Psykopatologia.munfoorumi.com

Olen niin huolissani ja kyllästynyt tähän tilanteeseen, missä olen nyt.
Ongelma on äitini ja isäpuoleni, jotka ovat hyvää vauhtia juomassa itseään hautaan.
On niin onttoa käydäkin äidin luona, jos hän aina juo.
He eivät käy enää töissä, ovat kumpainenkin eläkkeellä.
Isäpuolen jalka on heikossa kunnossa.
En saa äitiä oikein kiinnostumaan mistään kodin ulkopuolelta; että hän jotain harrastaisi,
tai edes innostuisi jostakin muusta, kun siitä onko kaljaa tarpeeksi jääkaapissa.

Isäni oli alkoholisti. Äitini oppi tissuttelemaan hänen vierellään ja nyt se jatkuu, sillä
isäpuoli on näköjään aika kova juomaan. Isäpuoli nousi silittämään koiraa ja hän meni olohuoneeseeen,
jossa koira oli, sinne hän sitten lattialle jäikin kuorsaamaan.

Ahdistus ja toivottomuus. Myös tottumus, passivoituminen, seura, huono itsetunto, huono omatunto.

Yksinäisyys, todellisuudesta pakeneminen, oma sisäinen rikkinäisyys, riittämättömyyden ja kelvottomuuden tunne, tunne että on totaalisesti epäonnistunut elämässään, syitähän löytyy lukemattomia
Ainoa asia mikä auttaa ulos on oma ymmärtämys, ymmärrys siitä mitä on itselleen tekemässä ja halu saada elämänotteensa takaisin

Niin kyllä. Tuotako Jill kysyt vai onko jokin muu - itseltäsi ja muilta salatumpi - johon vastausta hait?

Niin kyllä itsekin ajattelen, että alkoholismi on sekundäärinen sairaus. Viinalla itsehoidetaan jotain varsinaista sairautta/vaivaa/tms. Ja mitä olen kuullut ja ymmärtänyt, niin alkoholisti voi raitistua vain jos itse niin haluaa; läheisten hyvin ymmärrettävä huoli ja murehtiminen ei ikävä kyllä taida juuri auttaa.

Ensiksikin ihmisten tulisi puhua toisilleen,tarkoitan kommunikointia tunnetasolla.
Olen jotenkin oppinut, että mielummin ollaan yksin, kuin puhutaan.
Jos äitini ja isäpuoleni haluavat elää niin, he saavat elään niin ja minä kunnioitan sitä,
mutta enemmin haluaisin saada jollain tasolla äitini takaisin.
Minä kyllä pysyn hänen rinnallaan (äitini), enkä karkaa, vaikka hänen käyttäytymisensä
aiheuttaa huolta.

Mietin vain kuinka itse selviän.Olisinpa vanhvempi, niin minusta olisi jotain apua.

Niin eihän alkoholi ole ainut mikä vie ihmisen pois elämästä, huumeet, lääkeriippuvuus, epätodellisuuteen pakeneminen,toivottoman tuntuisesta ja merkityksettömästä elämästä voi yrittää paeta niin monella eri tavalla.Kuka mitäkin selviytymiskeinoja yrittää löytää paetakseen todellisuutta.
Kun ei vain yksinkertaisesti kestä tätä juttua jota elämäksi kutsutaan. Sitä ei pääse pakoon, em " apukeinot"
loppupeleissä pahentavat kärsimyksiä. Läpi tämä on kumminkin käytävä, miksi siis vaikeimman kautta...
Apua on saatavissa jos sitä osaa ja haluaa etsiä, kenenkään ei nykymaailmassa tarvitse olla ongelmiensa kanssa yksin.