santra kirjoitti:Ateismi sinänsä on ismi missä joku toinenkin, suunta tai aate,
http://fi.wikipedia.org/wiki/AteismiWikipedia kirjoitti:Ateismi
Ateismi eli jumalattomuus tarkoittaa jumalauskon puuttumista tai käsitystä, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa.[2][3][4] Ateismin vastakohta on jumalausko eli teismi.[5] Uskontokriittisenä käsityksenä ateismi voimistui länsimaissa vähitellen valistuksen johdosta uudella ajalla, mutta saavutti merkittävän aseman vasta 1900-luvulla ajatuksenvapauden turvaavan lainsäädännön myötä.[6]
Ateismi voidaan käsittää joko väitelauseena jumalan olemassaolosta tai yksilön käsityksenä siitä, onko jumalien olemassaolosta tietoa vai ei.[7] Jälkimmäisessä tapauksessa ateismi voidaan jakaa positiiviseen ateismiin, jossa otetaan jumalien olemassaolon vastainen kanta, ja negatiiviseen ateismiin, joka on uskon puutetta jumalien olemassaoloon.[8]
Sisällysluettelo1 Ateismin määritelmä
2 Ateismin historia
2.1 Vanha aika
2.2 Uusi aika
2.3 Suomi
2.4 Ateismi nykyisin
3 Ateistien osuus väestöstä
4 Ateistinen uskontokritiikki
5 Ateismin kritiikki
6 Lähteet
6.1 Viitteet
7 Kirjallisuutta
7.1 Suomeksi
7.2 Englanniksi
8 Aiheesta muualla
8.1 Artikkeleita
8.2 Englanniksi
(--)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Positiivin ... en_ateismiWikipedia kirjoitti:Positiivinen ja negatiivinen ateismi
Positiivinen ateismi eli vahva ateismi on tietoteoreettinen käsitys, jonka mukaan on vahvoja todisteita jumalien olemassaoloa vastaan eikä mitään todisteita puolesta.
Negatiivinen ateismi eli heikko ateismi on käsitys, jonka mukaan ei ole mitään yleisiä tai erityisiä perusteita tai todisteita jumalien olemassaolon puolesta, jolloin jumalia ei tule olettaa olevan olemassa.
(--)
http://fi.wikipedia.org/wiki/AgnostismiWikipedia kirjoitti:Agnostisismi
Agnostisismi tai agnostismi (kreik. α- a-, ei + γνώσις gnōsis, tieto) on käsitys, jonka mukaan ei voida tietää, onko jumalaa tai jumalia olemassa.[1] Käsitettä käytetään myös laajemmin käsityksestä, että ei ole mahdollista saada mitään tietoa joistakin asioista.[2]
...
Vaikka agnostikko kieltää tiedon mahdollisuuden, agnostikko ei välttämättä ole ateisti eli hän saattaa silti uskoa jumalan olevan olemassa. Hän voi jopa myöntää ateistien perustelujen olevan parempia, mutta silti uskoa ”tunteellisin perustein”.[4]
(--)
Golden flower kirjoitti:^Olisiko kyse ainakin osittain taipumuksesta vastuunpakoiluun ja vallankäyttöön? Uskominen jumalolentoihin tarjonnee kumpaankin hyvät puitteet. Ihmisellä tuntuu myös olevan voimakas tarve keksiä selityksiä sellaiselle, mitä ei ymmärrä. Se kai luo jonkinlaista keinotekoista turvallisuudentunteen kokemusta. Kuvitelman siitä, että hallitsee elämäänsä ja kuuluu yhteisöön, joka on paremmassa asemassa yhteisön ulkopuolisiin nähden (helvettiin tms. joutujat), mikä taas kohottaa itsetuntoa.
Kahvi kirjoitti:Itse sanoisin, että teismi on natureillein olotila ihmislajille. On nimittäin niin, että ei taida olla yhtään kulttuuria/luonnonkansaa/tms, jossa ei harrastettaisi minkäänlaista uskonnollisuutta. Arkeologiset löydöksetkin järjestään myös osoittavat, että jonkunsorttista uskoa myös varhaisihmisellä on korkeimpiin voimiin ja/tai ainakin kuoleman jälkeiseen elämään/maailmaan. Uskonnollisuus lienee siis "syväkoodattu" lajimme geeniperimään.
Psykopatologia kirjoitti:Ainakin länsimaissa rintaliivien käyttö näyttää olevan syväkoodattuna geeneihin.
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 13 vierailijaa