Väitös: Terveyskeskus & masennuspotilaat

[Hilppa]

Väitös: Terveyskeskuksissa hoidetut masennuspotilaat paranevat huonosti
31.3.2014 11:00
Helsingin Sanomat
Tomi Peurakoski

Terveyskeskuksissa hoidettavat masennuspotilaat toipuvat hitaasti ja epätäydellisesti, selviää psykiatrian erikoislääkärin Kirsi Riihimäen väitöstutkimuksesta. Väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina.

Valtaosa masennuksesta kärsivistä hoidetaan perusterveydenhuollossa eli pääasiassa terveyskeskuksissa. Tutkimuksen mukaan terveyskeskusten masennuspotilaat sairastavat usein kroonista tai toistuvaa masennusta. Lisäksi heillä on paljon muitakin sairauksia.

Riihimäki selvitti viiden vuoden seurantatutkimuksessa masennuksen kulkua ja sen ennustetta. Masennusta koskevat tutkimukset on tähän saakka tehty pääasiassa erikoissairaanhoidossa tai työterveyshuollossa.

Riihimäen mukaan perusterveydenhuollon potilaista tarvitaan myös tietoa, jotta heille pystytään rakentamaan toimivat palvelut ja tarjoamaan oikeanlaista hoitoa.

Terveyskeskuksissa hoidettujen masennuspotilaiden masennusjaksot toistuivat myös usein. Työssäkäyvät potilaat olivat kolmanneksen ajasta poissa töistä masennuksen takia. Kahdelle kolmasosalle masennuspotilaista oli määrätty sairauslomaa, ja joka kymmenes päätyi työkyvyttömyyseläkkeelle.

Joka kymmenes seurantatutkimuksessa mukana ollut potilas oli yrittänyt itsemurhaa viiden vuoden seurantajakson aikana.

Riihimäen mukaan masennuksen syvyys ennusti vahvasti sekä huonoa toipumista että alentunutta toiminta- ja työkykyä.

http://www.hs.fi/kotimaa/V%C3%A4it%C3%B ... 6229826753

[Hilppa]

Miten paljon vaikuttaa se, että terveyskeskuksiin kenties valikoituu vaikeahoitoisempi potilasaines?

Tärkeintä kuitenkin, että kaikkien pitäisi saada hyvää hoitoa ja kaikki ovat oikeutetut hyvään hoitoon.

[Kyllästynyt]

Ilmeisesti minunkin toivotaan päättävän masennuspotilasurani terveyskeskuksen hellässä huomassa.

[Psykopatologia]

Tapahtumaluokka: Väitöstilaisuus
Aika: pe 4.4.2014 klo 12:15
Paikka: Christian Sibelius -sali, Välskärinkatu 12 A, Helsinki
Osoite: Meilahti (On kylläkin Hesperian sairaalan talo)

http://helsinginyliopisto.etapahtuma.fi ... 04&id=8755

[Mirri]

Toivottavasti tutkimuksessa on otettu huomioon, että nykyisenä resurssipulan aikakautena psykiatrinen erikoissairaanhoito ohjaa terveyskeskuksiin halvemman hoidon piiriin potilaat, joiden ei odotetakaan varsinaisesti paranevan. Tosin kyllähän depression hoito myös usein aloitetaan terveyskeskuksessa. Sieltä pitäisi olla pääsy erikoissairaanhoitoon, jos masennus uhkaa pitkittyä ja/tai pahentua.

Mutta uskaltavatko terveyskeskuslääkärit (erikoislääkäreiltä tulevien noottien pelossa) kirjoittaa lähetteitä niin paljon kuin olisi tarvetta, ja pääsevätkö kaikki tehokkaamman psykiatrisen hoidon tarvitsijat (ajoissa) erikoissairaanhoitoon? Ettei kävisi niin, että ensin depressiota yritetään sinnikkäästi ja liian pitkään hoitaa terveyskeskuksessa, ja kun vihdoin aukeaa pääsy erikoissairaanhoitoon, potilas onkin jo kroonistunut, eikä enää parannettavissa - silloin hänet tietysti palautetaan terveyskeskukseen 'toivottomien tapausten' joukkoon.

[Hilppa]

Toivottavasti tutkimuksessa on otettu huomioon, että nykyisenä resurssipulan aikakautena psykiatrinen erikoissairaanhoito ohjaa terveyskeskuksiin halvemman hoidon piiriin potilaat, joiden ei odotetakaan varsinaisesti paranevan. Tosin kyllähän depression hoito myös usein aloitetaan terveyskeskuksessa. Sieltä pitäisi olla pääsy erikoissairaanhoitoon, jos masennus uhkaa pitkittyä ja/tai pahentua.

Mutta uskaltavatko terveyskeskuslääkärit (erikoislääkäreiltä tulevien noottien pelossa) kirjoittaa lähetteitä niin paljon kuin olisi tarvetta, ja pääsevätkö kaikki tehokkaamman psykiatrisen hoidon tarvitsijat (ajoissa) erikoissairaanhoitoon? Ettei kävisi niin, että ensin depressiota yritetään sinnikkäästi ja liian pitkään hoitaa terveyskeskuksessa, ja kun vihdoin aukeaa pääsy erikoissairaanhoitoon, potilas onkin jo kroonistunut, eikä enää parannettavissa - silloin hänet tietysti palautetaan terveyskeskukseen 'toivottomien tapausten' joukkoon.

Suututtaa, raivostuttaa ja ahdistaa, jos tuollainen ajattelu aidosti on vallalla. Että ihmisten ei varsinaisesti odotetakaan voivan toipua masennuksesta. Se on ihan syvältä, niin kuin on itse masennuskin. Leima otsaan ja sitten istumaan kakkua masennuksen syövereissä. Toivottavasti mahdollisimman moni poliitikko sairastuu ja herää siihen tiedostavaan tunteeseen, että rypee masennuksen syövereissä, josta ei omien päätöstensä mukaan ole poispääsyä.

Minut on leimattu toivottomaksi tapaukseksi jo heti kansakouluopettajani toimesta, mutta tässä minä silti vielä jotenkin sinnittelen. Seuraava leimaaja, jonka tekstit silmieni eteeni sain, oli työterveyspsykologi, joka ei minua osannut auttaa, ainoastaan sääliä. Onneksi en saanut hänen luomiaan kuvauksia itsestäni eteeni heti käyntien päätyttyä, vaan vasta papereiden siirryttyä toiselle konsernille. Huh, mitä luettavaa.

Loppujen lopuksi masennuksestakin on mahdollista parantua. Eikä ole yksiselitteisesti ennustettavissa yksilötasolla, kuka paranee ja kuka ei. Mutta aina epäonnistuneella riittämättömällä hoidolla voidaa pilata hyvä parantumisen aluke.

[Mirri]

Mitä toipumisella tarkoitetaan? Pitkäaikaissairauden paraneminen on yksi asia, oireettomuus tai lieväoireisuus toinen asia; kumpi niistä on toipumista?
Kroonistunutta depressiota sairastavana en näe mitään pahaa tai väärää siinä, että sairauteni hyväksytään paranemattomaksi; kroonistuneeksi sairaudeksi, joka tulee jatkossakin vaatimaan jonkinlaista hoitoa pysyäkseen kurissa ja kurjistamatta elämääni kohtuuttomasti.

Tai ehkä voidaan ajatella niinkin, että pitkäaikaista ja vakavaa depressiota sairastanut on lopun ikänsä toipilas - toipuu mutta hitaasti, ja aina on alttius sairastua uudelleen. Silloinkin tarvitaan jatkuvaa hoitoa muodossa tai toisessa; sairauden entistä pahempien uusiutumisten ehkäisemiseksi.

[Kuutar]

Kuinkahan moni masentunut on masennuslääkkeiden lisäksi päässyt terapiaan?

[Kuutar]

Hilppa: Miten paljon vaikuttaa se, että terveyskeskuksiin kenties valikoituu vaikeahoitoisempi potilasaines?

En tiedä, mutta terveyskeskuksessa käyvät köyhät potilaat. Suomalainen terveydenhuolto on eriarvoinen, esimerkiksi terveyskeskuksissa on pitkät jonot.


Savon Sanomat 29.6.2013, Osmo Soininvaaran kirjoitus:

Runsas kymmenen vuotta sitten OECD arvioi suomalaisen terveydenhuollon eriarvoisimmaksi tutkituista 22 maasta – tai tulkinnasta riippuen kolmanneksi eriarvoisimmaksi Meksikon ja Yhdysvaltojen jälkeen. Sen jälkeen eriarvoisuus on vain kasvanut, koska työssä käyvät käyttävät yhä enemmän työterveyshuoltoa ja terveyskeskuksiin pääsy on vaikeutunut lääkäripulan ja aliresursoinnin vuoksi.

http://www.savonsanomat.fi/mielipide/ar ... oa/1347251

[Hilppa]

En usko, että terapiaa kyettäisiin järjestämään kaikille masennuspotilaille. Ihan jo sen vuoksi, että päteviä terapeutteja on aivan liian vähän. Paljon jää terveyskeskuslääkärin osaamisen, pätevyyden, havainnointikyvyn ja kliinisen silmän varaan. Kykeneekö lääkäri luomaan potilaaseen toivoa ja halua parantua sekä antaako oikean hoidon ja diagnoosin.

Lisäys 20:35: Ydinkysymys lienee, kyetäänkö luomaan riittävä hoitokontakti ja määrittelemään oikein, millaista hoitoa potilas todella tarvitsee. En usko, että depressiohoitajajärjestelmää vastaavan systeemin luominen poistaa suomalaisten masennuksen ja parantaisi sairastuneet.

[Mirri]

Kaikkia masennuspotilaita ei millään pystytä hoitamaan erikoissairaanhoidossa, joten psykiatristen hoitajien työskentely perusterveydenhuollossa on parempi kuin ei mitään. Ei terveyskeskus tee psykiatrian ammattilaisesta huonoa, joten 'depressiohoitaja' voi olla tosi tarpeeseen terveyskeskuksessa depression asiantuntijana.
Miksei psykiatriaa ammattilaisineen voitaisi viedä perusterveydenhuoltoon?

[Kyllästynyt]

Kaikkia masennuspotilaita ei millään pystytä hoitamaan erikoissairaanhoidossa, joten psykiatristen hoitajien työskentely perusterveydenhuollossa on parempi kuin ei mitään...

Ei ole. Huono hoito ei auta ketään, mutta on esteenä hyvän hoidon saamiseen. Depressiohoitajajärjestelmä pitäisi mitä pikimmiten romuttaa.

... Ei terveyskeskus tee psykiatrian ammattilaisesta huonoa...

Ei teekään,mutta depressiohoitaja ei ole sen tason "psykiatrian ammattilainen", että heidän harteilleen ja hoidettavakseen voisi ainoatakaan vaikeaa masennusta sairastavaa jättää. Mutta sitä kuitenkin tehdään niin kauan kuin älytön depressiohoitajajärjestelmä on pystyssä.

... joten 'depressiohoitaja' voi olla tosi tarpeeseen terveyskeskuksessa depression asiantuntijana...

Millä eväillä ja osaamisella??? Lyhyt depressiohoitajan kurssitus ei tee kenestäkään "depression asiantuntijaa" - ja jos joku sellaista kuvittelee; hän asettaa depressiopotilaat hengenvaaraan!

... Miksei psykiatriaa ammattilaisineen voitaisi viedä perusterveydenhuoltoon?

Niin, miksei voisi? Olisikohan syynä se, ettei psykiatrian todellisia ammattilaisia ole riittävästi tarpeeseen nähden.

Olen aina pitänyt, ja pidän edelleen, depressiohoitajajärjestelmää haittana ja hidasteena kunnollisen hoidon saamiseen ja suorastaan vaarallisena, koska niin moni muukin kuvittelee Mirrin tavoin, että depressiohoitajilla olisi eväitä hoitaa vaikeaa masennusta sairastavia.

Ja lievemmät masennukset voi hoitaa kuka tahansa hoitaja.... tai vaikka vahtimestari.

[Hilppa]

Jotta ylipäätään mikään sairaus voi terveyskeskuksessa parantua, pitäisi sinne saada riittävästi lääkärin virkoja ja päteviä lääkäreitä palkatuksi niihin virkoihin. Niin kauan, kun pätevistä lääkäreistä on pulaa, ei ole toivoa, että noin iso ongelma, joka masennussairaus on, ratkeaisi. Sitten kun on riittävästi päteviä lääkäreitä, pitää heidät jatkokouluttaa terveyskeskusten potilasaineksen ydinongelmia hoitamaan, jotta masennussairaudet saadaan hoidettua.

[Psykopatologia]

Väitöstilaisuus: Kirsi Riihimäki: Lääketieteellinen tiedekunta

Tapahtumaluokka: Väitöstilaisuus
Aika: pe 4.4.2014 klo 12.15 - n.14
Paikka: Christian Sibelius -sali, Välskärinkatu 12 A, Helsinki (Hesperian sairaala)

Lääket lis Kirsi Riihimäki väittelee 4.4.2014 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta
"Long-term Outcome of Depressive Disorders in Primary Health Care" (Pitkäaikaistutkimus perusterveydenhuollon
masennuspotilaiden ennusteesta, itsemurhayrityksistä, toiminta- ja työkyvystä sekä samanaikaisesta epävakaasta
persoonallisuushäiriöstä).

Vastaväittäjänä on professori Matti Joukamaa, Tampereen Yliopsto, ja kustoksena on professori Erkki Isometsä.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Research.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/ ... sequence=1 (105 s.)

Väittelijän yhteystiedot: Kirsi Riihimäki kirsi.riihimaki@fimnet.fi

[Mirri]

Millä eväillä ja osaamisella??? Lyhyt depressiohoitajan kurssitus ei tee kenestäkään "depression asiantuntijaa" - ja jos joku sellaista kuvittelee; hän asettaa depressiopotilaat hengenvaaraan!

Mikä ihmeen lyhyt kurssitus; nehän ovat psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa työskennelleitä psykiatriaan erikoistuneita sairaanhoitajia. Mikä depressiossa verrattuna muihin psykiatrisiin sairauksiin on niin erikoista, ettei psykiatriaan erikoistuneen ja psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa kokemusta hankkineen sairaanhoitajan osaaminen riitä?
Eihän psykiatrisen potilaan hoitoa kokonaan heille jätetä sen enempää kuin psykiatrisessa erikoissairaanhoidossakaan poliklinikoineen.

Depressiohoitaja perusterveydenhuollossa:
http://www.stm.fi/c/document_library/ge ... -10779.pdf

Oma kokemukseni terveyskeskuksen psykiatrisesta sairaanhoitajasta on vähintäänkin myönteinen. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, etten ole uskonut kaikkea nettifoorumilla syötettyä propagandaa, vaan olen hakenut - ja saanut - perusterveydenhuollon 'depressiohoitajalta' erittäin pätevää hoitoa. Ehdottomasti oli hyvä, että terveyskeskuksella oli tarjota suora yhteys psykiatrian ammattilaiseen ja pikavauhdilla.
Ilmeisesti käytännöt ovat vaihtelevaisia; jossakin pitää ensin mennä lääkärille päästäkseen psykiatriselle sairaanhoitajalle, jossakin taas terveyskeskuksen 'depressiohoitajalle' voi soittaa suoraan ja ajan voi saada jopa siltä istumalta, jos vain pääsee lähtemään vastaanotolle.

Laitoin depressiohoitajan sitaatteihin, koska kaikkialla ei sellainen nimitys ole käytössä, vaan nimikkeenä on psykiatrinen sairaanhoitaja.

[Kuutar]

Mirri, sinä olet kuitenkin saanut myös psykoterapiaa ja olet käynyt psykiatrin vastaanotolla.

Mirri: Eihän psykiatrisen potilaan hoitoa kokonaan heille jätetä sen enempää kuin psykiatrisessa erikoissairaanhoidossakaan poliklinikoineen.

Mistä tiedät? Terveyskeskuksessa diagnoosinkin laatii usein yleislääkäri, eikä psykiatrian erikoislääkäri.

[Mirri]

Mirri, sinä olet kuitenkin saanut myös psykoterapiaa ja olet käynyt psykiatrin vastaanotolla.

Jep. Nyt olen kuitenkin tarvinnut kriisiapua juuri terveyskeskuksen psykiatriselta sairaanhoitajalta. Ja olen tarvinnut hänen asiantuntemustaan, jonka mukaan depressio on niin vaikea, että tarvitaan kiireellinen lähete erikoissairaanhoitoon. Työterveyslääkäri kirjoitti lähetteen, kun terveyskeskuksen psykiatrian ammattilainen sanoi, että nyt on kiire... Niin paljon suuren yksityisen lääkäriaseman työterveyshuollon erikoislääkärikin luottaa psykiatrisen sairaanhoitajan asiantuntemukseen; minun kokemukseni mukaan erittäin paljon.

Googlailemalla selviää, että aika monissa terveyskeskuksissa on nykyisin psykiatrisia sairaanhoitajia, joiden luokse pääsee matalan kynnyksen tyylillä ja nopeasti. Juuri siihen tyyliin kuin minäkin pääsin - romahduksen iskiessä. Kyllä se on käsittääkseni aika iso parannus verrattuna siihen, että ennen ei ollut pääsyä psykiatrian ammattilaisen luokse muutoin kuin lähetteellä.
Psykiatrit ja muut mt-asioiden kanssa tekemisissä olevat lääkärit luottavat psykiatrisiin erikoissairaanhoitajiin ja pitävät heitä pätevinä; minkä vuoksi potilaat aliarvioivat heitä - sitä en tajua. Minun kohdallani voi olla, etten vieläkään olisi erikoissairaanhoidossa enkä psykoterapiassa, ellei terveyskeskuksen psykiatrinen sairaanhoitaja olisi pannut tuulemaan - ellei hän asiantuntemuksellaan olisi tunnistanut tilaani.

On selvää, että jossakin vaiheessa taas päädyn terveyskeskuksen psykiatrisen sairaanhoitajan hoiviin; he ovat olemassa esimerkiksi sitä varten, että erikoissairaanhoidosta voidaan siirtää potilas terveyskeskukseen niin, ettei hän jää kokonaan vaille psykiatrian ammattilaisen hoitoa ja seurantaa. Onneksi jo tiedän, että ihan hyvään hoitoon päädyn. Yhdenlainen omahoitajajärjestelmä pitkäaikaisille depressiopotilaille; meitä kun on niin paljon, ettei millään kaikkia voida pysyvästi hoitaa erikoissairaanhoidossa ja poliklinikoilla.

Terveyskeskusten psykiatrisilla sairaanhoitajilla on mahdollisuus saada konsultaatioapua sairaanhoitopiirin psykiatreilta - ovat puhelinsoiton päässä.

[Kuutar]

Hyvä jos sait lähetteen erikoissairaanhoitoon, mutta joillain paikkakunnilla saattaa olla niin, että lähetteitä ei kirjoiteta. Vaan olisitkohan saanut lähetteen yhtä helposti, ellet olisi jo aiemmin ollut erikoissairaanhoidon potilas?

[Mirri]

Vaikeat masennustilat kuuluvat edelleen erikoissairaanhoitoon - siitä huolimatta, että psykiatrista osaamista on tuotu terveyskeskuksiin. Terveyskeskuksen psykiatrinen sairaanhoitaja tunnistaa erikoissairaanhoitoon kuuluvan masennustilan, yleislääkäri välttämättä ei. Noin minun kokemukseni mukaan.

Kaikkia depressiopotilaita ei tarvitsekaan lähettää erikoissairaanhoitoon, mutta varmaan on paikkakunnasta ja arvioijasta kiinni pidetäänkö lähetteen saamista tarpeellisena vai ei. Lisäksi on sairaanhoitopiirin erikoislääkäreistä kiinni otetaanko erikoissairaanhoitoon vai ei. Epäilemättä erikoissairaanhoitoon pääseminen vaihtelee sairaanhoitopiireittäin ja paikkakunnittain. Ja toki se on potilaskohtaistakin: jos aiempi vakava depressiojakso on vaatinut erikoissairaanhoitoa, voidaan olettaa seuraavankin vaativan sitä - etenkin jos se on edellistä pahempi.

On tosiasia, että terveyskeskuksissa joudutaan hoitamaan masennusta siinä kuin skitsofreniaa ja muita psykoosisairauksiakin. Olisi kiva tietää milloin depression hoito on ollut paremmalla mallilla verrattuna nykyiseen, jolloin psykiatrista osaamista ammattilaisineen on tuotu perusterveydenhuoltoon. Käsittääkseni 80-luvulla, eikä oikeastaan vielä 90-luvullakaan, kukaan tiennyt perusterveydenhuollossa masennuksesta tuon taivaallista. Eikä tullut mieleenkään, että tarvittaisiin mahdollisimman matalan kynnyksen depressiohoitoa ja -osaamista. Silloin suurin osa masennusta sairastavista ihmisistä jäi täysin hoidon ulkopuolelle; ei edes tajuttu heidän (meidän) voivan sairastaa sellaista kuin masennus.

[Valkosiipi]

...Käsittääkseni 80-luvulla, eikä oikeastaan vielä 90-luvullakaan, kukaan tiennyt perusterveydenhuollossa masennuksesta tuon taivaallista. Eikä tullut mieleenkään, että tarvittaisiin mahdollisimman matalan kynnyksen depressiohoitoa ja -osaamista. Silloin suurin osa masennusta sairastavista ihmisistä jäi täysin hoidon ulkopuolelle; ei edes tajuttu heidän (meidän) voivan sairastaa sellaista kuin masennus.

80- ja 90-luvuilla pääsin ainakin minä kaupungin mielenterveystoimiston asiakkaaksi viikossa parissa.
Lähetteitä ei tarvittu. Soitto ajanvaraukseen riitti.
Mielenterveystoimistossa pääsin viikottain, jopa pari kertaa viikossa, psykologin vastaanotolle.
Ja psykiatrikin oli kokenut ja koulunsa käynyt. Aikoja sai kuukausittain.

Kela maksoi silloin tarveharkinnaisesti terapiaa jopa kolme kertaa viikossa. Omavastuu jäi pienemmäksi kuin nykyään.
Jossain vaiheessa Kela taisi tukea jopa psykoanalyysia.
Valtava-rahoista ainakin myönnettiin myös terapiaa.
Muista kanavista en tiedä.