Lapseni on transsukupuolinen

[santra]

Olenpa taas ollut tunneherkkä eilen, mielialat vaihtelevat laidasta laitaan. Epävakautta on taas ilmassa ja vaikka mitä.Tätä ketjua en kumminkaan pyydä poistamaan. Tämä on itselleni merkityksellinen ja ehkä myös jollekin toisellekin tärkeä!

Mielenkiintoinen ketju. Erään työkaverini isä on muuttamassa sukupuoltaan naiseksi ja ymmärrän, että prosessi on vaikea läheisille varsinkin(!).

SADE, niinpä, olemme tämän asian kanssa käyneet monta vaihetta .. ei aina mitenkään helppoja. Pääasia on kuitenkin että jokaisella on oikeus olla se miksi on tarkoitettu. Siksikin kirjjoitin näistä asioista tänne, koska tiedän monilla olevan samaa pohdittavaa, ehkä tämä helpottaa, toivon näin.

[santra]

Tunnen monia transsukupuolisia,sekä miehiä että naisia, valloittavia ihmisiä kaikki.

[Mirri]

Totta on, että vanhemmuuteni on ollut hyvinkin poikkeava "tavanomaiseen" verrattuna, mutta toisaalta, onko kenenkään vanhemmuus tavanomaista? Se on kuitenkin jokaisella ainutkertainen ja ainutlaatuinen, eletään se millä tavoin tahansa.

Minunkin vanhemmuuteni on aina ollut - ja aina tulee olemaan - 'normaalista' poikkeavaa. Samaa mietin kuin sinä: onko kenenkään vanhemmuus 'tavanomaista' tai 'normaalia'. Vuosikymmeniä (koko vanhemmaksi tulleen ihmisen elämän) kestävään vanhemmuuteen mahtuu kaikenlaisia koukeroita, jotka tekevät siitä 'epänormaalin' ja ainutlaatuisen. Silti vaikka miten voisi näyttää ja tuntua siltä, että oma vanhemmuus on 'normaalia' ja omat lapset ovat 'tavanomaisia'.

Omalla kohdallani ajattelen vanhemmuuteni haavoittuneena vanhemmuutena. Luulen, että kaikki vanhemmat eivät haavoitu vanhemmuudessaan yhtä paljon kuin toiset. Haavoittuneen vanhemmuuden kanssa pystytään elämään ja tulemaan toimeen, mutta jotenkin pitäisi tunnistaa ja 'tunnustaa' se, että vanhempi voi oikeasti haavoittua ja vaurioitua vanhemmuudessaan.

[santra]

Totta on, että vanhemmuuteni on ollut hyvinkin poikkeava "tavanomaiseen" verrattuna, mutta toisaalta, onko kenenkään vanhemmuus tavanomaista? Se on kuitenkin jokaisella ainutkertainen ja ainutlaatuinen, eletään se millä tavoin tahansa.

Minunkin vanhemmuuteni on aina ollut - ja aina tulee olemaan - 'normaalista' poikkeavaa. Samaa mietin kuin sinä: onko kenenkään vanhemmuus 'tavanomaista' tai 'normaalia'. Vuosikymmeniä (koko vanhemmaksi tulleen ihmisen elämän) kestävään vanhemmuuteen mahtuu kaikenlaisia koukeroita, jotka tekevät siitä 'epänormaalin' ja ainutlaatuisen. Silti vaikka miten voisi näyttää ja tuntua siltä, että oma vanhemmuus on 'normaalia' ja omat lapset ovat 'tavanomaisia'.

Omalla kohdallani ajattelen vanhemmuuteni haavoittuneena vanhemmuutena. Luulen, että kaikki vanhemmat eivät haavoitu vanhemmuudessaan yhtä paljon kuin toiset. Haavoittuneen vanhemmuuden kanssa pystytään elämään ja tulemaan toimeen, mutta jotenkin pitäisi tunnistaa ja 'tunnustaa' se, että vanhempi voi oikeasti haavoittua ja vaurioitua vanhemmuudessaan.

Myönnän kyllä kasvaneeni vanhemmuuteni myötä ja oppinut hyväksymään ja ymmärtämään asioita ihan eri tavalla.Itse olen kasvanut hyvin rajoittuneessa kodissa, joten katsantokantani ovat muokkautuneet reilusti.Minä ehkä olen myös jollain tavalla haavoittunut. Ensimmäinen reaktio, kun kuulin lapseni transsukupuolisuudesta, oli todella ristiriitainen. Sain sulatella asiaa hyvänkin tovin:Lapsemme kirjoitti meille pitkän kirjeen ko asiasta ,oli silloin muualla opiskelemassa. Mieheni kanssa en juuri asiasta voinut keskustella. Mutta kun lapsemme oli päätöksensä tehnyt pitkän harkinnan ja kaikkien testien myötä, aloin käsittää että on kumminkin kyse hänen elämästääm ja siitä miten hän sen haluaa elää.Missään vaiheessa, vaikka kuinka sattui en osoittanut sitä hänelle vaan yritin parhaani mukaan tukea häntä päätöksessään. Myönnän olleeni melkoisen rikki, mutten näyttänyt sitä missään vaiheessa . Nyttermmin asia on täysin luonnollinen enkä voisi sitä toisenlaiseksi ajatella.

Välit lapseni kanssa ovat mielestäni vahvistuneet ja syventyneet, olemme kumpikin kasvaneet ja kasvattaneet toisiamme.

[Mirri]

Transsukupuolisille ihmisille ja heidän läheisilleen tarkoitettu Trasek saattaa olla sinulle jo ties miten tuttu yhdistys, mutta laitan kuitenkin tämän linkin tänne:
http://trasek.fi/laheisille/

[santra]

Transsukupuolisille ihmisille ja heidän läheisilleen tarkoitettu Trasek saattaa olla sinulle jo ties miten tuttu yhdistys, mutta laitan kuitenkin tämän linkin tänne:
http://trasek.fi/laheisille/

Mirri, kiitos linkistä. Olen kyllä tutustunut ko. linkkiin. Siitä löytyy paljon hyödyllistä asiaa.

[Kiss]

Santra, en tunne ketään transukupuolista ihmistä. Mutta ei kai mikään tuollainen mitenkään vaikuta siihen, että rakastaa lastaan. Ei kai siinä muuta.

[saara]

Aiheeseen liittyvänä haluaisin valottaa vähän enemmän transmiehen elämässä vastaantulevia seikkoja. Lapseni. joka siis on transmies, on nyt töissä paikassa, missä työtoverit ovat cis sukupuolisia heteromiehiä jotka pitävät häntä miehenä, äänen, parrankasvun ym ulkonaisten sukupuolisten ominaisuuksien mukaan, no asia olisi ihan ok, mutta hänellä itsellään on vaikeuksia käsitellä asiaa koska hän tietyn osan elämästään on ollut nainen, ainakin ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella.He ketkä tietävät minkä prosessin hän on läpikäynyt. eivät millään tavoin kummeksu hänen muutostaan, ne ketkä tietävät ja ovat ehkä itsekin käyneet tai käymässä läpi samaa, he tajuavat ,mutta ongelma hänen kohdallaan on , että hänen työkaverinsa, jotka eivät ole tietoisia
tästä korjausoperaatiosta, pitävät häntä heteromiehenä. koska hänen maskuliiniset ominaisuutensa hoitojen myötä ovat vähitellen tulleet hallitseviksi,
Kuitenkin hän tiedostaa ne vaarat joita piilee siinä jos hän äijäporukassa ilmaisi olevansa trans- Todennäköisesti se ei herättäisi niitä reaktioita joita hän pelkää, mutta kun hän kysyy minulta neuvoja. olen täysin ulapalla, kuten sanotaan, koska minulla ei ole tarjota muuta esimerkkiä kuin oma heteroelämäni. Tiedän ettei se auta häntä yhtään. mutta omaksi edukseni voin mainita etten koskaan ole kyseenalaistanut sitä elämää minkä lapseni on katsonut itselleen oikeaksi.

[saara]

Toki tajuan ,ettei kukaan täällä osaa ottaa kantaa näihin
kirjoituksiini tästä aiheesta, itsellenikin tämä on melko tietämätön asia.Olen toki oppinut tajuamaan monia asioita lapseni myötä. Kuitenkaan pelkkä ymmärtämys ei riitä, jokaisen on elettävä oma elämänsä ja omat virheensä yms,
Mielestäni pääasia on , että elää omien päämääriensä
mukaan ja ennenkaikkea yksilönä jollaisena haluaa elää
Ja tietysti se ennen muuta, että antaa kaikkien kukkien kukkia, itse olen oppinut muuttamaan omia suppeita katsantojani viime kädessä lapseni myötä .

[Mirri]

Saara, hyvin yksiselitteisesti sinä olet väärä henkilö neuvomaan ja ohjaamaan nuorta transmiestä. Paras tapa, jolla voit auttaa häntä, on ohjata hänet kyselemään tukea ja neuvoja muualta kuin äidiltään.

Onkohan Trasek foorumeineen ja muine vertaistukineen pojallesi tuttu? Jos ei vielä ole, niin kerro ihmeessä hänelle siitä. Laita vaikka sähköpostitse linkki, tai keksi jotakin muuta, jonka avulla poikasi varmasti löytää tiensä Trasekin vertaistuen ja -avun piiriin.
Aikuisille transsukupuolisille ihmisille on nykyisin tarjolla monenlaista vertaistukea ja muuta toimintaa; ei heillä ole mitään järjellistä syytä käyttää äitejään neuvonantajina.

Setan transtukipiste voisi olla yksi hyvä paikka transsukupuolisille ihmisille heidän tarvitessaan tukea:
http://transtukipiste.fi/

[saara]

Saara, hyvin yksiselitteisesti sinä olet väärä henkilö neuvomaan ja ohjaamaan nuorta transmiestä. Paras tapa, jolla voit auttaa häntä, on ohjata hänet kyselemään tukea ja neuvoja muualta kuin äidiltään.

Onkohan Trasek foorumeineen ja muine vertaistukineen pojallesi tuttu? Jos ei vielä ole, niin kerro ihmeessä hänelle siitä. Laita vaikka sähköpostitse linkki, tai keksi jotakin muuta, jonka avulla poikasi varmasti löytää tiensä Trasekin vertaistuen ja -avun piiriin.
Aikuisille transsukupuolisille ihmisille on nykyisin tarjolla monenlaista vertaistukea ja muuta toimintaa; ei heillä ole mitään järjellistä syytä käyttää äitejään neuvonantajina.

Setan transtukipiste voisi olla yksi hyvä paikka transsukupuolisille ihmisille heidän tarvitessaan tukea:
http://transtukipiste.fi/

Mirri, nyt olet käsittänyt asian aivan väärin. Poikani on hankkinut tietonsa täysin ilman heteroäitinsä neuvoja.minä en ole ollenkaan pyrkinyt antamaan hänelle neuvoja asiassa josta hän itse tietää enemmän ja on todella ottanut selvää ja myöskin opettanut minua

[Mirri]

Ok.
Kommenttini liittyi yhteen kohtaan kirjoittamassasi viestissä:

Kuitenkin hän tiedostaa ne vaarat joita piilee siinä jos hän äijäporukassa ilmaisi olevansa trans- Todennäköisesti se ei herättäisi niitä reaktioita joita hän pelkää, mutta kun hän kysyy minulta neuvoja. olen täysin ulapalla, kuten sanotaan, koska minulla ei ole tarjota muuta esimerkkiä kuin oma heteroelämäni.

(lihavointi minun)

[saara]

Saara, hyvin yksiselitteisesti sinä olet väärä henkilö neuvomaan ja ohjaamaan nuorta transmiestä. Paras tapa, jolla voit auttaa häntä, on ohjata hänet kyselemään tukea ja neuvoja muualta kuin äidiltään.

Onkohan Trasek foorumeineen ja muine vertaistukineen pojallesi tuttu? Jos ei vielä ole, niin kerro ihmeessä hänelle siitä. Laita vaikka sähköpostitse linkki, tai keksi jotakin muuta, jonka avulla poikasi varmasti löytää tiensä Trasekin vertaistuen ja -avun piiriin.
Aikuisille transsukupuolisille ihmisille on nykyisin tarjolla monenlaista vertaistukea ja muuta toimintaa; ei heillä ole mitään järjellistä syytä käyttää äitejään neuvonantajina.

Setan transtukipiste voisi olla yksi hyvä paikka transsukupuolisille ihmisille heidän tarvitessaan tukea:
http://transtukipiste.fi/

Mirri, käymme toki poikani kanssa laajoja keskusteluja muistakin asioista,mutta hän kertoo minulle myös miltä hänestä itsestään tuntuu ko. tilanteissa,
.Itse elämäni heteronaisena eläneenä en tietenkään ole elämänneuvoja jakamassa,kuuntelemaan olen aina valmis ja jos jotain osaan sanoa,pyrin sen ilmaisemaan
Tärkeintähän joka tapauksessa on, etten koskaan ole kyseenalaistanut hänen päätöksiään.
Hän on tutustunut Setan transtukipisteeseen sekä Trasekiin ja ottanut itse selville hyvinkin tarkkaan näitä asioita.Lisäksi hänellä on laaja tukiverkosto , mikä on todella hyvä asia.
Hänen luonteelleen ei ollenkaan sovi asioiden puolitiehen jättäminen, oli sitten kyse mistä tahansa häntä koskettavasta sekä kiinnostavasta asiasta.Jo opintojensakin myötä
Meillä on todella hyvät ja luottamukselliset välit.Mielestäni ne ovat vain lähentyneet kun hän on ns."tullut kaapista ulos"

[saara]

Ok.
Kommenttini liittyi yhteen kohtaan kirjoittamassasi viestissä:

Kuitenkin hän tiedostaa ne vaarat joita piilee siinä jos hän äijäporukassa ilmaisi olevansa trans- Todennäköisesti se ei herättäisi niitä reaktioita joita hän pelkää, mutta kun hän kysyy minulta neuvoja. olen täysin ulapalla, kuten sanotaan, koska minulla ei ole tarjota muuta esimerkkiä kuin oma heteroelämäni.

(lihavointi minun)

No tuo olikin väärin ilmaistu, ei hän varsinaisesti neuvoja kysy, mutta haluaa keskustella.Sehän on eri asia.Rakentava keskustelu antaa usein molemmille/kaikille osapuolille arvokasta infoa.