Golden flower kirjoitti:Mirri kirjoitti:Luulen, että on aika harvassa ne sairaat avun tarvitsijat, jotka kieltäytyvät kirkon tarjoamista maksuttomista perheterapiapalveluista sillä perusteella, että ne ovat kirkon tarjoamia. Vakavien kriisien keskellä oma (ja perheen) avuntarve vie voiton aatteista ja periaatteista.
Toistaiseksi yhteiskunta ei ole kyennyt korvaamaan kirkon kehittämää ja ylläpitämää perheneuvontaverkostoa. Mutta siitä asiasta tuskin kannattaa syyllistää niitä ihmisiä, jotka mieluummin turvautuvat kirkon perheneuvojiin kuin jäisivät kokonaan ilman hoitoa - ja ovat liian sairaita jaksaakseen ryhtyä taistelemaan aatteettoman avun puolesta.
Aiemmin väitin kirkon omaavan noin viisikymmenvuotisen kokemuksen perheneuvonnasta. Googlailun tuloksena huomasin perheneuvonnan kuitenkin alkaneen jo 40-luvulla. Olisihan tässä ollut yhteiskunnalla vuosikymmeniä aikaa kehitellä oma vastaava systeeminsä. Syystä tai toisesta yhteiskunta ei ole tehnyt niin, vaan se on mieluummin hyödyntänyt luterilaisen kirkon osaamista ja ammattitaitoa.
Nythän tämä asia on noussut julkiseen keskusteluun - on huomattu jopa, ettei kaikilla kunnilla ole edes lakisääteisiä perheneuvontapalveluja, vaan ne ohjaavat kaikki tarvitsijat kirkon perheneuvonnan hoiviin - mutta keskustelun syntymiseen tarvittiin yksi jyrähtävä kirkkoherra... Mikseivät uskonnottomat ihmiset ole pitäneet vuosikymmenten varrella asiasta meteliä?
Ymmärsinkö oikein, että sinun mielestäsi uskonnottomat saavat syyttää itseään siitä, ettei heille tarjota perheneuvontaa kirkon ulkopuolelta, koska eivät ole pitäneet tästä asiasta tarpeeksi meteliä vuosikymmenten varrella?
Et ymmärtänyt oikein. Esittämäni kysymys ei tarkoittanut, että pitäisi syyttää ketään.
Päinvastoin mielestäni pitäisi jättää kaikenlaiset syyttelyt sikseen ja ryhtyä kiireimmän kaupalla miettimään mitä yhteiskunnassa voitaisiin tehdä, jottei lähes koko perheneuvonta perheterapiapalveluineen enää lepäisi luterilaisen kirkon hartioilla ja sen ehtyvän rahakirstun varassa.
Aktiiviset toimijat löytyivät aikanaan luterilaisen kirkon piiristä; nyt vastaavanlaisia perheneuvonnasta ja -terapiasta innostuneita aktiivisia toimijoita kai pitäisi löytää muualta kuin sieltä. Kirkon perheneuvonta ei syntynyt passiivisella odottamisella ja 'vaatimisella', joten miksi jonkin muun tahon vastaava syntyisi ilman vahvaa tahtoa ja toimintaa...