Kirjoittaja Maria » 11.05.2010 11:05
Luin eilen Koljosen blogin ja pidin siitä. Joskus aikoja sitten näin unta, että minulla oli vauva, siis lapsi. Aivan selkeät piirteet ja olemus näkyivät unessa. Oli mukavaa herätä ja tutkiskella ajatusten muodostumista ilman todellisuuden tunnetta ja kokemuspohjaa. Vertaus mantroihin oli mielestäni blogissa osuva. Monesti olen kuullut kaikenlaista ja itsekin olen tullut sanoneeksi asioita omasta elämästäni toteamina. Aina ei vastaanotto ole ollut sellainen, että mantra olisi muodostunut elämää tukevaksi kokemukseksi. Omien kokemusten myötä olen tullut varovaiseksi, enkä tiedä, miten suhtautua ihmiseen, joka odottaa. Hän voi joko toivoa kysymystä, kumpi on tulossa voidakseen keskutella tulevasta ja saada tukea tai hän voi inhota uteluita, että kumpi on tulossa. Joskus tuntuu kiusalliselta sekin, että en mitenkään osaa huomioida odottavan tilaa osoittamalla minkäänlaista todellista kiinnostusta koko asiaan toisen kertoillessa vuolaasti ultrissa käynneistään ym.
Viimeksi muokannut Maria päivämäärä 12.05.2010 16:40, muokattu yhteensä 1 kerran