Hallusinoin, olenko siis hullu?

Hallusinoin, olenko siis hullu?

ViestiKirjoittaja Hermes » 20.03.2014 17:40

Tässä Tiede-lehden blogi-postauksessa ei ollut mitään sinänsä uutta minulle tietenkään, mutta laitan sen kuitenkin tänne.

Hallusinoin, olenko siis hullu?

http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/ra ... siis_hullu

Olen lukenut Sacksin "Mies joka luuli hattuaan vaimoksi" (sic) joskus vuosikausia sitten. En ole lukenut Sacksin uusinta kirjaa Hallucinations, jota tuo kirjoitus käsittelee. Kuuntelin kuitenkin joku aika sitten Sacksin haastattelun kyseisestä kirjasta samalla kun kävelin jossain metsiköissä. Yleensä mieluummin luen asioista, mutta jos kuitenkin menee kävelemään tai juoksemaan metsään tai muuhun juoksemiseen sopivaan paikkaan, niin voin tavallaan säästää aikaa samalla kun kuuntelen jotain podcasteja. Uutta minulle oli, että Sacks on itse kokeillut erilaisia päihteitä, tai että hänellä on kokemuksia hallusinaatioista.

Liittyen psykologiaan ja psykopatologiaan lainaus tuosta blogi-postauksesta, en tiedä onko aihetta käsitelty kyseisessä kirjassa:

Kyselyissä hallusinaatioita ilmoittaa kokeneensa noin viidennes kaikista ihmisistä. Todellinen esiintyvyys lienee ilmoitettua suurempi, sillä hallusinaatioista kertomista vältetään hulluksi leimautumisen pelossa. Pelko ei ole aiheeton, kuten kuuluisa Rosenhanin koe osoittaa. Kokeessa psykologi David Rosenhan ja kahdeksan muuta tervettä koehenkilöä joutui 1-7 viikoksi pakkohoitoon ilmoitettuaan kuulleensa hyvänlaatuisia hallusinaatioita. Vaikka koehenkilöt kertoivat hallusinaatioiden menneen nopeasti ohi ja käyttäytyivät mielisairaalassa mallikkaasti, he joutuivat myöntymään psykiatrien tekemään skitsofreniadiagnoosiin päästäkseen vapaaksi. Monet sairaaloiden oikeat potilaat olivat puolestaan tunnistaneet koehenkilöt terveiksi hyvin nopeasti.

Hallusinaatioihin liittyvien mielisairauksien yliarviointi selittyy ihmisen intuitiivisen todennäköisyyspäättelyn vinoumilla. Erityisen suuri yliarvioinnin riski on psykiatrien lisäksi kaikilla muilla, joiden kanssaihmisillä mielisairaudet ovat yliedustettuina. Yliarvioinnin vaaraa voi kuitenkin ehkäistä tiedostamalla sekä hyvänlaatuisten hallusinaatioiden yleisyys että omat automaattiset päättelyvirheensä. Niinpä onkin keskeistä ymmärtää, että vaikka hallusinaatiot ovat vakavissa mielisairauksissa yleisiä, käänteinen ei päde: koska vakavien mielisairauksien esiintyvyys on vain muutaman prosentin luokkaa, todellisuudessa yli 90% hallusinaatioita kokevista ihmisistä on mieleltään yhtä terveitä kuin muutkin. Hallusinaatiot ovat siis lähtökohtaisesti normaalia aivotoimintaa, johon liittyy mielenterveyden häiriö vain jos aistiharhat yhdistyvät harhaluuloihin, todellisuudentajun menetykseen tai muuten vahingolliseen toimintaan.


Tuo liippaa niin läheltä omaa kokemustani, että oli pakko laittaa se tännekin.
Viimeksi muokannut Hermes päivämäärä 20.03.2014 18:38, muokattu yhteensä 1 kerran
Hermes
 

Re: Hallusinoin, olenko siis hullu?

ViestiKirjoittaja Hermes » 20.03.2014 18:00

Yksi lapsuuden muistoistani on se, kun sain vanhemmiltani sellaisen kirjan, jossa käsiteltiin erilaisia illuusioita ja niin edelleen. Siinä oli varmaan Escheriä sekä esimerkiksi sellainen testi, jossa laitetaan etusormet vastakkain silmien lähelle, katsotaan kaukaisuuteen, viedään etusormia pois toisistaan ja sen jälkeen nähdään ilmassa leijuva "nakki". Muistaakseni olen ihmetellyt tätäkin asiaa vaikka kuinka paljon. Armeijassa luennolla sitten tuli sellainen testi "dominoivan silmän" löytämiseksi, että kaikki peittävät peukalollaan tietyn kaukana olevan kohteen. Sen jälkeen piti sulkea vuorotellen oikea ja vasen silmä, minkä piti paljastaa, että kumpi on dominoiva silmä; toisella silmällä peukalo peitti kohteen, toisella ei. Kun katsoin kaukana olevaan kohteeseen, pystyin (ja pystyn) helposti näkemään tavallaan molempien silmien "haamupeukaloa" samalla kun katseeni on tarkennettu kohteeseen, enkä tunne mitään preferenssiä kumpaakaan peukaloa kohti. Voin melkeinpä jopa tehdä toisen peukalon voimakkaammaksi kuin toisen tahtoni mukaan. Joskus olen miettinyt, että eivätkö kaikki tosiaan näe molempia "haamupeukaloita", ehkä he eivät vain ole tottuneet tarkkailemaan aistimuksiaan. Sehän melkein juuri on hallusinointia, että silmät ovat keskittyneet kaukana olevaan kohteeseen ja mieli selvästi valitsee kahden silmän erilaisista tulkinnoista vain toisen.

Kävin myös aikoinaan jossain optikon testissä, jossa pyydettiin tekemään jotain tuon kaltaista. Kun yritin selittää optikolle asian ongelmaa, hän alkoi selittää mahdollisesta karsastuksesta. Ei, se on todennäköisesti ihan opittu taito. Miten alan asiantuntijakin on niin pihalla?
Hermes
 


Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa

cron