Psykopatologia.munfoorumi.com

Mitä ne oikein ovat?
Ymmärrän, jos eri alojen asiantuntijat (psykologi, lääkäri toimintaterapeutti jne.) osallistuvat hoitoon tai tutkimiseen siten, että ovat vuorovaikutuksessa potilaan kanssa tuoden hoitoon tai tutkimukseen omaa ammattiosaamistaan, jolloin hoidosta tai tutkimuksesta tulee kokonaisvaltaisempaa ja näin mahdollisesti parempaa. Mutta mitä ovat ne moniammatilliset työryhmät (?), jotka tekevät päätöksiä potilaan asioista jossain kokouksissa (?) niin, ettei potilaalla ole edes tietoa siitä, ketä työryhmään kuuluu eli oletettavasti potilasta ei ole edes tavattu vaan päätökset tehdään sekundääristen tietojen varassa. En löydä sellaisista työryhmistä tietoa mistään (netistä), mutta sellaisten olemassaolosta mainittiin täälläkin toisessa ketjussa. Onko kyseessä joku moniammatillisen työryhmän esim. säästösyistä muodostunut karvalakkimalli?

Käsite "moniammatillinen työryhmä" on erittäin kätevä tapa järjestää potilaan hoito niin, ettei siinä lopulta kukaan ole vastuussa mistään - paitsi tietenkin potilas.

Löytyisiköhän täältä jotakin tietoa psykiatrian moniammatillisista työryhmistä:
https://www.google.fi/search?q=moniamma ... i:official

Millä tavoin ja kuinka tehokkaasti psykiatri pystyy yksinään hoitamaan psykiatrista potilasta?
Minulla on psykiatrisen poliklinikan potilaana käytettävissäni psykiatrin lisäksi psykoterapeutti ja sosiaalityöntekijä. Jossakin vaiheessa todennäköisesti tarvitsen myös psykologin apua. Ihan hyvä moniammatillinen tiimi huolehtimassa minusta. Olen sen verran vaikeahoitoinen tapaus, etten osaa edes kuvitella psykiatrin yksinään ja rajallisilla resursseillaan pärjäävän kanssani...

Myös somaattisella puolella käytetään moniammatillisia työryhmiä; esim. keuhkosyöpäpotilaan asioita miettivät ainakin keuhkolääkäri, syöpälääkäri ja kirurgi. Lisäksi tietysti hoitaja, sosiaalityöntekijä, ja tarvittaessa myös psykiatrisen puolen edustaja. Eivät he kaikki tapaa potilasta - paitsi tarvittaessa.

Golden flower: Mutta mitä ovat ne moniammatilliset työryhmät (?), jotka tekevät päätöksiä potilaan asioista jossain kokouksissa (?) niin, ettei potilaalla ole edes tietoa siitä, ketä työryhmään kuuluu eli oletettavasti potilasta ei ole edes tavattu vaan päätökset tehdään sekundääristen tietojen varassa.

Tätä olen itsekin ihmetellyt. Olen miettinyt, onko tuo edes laillista tietosuojalain kannalta? Potilaalla pitäisi tietääkseni lain mukaan olla oikeus tietää, kuka lukee hänen potilastietojaan tai kenelle kerrotaan suullisesti hänen asioistaan.

Mirri: Millä tavoin ja kuinka tehokkaasti psykiatri pystyy yksinään hoitamaan psykiatrista potilasta?
Minulla on psykiatrisen poliklinikan potilaana käytettävissäni psykiatrin lisäksi psykoterapeutti ja sosiaalityöntekijä. Jossakin vaiheessa todennäköisesti tarvitsen myös psykologin apua.

Sait/saat ilmeisesti tavata moniammatillisen työryhmän?

Potilaalla pitäisikin olla oikeus tavata hoitotiimiin kuuluvat henkilöt, edes kerran. Jos moniammatillinen työryhmä päättää potilaaan hoidosta, niin kyllä potilaan pitäisi saada olla mukana hoitokokouksissa.

Mirri kirjoitti:Löytyisiköhän täältä jotakin tietoa psykiatrian moniammatillisista työryhmistä:
https://www.google.fi/search?q=moniamma ... i:official

Millä tavoin ja kuinka tehokkaasti psykiatri pystyy yksinään hoitamaan psykiatrista potilasta?
Minulla on psykiatrisen poliklinikan potilaana käytettävissäni psykiatrin lisäksi psykoterapeutti ja sosiaalityöntekijä. Jossakin vaiheessa todennäköisesti tarvitsen myös psykologin apua. Ihan hyvä moniammatillinen tiimi huolehtimassa minusta. Olen sen verran vaikeahoitoinen tapaus, etten osaa edes kuvitella psykiatrin yksinään ja rajallisilla resursseillaan pärjäävän kanssani...

Myös somaattisella puolella käytetään moniammatillisia työryhmiä; esim. keuhkosyöpäpotilaan asioita miettivät ainakin keuhkolääkäri, syöpälääkäri ja kirurgi. Lisäksi tietysti hoitaja, sosiaalityöntekijä, ja tarvittaessa myös psykiatrisen puolen edustaja. Eivät he kaikki tapaa potilasta - paitsi tarvittaessa.

Googletin toki, mutta en löytänyt mitään tietoa tuosta suljettujen ovien takana toimivasta työryhmästä. Jos sinä löydät niin laita ihmeessä linkki.

Nykyään on tavallista, että työryhmään pyydetään kunniavieraana myös potilas.
Päävastuussa oleva lääkäri on saattanut tavata potilasta vähemmän kuin muut
mukana olijat.

Psykopatologia kirjoitti:Nykyään on tavallista, että työryhmään pyydetään kunniavieraana myös potilas.
Päävastuussa oleva lääkäri on saattanut tavata potilasta vähemmän kuin muut
mukana olijat.

Minulle ei erikseen asiaa kysyessänikään suostuttu kertomaan edes minkä ammatin edustajia kuuluu siihen hoitotiimiin joka hoidostani päätti.
Itse olin tavannut vain sairaanhoitajan, joka muisti asioitani koko ajan pahasti väärin (lapsi muka eskarissa, mies muka juo jne).

Hyvä että hän on jo lopettanut.

Golden flower kirjoitti:Googletin toki, mutta en löytänyt mitään tietoa tuosta suljettujen ovien takana toimivasta työryhmästä. Jos sinä löydät niin laita ihmeessä linkki.

Et ilmeisesti löytänyt laittamastani linkistä mitään selventävää, joten yritän etsiä:
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/a ... s=duo99589
http://www.pshp.fi/default.aspx?contentid=763
http://www.esshp.fi/alltypes.asp?d_type=5&menu_id=487&#

Kertoisivatkohan nuo jotakin?

Mirrin viestissä olleestä linkistä:

"Moniammatillisuus psykiatriassa"
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2011:

Adoolf Meyerin näkemys biologisten ja psykososiaalisten tekijöiden rinnakkaisuudesta loi aikanaan pohjaa biopsykososiaaliselle mallille, jonka jatkona tämän päivän psykiatrian viitekehystä voidaan pitää (Hyvönen 2008).Malli ei ole ainoastaan teoreettinen vaan toimii apuna käytännön työssä, kun lääkehoito, kliinisen tilanteen selvittely, erilaiset terapiat ja sosiaalinen tuki pyritään sovittamaan mielekkäästi toisiinsa.

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/a ... col_count=

Tekstissä mainituista asioista( lääkehoito, terapiat jne.) pitäisi keskustella sen potilaan kanssa. Siinä ei ole mitään järkeä, että potilasta kohdellaan kuin ulkopuolista henkilöä, jonka asioista päättää tiimi, jota hän itse ei saa edes tavata.

Kliinisen psykiatrian moniammatillinen perusta on käytännöllisesti ja tieteellisesti vahva. Psykiatrian palvelujärjestelmässä moniammatillisuus ei kuitenkaan toteudu aina parhaalla tavalla. Tähän on useita syitä. Puute eri ammattiryhmien asiantuntijoista, erityisesti psykiatripula, voi rajoittaa sitä. Tiimityöskentelyn menoja karsitaan herkästi. Yhteisneuvottelujen edellyttämät kokoukset saattavat näyttää kustannustietoisessa terveydenhuollossa tehottomilta. Myös yhteistyövalmiudessa eri henkilöryhmien välillä voi kaikesta huolimatta olla edelleen ongelmia.

Ongelma on etenkin se, jos potilas ei saa osallistua hoitokokouksiin.

Minun mielestäni psykoterapia, jossa tapaavat vain psykoterapeutti ja potilas, on sen potilaan näkökulmasta parempi vaihtoehto, koska terapeutti todella kuuntelee potilasta, sen sijaan että puhuisi vaan muiden kanssa. En oikeastaan ymmärrä, mihin moniammatillista työryhmää tarvitaan, mielestäni terapeutin lisäksi ei tarvita kuin diagnoosi lääkäriltä, parhaassa tapauksessa terapeutilla on lääkärin koulutuskin.

^^Eivät kertoneet. Noista kaksi olin lukenut jo aiemmin. Minulle on siis selvää, jos potilas tapaa esim. toimintaterapeuttia, psykologia ja psykiatrista sairaanhoitajaa (tällaisella kokoonpanolla olen itsekin ollut potilaana kokoustamassa) ja pidetään yhdessä kokous, jossa kartoitetaan tilannetta ja tehdään hoitosuunnitelmia. Mutta nyt olen törmännyt erilaiseen toimintatapaan, jossa potilas tapaa esim. psykologia, joka haastattelee ja kirjaa ylös potilaan tilannetta, ja kokous pidetään suljettujen ovien takana perustuen psykologin näkemykseen ja haastattelukirjauksiin. Tällaisen toimintatapa on minusta jo lähtökohdiltaankin täysin erilainen. Etkö sinä Mirri näe näissä eroa?

Veikkaan, että tulevaisuudessa palaverit ilman asiakasta ei ainakaan tule vähenemään
ellei laki tms. velvoita hoitavaa tahoa ottamaan asiakasta aina mukaan häntä koskevaan päätöksentekoon.

Tunnissa pystytään palaveeraamaan moniammatillisessa tiimissä monta ihmistä, jos asiakkaat ei ole mukana.
Jos asiakas on mukana, sama tunti menee helposti yhden asiakkaan kanssa.

Toivottavasti säästynyt aika käytetään asiakastyöhön...

Golden flower, kyllä näen eroa. Minulle kuitenkin kertomasi suljettujen ovien takana ja potilaan ulos sulkeva palaveeraaminen on vieras asia aikuispsykiatriassa. En ole kuullut sellaisesta saati kokenut sellaista. No, nyt kuulin kun sinä kerroit.
Tosin kyllähän osastoilla pidetään säännöllisiä raportteja henkilöstön kesken, eivätkä potilaat niissä ole läsnä.

Avohoidon puolella tiedän vain hoitoneuvottelut, joissa moniammatillisten työryhmien työntekijöitä voi olla läsnä vaihtelevaisella kokoonpanolla tarpeen mukaan. Mutta niissä on mukana myös potilas. Toisaalta kyllähän ammattilaiset voivat konsultoida keskenään, eikä niissä tilanteissa välttämättä potilas ole läsnä tai kuulemassa. Omalla kohdallani olen kuitenkin siinäkin asiassa törmännyt avoimuuteen sillä tavoin, että minulle on kerrottu, jos hoitotiimin jäsenet ovat keskenään pohtineet asioitani. Psykoterapeutti-sairaanhoitaja jutellut psykiatrin kanssa, psykiatri ollut yhteydessä sosiaalityöntekijään...

Golden flower kirjoitti:Mutta mitä ovat ne moniammatilliset työryhmät (?), jotka tekevät päätöksiä potilaan asioista jossain kokouksissa (?) niin, ettei potilaalla ole edes tietoa siitä, ketä työryhmään kuuluu eli oletettavasti potilasta ei ole edes tavattu vaan päätökset tehdään sekundääristen tietojen varassa.

Esittämäsi kysymys askarruttaa minua kovasti, enkä ole minäkään löytänyt netistä mitään selkeää vastausta. Voisitko kertoa jonkin esimerkin elävästä elämästä; millaisessa yhteydessä olet törmännyt suljetun oven takana palaveeraavaan moniammatilliseen työryhmään, jonka kokoonpanosta potilaalle ei kerrota? Oletan sinun puhuvan psykiatriasta tiimeineen.

Ainakin yksi vaihe, jossa päätöksiä voi tehdä moniammatillinen työryhmä ja potilasta näkemättä on lähetteiden käsittely. En tiedä käykö lähetteitä läpi yksi henkilö, esim. osastolääkäri tai ylilääkäri, mutta oletan yhä useammin niitä käsiteltävän isommalla ammattilaisporukalla, johon osallistuu lääkäreiden lisäksi hoitajia/psykoterapeutteja, ehkä psykologikin. Ehkä silloin päätetään myös ottaako potilaan erikoissairaanhoidossa vastaan hoitaja vai lääkäri - ja ohjataanko suoraan psykoterapiaan vai mitä tehdään...

Lähetteitä käsittelevän työryhmän kokoonpanosta voi olla vaikea saada tietoa, mutta potilaan päästyä erikoissairaanhoitoon hänellä pitäisi olla oikeus saada tietoa hänen asioitaan käsittelevästä työryhmästä - siis jos sellainen on.

Itse olen ollut vuodet 2002-2009 moniammatillisen työryhmän asiakas. Kyseessä oli siis psykoosityöryhmä ja hoitoni siellä koostui aluksi perheterapiasessioista, joiden jälkeen mulla oli hoitosuhde yhden esh:n kanssa, jota välillä tuurasi toinen hlö, joka oli msh. Lisäksi tapasin työryhmän kulloistakin psykiatria 4-12 krt vuodessa tarpeen mukaan. K.o hoitomuodon on kehittänyt emeritusproffa Yrjö O. Alanen täällä Turussa skitsofreniaprojektin puitteissa.
Tämän tarkemmin en ny jo päättyneestä hoidostani kirjoita, mut laitan vähän linkkei tähän loppuun:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=nix00305
http://therapiafennica.fi/wiki/index.ph ... _psykoosit
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/alanen309.htm

-> ja lisähuomautus vielä, k.o psykoosityöryhmä on tarkoitettu lähinnä nuorille aikuisille, joilla on ollut skitsofreenistyyppinen psykoosi. Useimmilla myös on korkea koulutustausta (vähintään AMK).
t. haller

Mirri kirjoitti:

Golden flower kirjoitti:Mutta mitä ovat ne moniammatilliset työryhmät (?), jotka tekevät päätöksiä potilaan asioista jossain kokouksissa (?) niin, ettei potilaalla ole edes tietoa siitä, ketä työryhmään kuuluu eli oletettavasti potilasta ei ole edes tavattu vaan päätökset tehdään sekundääristen tietojen varassa.

Esittämäsi kysymys askarruttaa minua kovasti, enkä ole minäkään löytänyt netistä mitään selkeää vastausta. Voisitko kertoa jonkin esimerkin elävästä elämästä; millaisessa yhteydessä olet törmännyt suljetun oven takana palaveeraavaan moniammatilliseen työryhmään, jonka kokoonpanosta potilaalle ei kerrota? Oletan sinun puhuvan psykiatriasta tiimeineen.

Ainakin yksi vaihe, jossa päätöksiä voi tehdä moniammatillinen työryhmä ja potilasta näkemättä on lähetteiden käsittely. En tiedä käykö lähetteitä läpi yksi henkilö, esim. osastolääkäri tai ylilääkäri, mutta oletan yhä useammin niitä käsiteltävän isommalla ammattilaisporukalla, johon osallistuu lääkäreiden lisäksi hoitajia/psykoterapeutteja, ehkä psykologikin. Ehkä silloin päätetään myös ottaako potilaan erikoissairaanhoidossa vastaan hoitaja vai lääkäri - ja ohjataanko suoraan psykoterapiaan vai mitä tehdään...

Lähetteitä käsittelevän työryhmän kokoonpanosta voi olla vaikea saada tietoa, mutta potilaan päästyä erikoissairaanhoitoon hänellä pitäisi olla oikeus saada tietoa hänen asioitaan käsittelevästä työryhmästä - siis jos sellainen on.

Onko siis niin, ettei tällaisia moniammatillisia kokouksia ole olemassa? Käsittääkseni omalla kohdallani on kokoustettu ainakin liittyen psykiatristen testien lähetteeseen ja muistelisin, että jossain muussa yhteydessä on ollut puhetta psykologin tai lääkärin kanssa jostain kokouksesta. Itse en tietääkseni ole ollut osallisena missään kokouksessa tutkimuksiin liityen ellei lääkäri+psykologi+minä potilas kombinaatiolla käytyä vastaanottokäyntiä sellaiseksi automaattisesti luokitella, joten oletin, että tapaustani on puitu sellaisessa kokouksessa, jossa en itse ole ollut läsnä. Voi olla kyse myös väärinymmärryksestä tms., en ole vieläkään papereitani tilannut, joista asia varmaankin selviäisi. Sen tiedän varmasti, että konsultointia on tapahtunut, mutta konsultoidunkin nimi jäi mysteeriksi psykologin puhuessa vain asiantuntijasta, enkä tajunnut sitä kysyä.

Minä en ainakaan sanoisi, ettei kuvaamiasi keskenään kokoustavia moniammatillisia työryhmiä olisi olemassa vaikken itse tiedä törmänneeni sellaiseen kuuna päivänä. Hoitokäytännöt ovat kovin vaihtelevaiset sairaanhoitopiireittäin. Esimerkiksi HUS kyllä mainitsee moniammatillisen työryhmän psykiatriassa, muttei kerro sen sisällöstä mitään. Toinen sairaanhoitopiiri taas luettelee tiimin jäsenet viimeisen päälle ja antaa yhteystiedotkin.

Lastenpsykiatriassa moniammatillisuus tuodaan selvemmin esille; siellä on työryhmiä, jotka palaveeraavat lapsipotilaan asioissa. Tuskin niissä kokouksissa aina lapsi - tai hänen huoltajansa - on paikalla.

Ja tosiaan ovat nuo Hallerin mainitsemat psykoosityöryhmät. Omasta sairaanhoitopiiristäni tiedän, että sinne on uutena ilmestynyt kriisiryhmä; sen kokoonpanosta en tiedä.

Käytännössä kaikki julkisen puolen työ sosiaali- ja terveyspuolella tehdään moniammatillisena työnä tai ainakin tiimityönä.
Se, miten tarkasti kukin alue tai yksikkö kertoo työtavoistaan asiakkailleen, vaihtelee alueittain tai yksiköttäin.
Myös se, miten paljon asiakasta otetaan mukaan häntä koskevaan päätöksentekoon vaihtelee.

Omien asioiden käsittely välikäsien kautta erilaisissa ryhmissä ja tiimeissä on yksi hinta,
jonka joutuu maksamaan siitä, että palvelun saa verovaroilla tuotettuna.

Valkosiipi kirjoitti:Käytännössä kaikki julkisen puolen työ sosiaali- ja terveyspuolella tehdään moniammatillisena työnä tai ainakin tiimityönä.
Se, miten tarkasti kukin alue tai yksikkö kertoo työtavoistaan asiakkailleen, vaihtelee alueittain tai yksiköttäin.
Myös se, miten paljon asiakasta otetaan mukaan häntä koskevaan päätöksentekoon vaihtelee.

Omien asioiden käsittely välikäsien kautta erilaisissa ryhmissä ja tiimeissä on yksi hinta,
jonka joutuu maksamaan siitä, että palvelun saa verovaroilla tuotettuna.

Ei verovaroilla tuottaminen tarkoita sitä, ettei potilaalla tarvitse kertoa ketkä hänen hoidostaan päättävät ja vastaavat.

Kyllästynyt kirjoitti:

Valkosiipi kirjoitti:Käytännössä kaikki julkisen puolen työ sosiaali- ja terveyspuolella tehdään moniammatillisena työnä tai ainakin tiimityönä.
Se, miten tarkasti kukin alue tai yksikkö kertoo työtavoistaan asiakkailleen, vaihtelee alueittain tai yksiköttäin.
Myös se, miten paljon asiakasta otetaan mukaan häntä koskevaan päätöksentekoon vaihtelee.

Omien asioiden käsittely välikäsien kautta erilaisissa ryhmissä ja tiimeissä on yksi hinta,
jonka joutuu maksamaan siitä, että palvelun saa verovaroilla tuotettuna.

Ei verovaroilla tuottaminen tarkoita sitä, ettei potilaalla tarvitse kertoa ketkä hänen hoidostaan päättävät ja vastaavat.

Tottakai asiakkaalle pitäisi kertoa vastuuhenkilö ja muut hoitoon osallistuvat.
Näin ei vain käytännössä aina tapahdu. Etenkään terveydenhuollossa.
Esim. päivähoidossa taas vanhemmat otetaan mukaan jokaiseen palaveriin, johon suostuvat vaan tulemaan.