Ateismi

[Maaria]

Sanana "henkisyys" -on saippuainen kaiku. Henkisyyttä etsivää pidetään naisellisena hupakkona, hivenen ehkä tärähtäneenäkin. Mitä siinä itseasiassa etsitään?

Itse kaipaan syvempiä arvoja ja olennaisen löytämistä. Ehkä se on sitä minun "henkisyyden" tavoitteluani.
On varmaan niin, ettei kaikkia kaipaa sellaista. Ihmiset saavat ilonsa eri asioista.

Sitten: Entä jos en ikinä olisi ollut masentunut, kokenut syvää ahdistusta, olisinko enää niin kiinnostunut näistä asioista.
Kun tunnen, etten kuulu tähän maailmaan ja yhteiskuntaan, silloin alan etsiä lohtua muualta.
Se voi olla niin yksinkertaista, että uskonnollisuus on lajinsäilymiselle ollut hyväkin juttu, mutta että olisiko se välttämättä totta. Mitä turvattomampi oma itse on, sitä enemmän haluaa tukeutua johonkin "juttuun". Toisaalta mitä väärä siinä on, jos se ajaa asiansa ja henkilö voi paremmin.

[Mirri]

Itse sanoisin, että teismi on natureillein olotila ihmislajille. On nimittäin niin, että ei taida olla yhtään kulttuuria/luonnonkansaa/tms, jossa ei harrastettaisi minkäänlaista uskonnollisuutta. Arkeologiset löydöksetkin järjestään myös osoittavat, että jonkunsorttista uskoa myös varhaisihmisellä on korkeimpiin voimiin ja/tai ainakin kuoleman jälkeiseen elämään/maailmaan. Uskonnollisuus lienee siis "syväkoodattu" lajimme geeniperimään.

Noin minäkin arvelen; teismi erilaisine muotoineen on ihmislajin naturellein olotila.

Olisiko a-teismille löydettävissä asiaa kuvaava sana, jossa teismi ei olisi lähtökohtana ja asian ytimenä? Uskonnottomuus olisikin vapaana ja omana itsenään ilman, että se olisi (asenteellisesti?) nimetty ateismiksi teismin mukaan? Kyllä kai uskonnottomuus voi olla niin naturellia, että sitä kuvaavan sanan pitäisi olla ihan omanlaisensa ja täysin vapaa uskonnoista - ei mikään uskonnollisista käsitteistä johdettu sana.

Tarkalleen ottaen ateismi ei tarkoita uskonnottomuutta, vaan jumaluskonnottomuutta...

[Psykopatologia]

Jos jumaluskonnollinen vire olisi geeneissä, siitä olisi pitänyt ajan saatossa olla jotain hyötyä esi-ihmisille tai ihmisille.

[Psykopatologia]

Ateismi ei myöskään merkitse ei-henkisyyttä.

[Kahvi]

Jos jumaluskonnollinen vire olisi geeneissä, siitä olisi pitänyt ajan saatossa olla jotain hyötyä esi-ihmisille tai ihmisille.

Näin nopeasti tulee mieleen, että uskonnollisuus lisää yhteisöllisyyttä, ja yhteisöllisyys on ollut aika merkittävä tekijä meille koko lajimme olemassa olon ajan.

[Kahvi]

There are no atheists in foxholes

The statement "There are no atheists in foxholes" is an aphorism used to argue that in times of extreme stress or fear, such as in war, all people will believe in, or hope for, a higher power.

(--)

http://en.wikipedia.org/wiki/There_are_ ... n_foxholes

On myös sanonta, että palavassa laivassa ei ole ateisteja. Kun välittömässä kuolemanvaarassa ateismi "karisee" käytännössä kaikilta, niin kyllä tuo uskonnollisuus/henkisyys/tms jotenkin vaan taitaa olla jossain syvällä meissä.

[Kyllästynyt]

Jos jumaluskonnollinen vire olisi geeneissä, siitä olisi pitänyt ajan saatossa olla jotain hyötyä esi-ihmisille tai ihmisille.

Näin nopeasti tulee mieleen, että uskonnollisuus lisää yhteisöllisyyttä, ja yhteisöllisyys on ollut aika merkittävä tekijä meille koko lajimme olemassa olon ajan.

Ei vaikuta kovin onnistuneelta yhteisöllisyyden kasvattajalta; ajatelepa vaikka kaikkia uskonsotia ja uskonnon nimissä tehtyjä vainoja.

Usko/uskonto on kätevä tapa pettää itseään. Jos uskottelee itselleen, että on olemassa jokin korkeampi voima, se lievittää eksistentiaaliahdistusta, eikä silloin liion tarvitse itse kantaa mistään vastuuta, koska kaikkihan on Jumalan/jumalien vastuulla: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil. 4:6)

Onhan se somaa, jos ei tarvitse itse kantaa huolta mistään vaan voi aina tyrkätä kaiken Jumalan/jumalien kontolle - niin hyvät kuin huonotkin asiat.

[Kahvi]

Kieltämättä totta, että ihmiskunnan historian aikana on uskonnon nimissä tehty todella pahojakin tekoja. Tälläkin kolikolla on kääntöpuolensa.

[Maaria]

Minä en voi tietää onko jumalaa olemassa, mutta epäilen vahvasti. Epäilen sellaista jumalankuvaa ja ideaa, jossa jokin ulkopuolinen tuo avun. Minulle jumala on ikäänkuin elämänvoima, tällöin lähestyn ateismia ajatuksellisesti. Jumala on sellainen, siis, joka kulkee lävitsemme ja saa meidät elämään. Olen oppinut, kuinka jokainen on itse vastuussa omasta elämästään ja kaikki teot ja ajatukset vaikuttavat meissä. Panteismissa, on jumala, mutta tämä ei vastaa rukouksiin.

[Golden flower]

Tämä onkin mielenkiintoista näkökulmaa:

Mutta asialla on myös synkempi puoli. Sano minulle, millainen suhde Jumalaan sinulla on, niin minä kerron, millainen isä sinulla on, totesi Jung aikoinaan, ja tässä lausahduksessa on vinha perä. Nimittäin vapaa-ajattelu on ensisijaisesti isäkapinaa ja isävihaa. Freudin mukaan Jumala on projektio isähahmosta, mutta sama toimii myös toisin päin: tapa, jolla ihminen suhtautuu Jumalaan, on pääsääntöisesti täsmälleen sama, jolla hän suhtautuu isäänsä. Tätä kutsutaan psykologiassa nimellä projektio. Vapaa-ajattelijat projisoivat oman isänsä Jumalaan, ja vihaavat häntä samalla tavoin kuin he vihaavat omaa isäänsä, ja tuhoamalla tämän Jumala-projektion (ja pyrkimällä aiheuttamaan mahdollisimman paljon vahinkoa kirkolle ja uskovaisille) he samalla symbolisesti kostavat omalle isälleen. Ehkäpä vapaa-ajattelu ja uusateismi on oidipuskompleksin äärimmäinen täyttymys?

Ja:

Ei ole sattumaa, että lähes jokaisella militanttiateistilla on ollut todella vaikea ja vihamielinen isäsuhde. Joko isä on ollut väkivaltainen, tyly, tunnekylmä tai vihamielinen, tai hän on kuollut nuorena tai ollut poissa. Thomas Hobbes, David Hume, Friedrich Nietzsche, Albert Camus, Madalyn Murray O'Hare, Karl Marx, Arthur Schopenhauer, Bertrand Russell, Denis Diderot, Richard Dawkins (isähahmo, katolinen pappi, hyväksikäytti häntä seksuaalisesti), Josif Stalin, Leon Trotski, Mao Zedong, Christopher Hitchens - lista on loputon. Ja nyt Petri Karisma Suomen edustajana. Paul C. Witz on tutkinut asiaa teoksessaan Faith of the Fatherless: The Psychology of Atheism. Ohessa Witz asiasta omin sanoin.

http://takkirauta.blogspot.fi/

[Kahvi]

Hoo... juuri luin tuon Golden Flowerin postaaman blogin ja olin jo copypastaamassa tänne samat kohdat. Tai copypastaanpa sittenkin ehkä ydinkohdan tähän ateismi-teemaan liittyen:

(--)
Mutta asialla on myös synkempi puoli. Sano minulle, millainen suhde Jumalaan sinulla on, niin minä kerron, millainen isä sinulla on, totesi Jung aikoinaan, ja tässä lausahduksessa on vinha perä. Nimittäin vapaa-ajattelu on ensisijaisesti isäkapinaa ja isävihaa. Freudin mukaan Jumala on projektio isähahmosta, mutta sama toimii myös toisin päin: tapa, jolla ihminen suhtautuu Jumalaan, on pääsääntöisesti täsmälleen sama, jolla hän suhtautuu isäänsä. Tätä kutsutaan psykologiassa nimellä projektio. Vapaa-ajattelijat projisoivat oman isänsä Jumalaan, ja vihaavat häntä samalla tavoin kuin he vihaavat omaa isäänsä, ja tuhoamalla tämän Jumala-projektion (ja pyrkimällä aiheuttamaan mahdollisimman paljon vahinkoa kirkolle ja uskovaisille) he samalla symbolisesti kostavat omalle isälleen. Ehkäpä vapaa-ajattelu ja uusateismi on oidipuskompleksin äärimmäinen täyttymys?(--)

http://takkirauta.blogspot.fi/2014/04/j ... -anna.html

Onko tietoa, että ovatko herat Jung ja Freud aikoinaan todellakin sanoneet noin ateismista, ja onko tässä Jumala/oma isä -korrelaatiossa ehkä muutakin kuin savua ilman tulta?

[Maaria]

Isä on yhä ja oli elämäni tärkeimpiä ihmisiä. Minulla oli häneen lämmin ja hyvä suhde. Omalla kohdallani en näe tuossa järkeä.
Tottakai ihminen projisoi elämässään varmaan moniakin asioita. Jumalsuhteenseeni liittyy ajatus sellaisesta jumaluuden olemassaolosta, jossa olemme jollain tavoin todistamassa itse ainoata olemassaoloamme ja siksi käsitän. Että se yksinäisyys sisältää jumaluuden. Olen lähempänä buddhan maailmaa joissain käsityksissä kuin kristinuskon maailmaa. Tunnen .,kuitenkin u
Usein suuremman läsnäolon, mutta sekin lienee selitettävissä psykologialla . Niinkuin kaikki ihmisen toiminta. Minulle ei ole
Tärkeää onko jumala olemassa, vaan se,että toivon eläväni hyvän elämän.

Ps. Pahoittelen virheitä. Olen paikassa jossa on hankala kirjoittaa.