Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

ViestiKirjoittaja santra » 16.03.2014 23:09

Onko yksinäisyys kirous vai vapaus? Onko joku tuomittu yksinäisyyteen, vai onko se valinta? Onko onnellisuuden mitta laaja ystäväverkosto vai eristäytyminen? Mikä ylipäänsä on onnellisuuden mitta? Kysymyksiä joita varmaan monikin on miettinyt mielessään.
santra
 

Re: Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

ViestiKirjoittaja Hilppa » 16.03.2014 23:26

Kysyt aika monta kysymystä.
Hilppa
 

Re: Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

ViestiKirjoittaja santra » 16.03.2014 23:27

Kysyin, niin tiedän sen, mutta jos joku vastaisi edes yhteen niistä
santra
 

Re: Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

ViestiKirjoittaja Kyllästynyt » 16.03.2014 23:30

Pahinta laatua yksinäisyyttä on olla yksin seurassa.
Kyllästynyt
 

Re: Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

ViestiKirjoittaja Hilppa » 16.03.2014 23:31

Onko yksinäisyys kirous vai vapaus?

Sekä että.
Hilppa
 

Re: Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

ViestiKirjoittaja santra » 16.03.2014 23:48

Minä valitsin yksinäisyyden pitkän epäonnisen avioliiton jälkeen.Ainoat positiiviset asiat näin jälkeenpäin ajatellen oli kokemus ja tietenkin sen liiton hedelmä, lapseni jota ilman elämäni olisi todella paljon köyhempää. Onko elämäni rikkaampaa nyt, sitä voi kysyä.Toki liitossani oli montakin onnellista asiaa, niitä vaan ei ole kovin helppoa nähdä. sen verran omaan napaani tuijottaja olen.
Tämä pn minun elämäni tässä ja nyt, huonomminkin voisi olla.
Entä paremmin? Vaikea sanoa kun on nyt vain tämä tie kuljettavanani.
santra
 

Re: Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 17.03.2014 00:08

Yksinäisyys on - jo määritelmänkin mukaan - "kirous".
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 17.03.2014 00:27

Tai sitten santra valitsi yksin olemisen.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

ViestiKirjoittaja Golden flower » 17.03.2014 13:46

Minä viihdyn parhaiten hyvässä seurassa, yksin tai joskus useamman henkilön kanssa. Olen mieluusti yksin, isommassa seurassa olen usein hiukan "ulkopuolinen", mutta useimmite se sopii minulle hyvin myös.

Yksin viihtyminen on kai psykologisesta näkökulmasta jotenkin epäilyttävää. En oikein hahmota mihin se liittyy. Olisiko "normaali" ihminen teorioitten mukaan luontaisesti enemmän sosiaalisuuteen kuin yksinäisyyteen taipuvainen. Tai niin ehkä halutaan asia nähdä?
Golden flower
 

Re: Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

ViestiKirjoittaja Hermes » 17.03.2014 15:24

Olin kerran työporukan kanssa Lapissa. Siellä yksi täti alkoi ihmetellä, että miten joku voi olla ihan yksin yötä sellaisessa erämajassa. Mitä hän oikein tekee ja ajattelee siellä? Ikään kuin se olisi joku käsittämätön suoritus. Mietin yksin pääni sisällä, että mitä??
Hermes
 

Re: Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

ViestiKirjoittaja Hilppa » 17.03.2014 22:24

Hermes kirjoitti:Olin kerran työporukan kanssa Lapissa. Siellä yksi täti alkoi ihmetellä, että miten joku voi olla ihan yksin yötä sellaisessa erämajassa. Mitä hän oikein tekee ja ajattelee siellä? Ikään kuin se olisi joku käsittämätön suoritus. Mietin yksin pääni sisällä, että mitä??

Yöllisiä ajatuksia kutsutaan joskus uniksi.

En ehkä nauttisi kovin yksin erämaassa nukkumisesta, koska olisin varmaan peloissani. En ole tottunut liikkumaan metsässä enkä muuallakaan luonnossa yksin. Ymmärrän hyvin, jos joku haluaa viettää aikaa yksin erämaamökissä, niin minäkin haluaisin. Se olisi varmasti ainutkertainen kokemus, kunhan voittaa sen pelon.

Aikoinaan kun meillä vielä oli mökki, jäin kerran lomalla sinne yksin joksikin aikaa. Ensimmäinen yö meni kuunnellessa vanhan hirsirakennuksen narinoita ja paukkeita, minkä jälkeen oli helpompaa.
Hilppa
 

Re: Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 18.03.2014 07:54

Golden flower kirjoitti:Minä viihdyn parhaiten hyvässä seurassa, yksin tai joskus useamman henkilön kanssa. Olen mieluusti yksin, isommassa seurassa olen usein hiukan "ulkopuolinen", mutta useimmite se sopii minulle hyvin myös.

Yksin viihtyminen on kai psykologisesta näkökulmasta jotenkin epäilyttävää. En oikein hahmota mihin se liittyy. Olisiko "normaali" ihminen teorioitten mukaan luontaisesti enemmän sosiaalisuuteen kuin yksinäisyyteen taipuvainen. Tai niin ehkä halutaan asia nähdä?

On vahvuus viihtyä myös yksin. - Eysenckin mukaan introversio on arvostettavampaa kuin ekstraversio.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 18.03.2014 08:52

santra kirjoitti:Onko yksinäisyys kirous vai vapaus? Onko joku tuomittu yksinäisyyteen, vai onko se valinta?
Onko onnellisuuden mitta laaja ystäväverkosto vai eristäytyminen? Mikä ylipäänsä on
onnellisuuden mitta? Kysymyksiä joita varmaan monikin on miettinyt mielessään.

Sekoitat otsikossa ja introssa käsitteet yksin oleminen (usein valinta)
ja yksinäisyys (usein kirous).

Onnellisuuden "mitta" on sinäinen tunne, eivät missään tapauksessa
esittämäsi ulkoiset karakteristikat.
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

ViestiKirjoittaja santra » 18.03.2014 23:30

Psykopatologia kirjoitti:
santra kirjoitti:Onko yksinäisyys kirous vai vapaus? Onko joku tuomittu yksinäisyyteen, vai onko se valinta?
Onko onnellisuuden mitta laaja ystäväverkosto vai eristäytyminen? Mikä ylipäänsä on
onnellisuuden mitta? Kysymyksiä joita varmaan monikin on miettinyt mielessään.

Sekoitat otsikossa ja introssa käsitteet yksin oleminen (usein valinta)
ja yksinäisyys (usein kirous).

Onnellisuuden "mitta" on sinäinen tunne, eivät missään tapauksessa
esittämäsi ulkoiset karakteristikat.


Minun ajatukseni eivät tässä pohjaudu joittenkin luomiin käsitteisiin siitä mikä on yksinäisyyden syvin olemus. Esitän kysymykset siten kun ne nousevat mieleeni.
Onnellisuuden mitta on määre jonka itsekukin muodostaa oman arvomaailmansa mukaan. Näin ollen ei voi tulla sanomaan mikä kenenkin mielestä on oikein mikä väärin
santra
 

Re: Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 20.03.2014 19:22

Kai sinä(kin) kuitenkin myönnät, että yksinäisyys on eri asia kuin yksi olo?
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

ViestiKirjoittaja Maaria » 20.03.2014 21:18

Oma sisäinen tunne, että on hyvä ja turvassa ihan itsessään täytyy olla olemassa,
että voi sietää yksinäisyyttä.
Tällaisen perusturvan puuttuminen johtaa varmaan vaikeuksiin olla yksin.
Jotenkin se liittyy siihen, että tietää olevansa hyväksytty ja rakastettu ja riittävä ihan
itsenään.

Olen itse kärsinyt koko ikäni yksinäisyydestä, tämä tunne on ollut vahva, jopa
silloin, kun olen ystäväni "turvassa" seurassa.
Ikäänkuin tarvitsisin häntä olemaan oma vakaa sisäinen kohtani, joka minulta
itseltäni uupuu. Siis vaatisin häntä olemaan osa minua.
Maaria
 

Re: Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

ViestiKirjoittaja Mirri » 20.03.2014 21:24

Minä ainakin myönnän ja tiedän yksinäisyyden olevan eri asian kuin yksin olemisen. Yksin oleva ei välttämättä ole yksinäinen, mutta yksinäinen saattaa olla sitä vaikka lähellä olisi muita ihmisiä. Ehkä pahimman laatuista yksinäisyyttä voidaan kokea kalseassa parisuhteessa tai hyljeksityn lapsen osassa. Toinen ihminen elää saman katon alla, muttei ole millään lailla läsnä ja voi olla myös kaltoinkohteleva ja pelottava. Lapsikin voi tuntea olonsa paremmaksi ja viihtyisämmäksi konkreettisesti yksin kuin yksinäisenä häntä laiminlyövän ihmisen lähellä.

On valitettavaa, jos yksin oleminen ja yksinäisyys rinnastetaan toisiinsa niin, että niitä pidetään samana asiana. Niillä on käytännössä iso ero. On paljon ihmisiä, jotka asuvat ja elävät mieluiten yksin eivätkä pidä itseään yksinäisinä. Päinvastoin mahdollisuus yksin olemiseen voi tuntua ylellisyydeltä; sitähän se usein onkin ainakin maailmanlaajuisesti ajateltuna.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

ViestiKirjoittaja Kyllästynyt » 23.03.2014 10:24

Kokeile yksinäisyyskoneella, miten yksinäinen olet verrattuna muihin

HS 23.3.2014

http://www.hs.fi/elama/Kokeile+yksin%C3 ... e6051e8bc6
Kyllästynyt
 

Re: Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

ViestiKirjoittaja santra » 23.03.2014 17:50

V.A.Koskenniemi:
Niin yksin oot sinä ihminen
yksin keskellä kaiken
yksin sa syntynyt
oot yksin lähtevä oot.
askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken ,kaksi sa rintaasi vasten painavas luulet ihmisen , kaltaises,
vierasta lämmitkin.
silmää löytänyt et joka vois sun katsehes kestää
kättä sa et joka ei liukunut luotasi pois
kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta
huulet liikkuvat vain rinta on liikkumaton
leikkihin kumppanin löydät
et toden riemuhun tuskaan
hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa...
ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut
houreen jok katoaa
kun sitä kohti sa käyt

niin olet yksin sa ihminen
yksin keskellä kaiken
yksin erhees kätket ja yksin kyynelees itket,
ainoa uskollinen
on oma varjosi vain.
santra
 

Re: Yksinäisyys - kirous vai vapaus?

ViestiKirjoittaja santra » 23.03.2014 18:07

Onnellisuuden mitta:

Filosofi Demokritos arvioi sen olevan onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.

Aristoteles oli sitä mieltä että onnellisuus on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat itsestään tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen.

Psykoanalyysin perustajan Sigmund Freudin mukaan rakkaus ja työ ovat tärkeimmät onnen lähteet

Useat tutkimukset filosofian, psykologian, sosiologian ja taloustieteen alalta osoittavat, että ihminen on onnellinen, jos häntä kohdellaan oikeudenmukaisesti.

Eräiden tutkimusten mukaan säännöllinen meditaatio lisää ihmisten onnellisuutta.

Näin ollen onnellisuutta on useaa ei lajia, riippuen ihmisen päämääristä

Onnellisuuden voi löytää asioista joita on pitänyt itsestäänselvyyksinä ja havaitsee ne vasta kun on menettänyt ne tai osan niistä.
santra
 


Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron