Askartelukerhot ja moni muu mielenterveyskuntoutujille tarjottava toiminta nöyryyttää ja lamaannuttaa ihmisiä, sanoo kaksi kertaa masennuksen kokenut Katja Lemberg. Hänen mielestään koulutettujen aikuisten ohjaaminen esimerkiksi ruuanlaittotehtäviin tai muuhun kuntouttavaan päivätoimintaan ei palvele mielenterveysongelmista kärsivien etua.
Ei minustakaan, ellei ihminen todella tarvitse apua esimerkiksi ruuanlaittoon. Nykyäänkin lienee vallalla ajattelu, että mt-potilas on avuton ja osaamaton, eikä oteta huomioon vaikkapa henkilön koulutustaustaa tai sitä, että hän on itsenäisesti asuva aikuinen ihminen. Tuollainen kuntoutustoiminta jossa opetellaan ruuanlaittoa ja siivousta, sopii varmaan hyvin vaikeasti sairaille, mutta ei varmaan niin hyvin suurelle osalle mt-ongelmaisista, jotka toivoisivat eniten lääketieteellistä hoitoa sairauteen, kuten psykoterapiaa.
Katja lakkasi saamasta palkkaa, mutta maksoi silti kalliita terapiakäyntejä omasta kukkarostaan. Kun rahat olivat loppu, Katja makasi muutaman kuukauden kotona ja alkoi sitten etsiä uutta työtä.
Askartelukerhoja kyllä järjestetään, mutta yhteiskunta ei kustannakaan sitä varsinaista sairauden hoitoa, jota psykoterapia on.
Nyt Katja on työskennellyt jo vuosia masentuneiden parissa. Hän on kehittänyt mallia paikasta, jonne uupunut tai masentunut voi tulla saamaan ohjausta niiden asioiden korjaamiseen, jotka itse kokee ongelmaksi.
Loistava idea!
Tällä hetkellä kaikki mielenterveyshoidon järjestelmät perustuvat siihen, että ammattilainen kysyy asiakkaalta asioita ja kerää vastaukset. Minusta masentunut pitäisi ohjata itse kysymään kysymykset itseltään ja myös etsimään niihin vastaukset. Näiden asioiden kartoittamiseen ei minun mielestäni tarvita mielenterveystyön ammattilaista."
Niin.
http://www.hs.fi/elama/Kaksi+masennusta ... 316?sivu=2
