritettiin houkutella heti aluksi harjoittelemaan ruuanlaittoa jonkun helvetin toimintaterapeutin (tms) kanssa. Kieltäydyin. Siinä vaiheessa, kun he olivat tehneet minusta käytännössä "invalidin" hoidollaan, he yrittivät houkutella minua myös päiväsairaalaan. Kieltäydyin, minulla oli toisia suunnitelmia. Lisäksi joku hoitaja kävi tarkastamassa asuntoni pian tuon jälkeen. Pelkät ehdotuksetkit olivat nöyryyttäviä.

En ymmärrä tuota kirjoitusta. Ilmeisesti luettava kokonaan alkuperäinen kirjoitus.

Itselläni ei ole omaa kokemusta sairaalahoidosta. Omainen on ollut kerran jakson myös päiväosastolla kuntoutumassa ja siellä laittoivat ruumiillista työtä tekemään tottuneen askartelemaan, laittamaan ruokaa, siivoamaan ym. Kaikesta tuosta hän selviytyi eikä pahakseen pannut. Se askartelujuttu oli vähän nolo, kun laittoivat lääketokkurassa värittämään, joten olihan lopputulos vähän sinne päin. Mutta ruuanlaitto oli ihan yhtä mukavaa kuulemma kuin kotonakin. Se oli sellainen elämänvaihe se.

En ymmärrä tuota arvostelua kouluttautuneen laittamisesta tekemään jotakin askartelua. Itse olen masennuttuani sairastanut sairauslomalla ensin viikon kaksi ja molemmilla kerroilla on ollut kotona sattumalta tilanne, joka on vaatinut fyysistä toimintaa ja askaroimista. Olen ottanut vuosilomani ja käyttänyt sen masennuksesta toipumiseeni. Tuolloin minulla on ollut lupa terapoida itseäni haluamillani keinoilla, jotka ovat olleet milloin tapetointi, muutto ja milloin laatoitus ja suurempi siivousprojekti, esim. kaappien siivous, jota en ole ehtinyt enkä jaksanut töiden lomassa tehdä. Omaa työtäni en olisi kyennyt tekemään, mutta tapetointi sujui juuri ja juuri. Ehkä toisenlainen toiminta (jota ei voi työksi kutsua) ja ympäristö jollain tavalla auttoivat. Koin, että siitä oli hyötyä itselleni, kun myös sain jotain konkreettista aikaan. Omaiseni taas koki, että toimintaterapia, vaikka ensin lähes koomista, oli sosiaalinen tilanne ja hänen persoonalleen sopi, koska ymmärtääkseni ihmiset pitivät hänestä osastolla ja hän on innostunut ruuanlaitosta muutoinkin. Leipoi tuolloin useinkin kotona.

Toimintaterapioissa on varmasti eroa. Jos se on kuvien leikkaamista, vaikuttaisi, että terapeutilla olisi mielikuvitus loppunut. Miksi ei "isoäidin neliöiden" virkkaamista tai kaulaliinan kudontaa? Jonkun mielestä sekin olisi tylsää. En ymmärrä, mitä eroa on sillä, että akateemisesti kouluttautunut tai levyseppä virkkaisivat patalapun?

Kun minä olin hullujenhuoneella sain askarrella jouluenkelin. Olin juuri vieroittautumassa lääkkeiden liikakäytöstäni.
Siellä sai jouluglögiä ja piparin. Silloin se oli ihan kivaa, mutta yhdessä kuntoututtavassa työssä minut laitettiin taittelemaan paperia kahtia ja se oli jotain aivan kauheata.

Hilppa:Toimintaterapioissa on varmasti eroa. Jos se on kuvien leikkaamista, vaikuttaisi, että terapeutilla olisi mielikuvitus loppunut. Miksi ei "isoäidin neliöiden" virkkaamista tai kaulaliinan kudontaa? Jonkun mielestä sekin olisi tylsää.

No itse inhosin lapsenakin käsitöitä, etenkin inhoan virkkaamista ja kutomista. Oletetaanko muuten vielä nykyäänkin, että kaikki naiset pitävät käsitöistä?

Hilppa: En ymmärrä tuota kirjoitusta. Ilmeisesti luettava kokonaan alkuperäinen kirjoitus.

Tässä lainauksessa oli minun ymmärtääkseni kirjoituksen pointti:

Nyt Katja on työskennellyt jo vuosia masentuneiden parissa. Hän on kehittänyt mallia paikasta, jonne uupunut tai masentunut voi tulla saamaan ohjausta niiden asioiden korjaamiseen, jotka itse kokee ongelmaksi. Katjan kotikaupungissa Kotkassa tällainen Kasvava keskus jo toimii, mutta tavoitteena on laajentaa mallia muuallekin.
http://www.hs.fi/elama/Kaksi+masennusta ... 316?sivu=2

Masennusta sairastavat ihmiset ovat sairautensa kanssa täysin erilaisissa tilanteissa. Mikä on toimintaterapian tarkoitus? Ei kai tarkoituksena ole opettaa ketään leipomaan tiikerikakkua tai leikkaamaan kuvioita paperista vaan antaa ihmiselle masentuneen ajatuskuviosta irtautumisen mahdollisuus yksinkertaisen virikkeen kautta meditatiivisen toiminnan avulla. Eli on aivan sama virkkaako patalappua dosentti, keittiöapulainen, lähihoitaja vai kuorma-auton kuljettaja tai mies vai nainen. Voisihan se tekeminen olla vaikka halonhakkuuta, mutta se ei ole niin helposti sairaalaan järjestettävissä olevaa toimintaa eikä välttämättä turvallisuusvaatimukset täyttävää hommaa.

"Vaikka tukitahoja on paljon, voi käydä niin, että se oleellisin asia jää kokonaan käsittelemättä. Minulla se oli talous. Mieltäni hoidettiin, lapsestani huolehdittiin ja kotiani siivottiin, mutta raha-asiani eivät kuuluneet kenellekään."

Kuka on vastuussa aikuisen syyntakeellisen ihmisen taloudesta? Ei kai hoitotaho vaan potilas itse, jolla kuitenkin on itsemääräämisoikeus omiin asioihinsa?

Ja potilas pitää kiinni siitä itsemääräämisoikeudestaan eikä suostu edunvalvontaan sairauden ajaksi.

Ei kai sitä ihminen ole kovinkaan masentunut, jos jaksaisi tehdä kovinkin kummoista työtä tai harrastusta.

muumimamma kirjoitti:Ja potilas pitää kiinni siitä itsemääräämisoikeudestaan eikä suostu edunvalvontaan sairauden ajaksi.

Ei kai sitä ihminen ole kovinkaan masentunut, jos jaksaisi tehdä kovinkin kummoista työtä tai harrastusta.

Kaikki masennuspotilaat eivät sairasta psykoottisia masennusta eivätkä siten joudu eivätkä pääse edunvalvonnan piiriin.

Onhan lakoninen käsitys masennuksen olemuksesta tuokin, että "ei kovinkaan sairas", jos ylipäätään johonkin pystyy.

Mahtaako tällä muumimammalla olla jokin käsitys minne kirjoittaja tuuuve tältä palstalta katosi?

Kirjoitusvirheiden korjaus 10.08.

En tiedä minne kirjoittaja tuuuve katosi ei tämä ole kai suljettuosasto josta ei voi poistua.
Voisiko kirjoittaja hilppa yrittäää pysyä ketjun aiheessa eikä haastaa tyypilliseen tapaansa vaan riitaa, onko liikaa vaadittu ehkä.

Itseasiaan sanoisin ettei kukaan toinen ei voi hoitaa toisen rahajuttuja, jos ei pyydä apua. Saadakseen edunvalvoja ei tarvi olla joku tietty diagnoosi, pitää vaan olla kykenemätön hoitamaan raha-asioita.

korjattu ja lisätty.

Minusta sitä ei oikein ymmärretä, että kaikkiin mt-ongelmiiin ei liity jaksamattomuus.

Mutta eikö masennukseen olennaisesta liity jaksamattomuus ja ketjun aihe on masennus.

muumimamma kirjoitti:Mutta eikö masennukseen olennaisesta liity jaksamattomuus ja ketjun aihe on masennus.

Masennus ei ole ainut mt-ongelma. Miksi yleensä mediassa puhutaan vain masennuksesta, kun puhutaan mt-ongelmista?

Ei kai sitten voi olla mielenterveyskuntoutujakaan, jos masennus ei ole mt-sairaus.
Kuitenkin sinä itse aloitit tämän jutun näin

"Kaksi masennusta kokenut: Askartelukerhot nöyryyttävät mielenterveyskuntoutujaa" :

Nämä kaksi pitävät masennusta mt-sairautena, koska ovat siitä kuntoutumassa.

Haastattelun henkilö kaipaili raha-asioidensa hoitoon apua juuri depressiopotilaana. Vapaaehtoinen ja itse pyydetty edunvalvonta on yksi mahdollisuus. Se voidaan rajata kestämään sairauden ajan, kun sopimus tehdään lyhyiksi ajoiksi kerrallaan ja tarve harkitaan usein uudelleen. Toinen mahdollisuus voisi olla esim. sairaalan tai kunnan sosiaalityöntekijän antama tuki raha-asioiden hoidossa. Jos se ei riitä, sosiaalityöntekijä osaisi ohjata edunvalvontaan hakeutumisessa.

Mielestäni masennuspotilaan kotona käyvät ammattilaiset voisivat kysäistä, että miten raha-asioiden hoito sujuu. Tai yhtä hyvin samaa asiaa voisi kysyä joku muu hoitava ammattilainen. Kertoisiko masennusta sairastava ihminen suoraan, että retuperällä on, vai häpeäisikö liikaa - se on toinen juttu. Jos todellisuudentajuinen aikuinen psykiatrinen potilas ei itse millään lailla tuo esille, että tarvitsisi apua raha-asioidensa hoitamiseen, kukaan ei voi auttaa.

muumimamma kirjoitti:Ei kai sitten voi olla mielenterveyskuntoutujakaan, jos masennus ei ole mt-sairaus.
Kuitenkin sinä itse aloitit tämän jutun näin

"Kaksi masennusta kokenut: Askartelukerhot nöyryyttävät mielenterveyskuntoutujaa" :

Nämä kaksi pitävät masennusta mt-sairautena, koska ovat siitä kuntoutumassa.

Siis kyseessä oli yksi henkilö, joka oli sairastanut kaksi masennusta.

Kirjoitin aiemmin, että masennus ei ole ainut mt-ongelma, miksi mediassa puhutaan lähes pelkästään masennuksesta, kun puhutaan mt-sairauksista? On muitakin sairauksia, esimerkiksi ahdistuneisuushäiriöt ovat melkein yhtä yleisiä, mutta oireet voivat olla aika erilaisia kuin masennuksessa.

Kuutar kirjoitti:

muumimamma kirjoitti:Mutta eikö masennukseen olennaisesta liity jaksamattomuus ja ketjun aihe on masennus.

Masennus ei ole ainut mt-ongelma. Miksi yleensä mediassa puhutaan vain masennuksesta, kun puhutaan mt-ongelmista?

Haastateltu Katja Lemberg itse puhuu nimenomaan (koulutetuista) masentuneista, ja hänen ideoimansa Kasvava keskus on tarkoitettu masennusta sairastaville (koulutetuille) ihmisille. Miksi haastattelussa annetaan kuva kuin hän olisi puhumassa kaikkien mt-kuntoutujien puolesta, sitä en ymmärrä.

Tässä tietoa Kasvavasta keskuksesta; kuviakin on:
http://www.scribd.com/doc/138458429/Kas ... atraportti

Mielestäni haastattelun kummallisilta tuntuvat ristiriitaisuudet selviävät tutustumalla Katjan ideoihin tarkemmin. Kuvatkin puhuvat puolestaan ja kertovat mistä on kysymys. Eivät nuo tilat kovin sairaille ihmisille ole tarkoitettu.

Lisäys. Tässä siteeraus laittamastani linkistä:

Fyysisen Kasvavan keskuksen rakentamisessa lähtökohtana on luoda tila, johon voi tulla selkä suorana kokematta itseään huonoksi ihmiseksi. Huonommuuden kokema tulee julki masentuneiden kokemienkautta siitä, mitä on tapahtunut ja miltä on tuntunut mennä ensimmäistä kertaa mielenterveyspotilaille taityöhön kuntoutujille tarkoitettuihin paikkoihin oman sairastumisen jälkeen. Tilan toiminnallisia valmiuksiamäärittää asiakkaaksi liittyvien ihmisten tarpeet. Tiloissa tulee voida tehdä sisäistä ja ulkoista järjestäytymistyötä kunnollisilla laitteilla. Toimintojen tulee olla käytännöllisiä ja tiloissa työn tekemisen helppoa.

No ei ole tarkoitettu kovin sairaille ihmisille. Yksikin huone on ihan tavallinen työhuone.