Masennus: diagnostiset symptomaattiset kriteerit

[Psykopatologia]

M a s e n n u s (depressio): diagnostiset symptomaattiset kriteerit
______________________________________________________________________________________________________________________
A Häiriö täyttää masennustilan (F32) tai toistuvan masennusjakson kriteerit (F33).

B Vähintään kaksi (2+/3) alla olevista keskeisimmistä oireista:
1 Epänormaalin masentunut mieliala suurimman osan päivää ja melkein joka päivä.
...Ko. mieliala on suhteellisen riippumaton ulkoisista tekijöistä ja on kestänyt vähintään kaksi (2+) viikkoa.
2 Kiinnostuksen häviäminen tai mielihyvän menettäminen aktiviteeteissa, jotka ovat normaalisti olleet mielihyvänsävyisiä.
3 Vähentynyt energia tai lisääntynyt väsyneisyys.

C Jokin tai jotkut (1+/7) alla olevista niin, että oireita on vähähintään yht. neljä (4+/10)
1 Itseluottamuksen tai itsetunnon menetys.
2 Järjettömiä itsesyytöksiä tai kohtuutonta syyllisyyttä.
3 Toistuvia kuolemaan tai itsemurhaan liittyviä ajatuksia tai suisidaalista käyttäytymistä.
4 Valittaa itse tai muut havaitsevat ajattelun tai keskittymiskyvyn heikentymistä, joka voi ilmetä päättämättömyytenä tai jahkailuna.
5 Psykomotorinen muutos, kiihtyneisyys (agitation) tai hidastuneisuus (retardation) (subjektiivinen tai objektiivnen).
6 Nukkumishäiriöt, minkä tyyppiset tahansa.
7 Muutos ruokahalussa (vähentyminen tai lisääntyminen) ja vastaava painon muutos.

Vaikeusasteen määrityksessä otetaan huomioon oireiden luku ja vaikeus:
0 lievä, 4 – 5/10 oiretta
1 keskivaikea, 6 (–7)/10 oiretta
2 vaikea-asteinen ilman psykoottisia oireita, B:stä 3/3, kaikkiaan (7)8 – 10/10 oiretta
3 vaikea-asteinen, psykoottinen, (kuin) vaikea-asteinen (2),
...lisäksi joko 1 (ei-skitsofreenisiä) deluusioita tai hallusinaatioita tai 2 depressiivinen stupor (sulkutila).
Somaattinen oireyhtymä otetaan myös huomioon.

Somaattinen [melankolinen] oireyhtymä (4+/8):
1 Merkittävä kiinnostuksen tai mielihyvän menetys aktiviteeteissa, jotka ovat normaalisti olleet mielihyvänsävyisiä.
2 Emotionaalisten responssien puute tapahtumiin tai toimiin, jotka ovat normaalisti tuottaneet emotionaalisen responssin.
3 Herää aamuisin ainakin kaksi tuntia (2+) tavanomaista aiemmin.
4 Masennus pahimmillaan aamuisin.
5 Merkittävä psykomotorinen hidastuminen (retardation) tai kiihtymys (agitation) (itse esiin tuotu tai muiden raportoima).
6 Merkittävä ruokahalun menetys.
7 Painon lasku (5+ % viimeisimmän kuukauden aikana).
8 Libidon merkittävä heikkeneminen.

Huom! Suomen kielisessä versiossa (8 osiota) ei ole (erikseen) ollenkaan tärkeää osiota no 2 (vaan se on sisällytetty osioon 1).
Lisäksi osio 5 on jaettu kahtia (4 & 5). Täten suomalaisessa versiossa - joka on suorastaan virheellinen - somaattisen oireyhtymän
saa selvästi helpommin kuin originaalissa.

Luukkosen uusi suomennos (ja lihavointi) kirjoista:
Psykiatrian luokituskäsikirja 2012: 148 (146 – 156) https://www.julkari.fi/bitstream/handle ... sequence=1
Blue book 1992: 119 – 128 http://www.who.int/classifications/icd/en/bluebook.pdf
Green book 1993: 81 – 87 http://www.who.int/classifications/icd/en/GRNBOOK.pdf
_

[Mirri]

Huom! Suomen kielisessä versiossa (8 osiota) ei ole (erikseen) ollenkaan tärkeää osiota no 2 (vaan se on sisällytetty osioon 1).
Lisäksi osio 5 on jaettu kahtia (4 & 5). Täten suomalaisessa versiossa - joka on suorastaan virheellinen - somaattisen oireyhtymän
saa selvästi helpommin kuin originaalissa.

Minusta on parempi se, että osio 2 on erikseen, ja myös se, että osio 5 ei ole jaettu kahtia.

Kokeneena maallikkomasentujana mielestäni tiedän, että ykkönen ja kakkonen ovat kaksi eri asiaa, ja kakkosen ilmaantuminen oireiden joukkoon kertoo voinnin huononemisesta; kakkonen on tärkeä asia erikseen mainittavaksi. Luulen, että ensin sammuu aktiviteetteihin liittyvä mielihyvän tunne, ja masennustilan jatkuessa tunteet alkavat latistua tai sammua niin, että jopa ihmisetkin alkavat muuttua yhdentekeviksi - mikään ei kosketa eikä heilauta mihinkään...
Osio viisi taas on sellainen, ettei ole järkeä erottaa hidastuneisuutta ja kiihtyneisyyttä erillisiksi, koska ensinnäkin ne voivat ilmetä samassa potilaassa ja toiseksi mielestäni ne ovat saman ilmiön eri puolia. Olotila voi heitellä jähmeydestä ja pysähtyneisyydestä kiihtyneeseen 'ylikierroksilla käymiseen' - aivan laidasta laitaan.

[Psykopatologia]

Sinulle on selvää se, mikä psykiatrian professoreille ei ole selvää.
Samat virheet olivat vuoden 1997 käsikirjassa (1. painos).

Myös Duodecimin depression käypä hoito -suosituksessa on ollut
(vuosien varrella) käsittämätöntä epätarkkuutta mm. prevalensseissa.

17:18 Suomalaisessa
1 mielenkiinnon ja mielihyvän tunteen menettäminen
(- -)
4 huomattava psykomotorinen hidastuminen
5 kiihtymys
(- -)

[Mirri]

Sinulle on selvää se, mikä psykiatrian professoreille ei ole selvää.

Kokemus kertoo ja opettaa. Potilaiden kokemukset voisivat kartuttaa professoreiden ammatillista kokemusta ja tietämystä, mutta masennukseen liittyvät oireet voivat potilaista tuntua niin häpeällisiltä, nöyryyttäviltä ja syyllisyydentuntoja synnyttäviltä, etteivät he kovin helposti 'avaudu' ja kerro niistä. Puhumattakaan, että oireista saataisiin luotettavaa tutkimusnäyttöä.

Etenkin tämä somaattisen oireyhtymän kakkoskohta voi synnyttää potilaassa häpeän ja syyllisyyden tunteita, koska se kohdistuu myös ihmisiin - jopa omiin rakkaisiin läheisiin:

Emotionaalisten responssien puute tapahtumiin tai toimiin, jotka ovat normaalisti tuottaneet emotionaalisen responssin.

Depressiopotilaan voi olla vaikea kertoa olevansa tuollaisessa tilassa. Ja jos kukaan ammattilainen ei tunnista asiaa hänen puolestaan, se jää huomaamatta; se rinnastetaan johonkin yleiseen kiinnostumisen ja mielihyvän puutteeseen...

[Psykopatologia]

Väitän - toisin kuin sinä - että depession vaikeusaste
korreloi negatiivisesti "iloiseen ilmeeseen".

[santra]

Masennuksen kulloinkin vallaolevien kriteerien ajoittainen esittäminen ei auta itse masennusta sairastavaa pätkääkään.Näissähän sanotaan vain samat asiat hieman erilaisin sanakääntein. Luettelonomaisesti kerrotut teoreettiset käsitykset muuttuvat vuosittain jopa kuukausittain ja jokaisen asiansa osaavan psykiatrin hallussa on työvälineet monenlaisen ja monisyisen masennuksen käsittelyyn. Jos nyt siis puhumme masennuksesta itsenäisenä sairautena( mitä se harvoin edes on), kuka onkaan parempi oireittensa tulkki kuin asianomainen itse. Ei masennus tms mielensairaus mene tiettyjen kaavojen mukaan, masentunut voi olla monella tavalla ja monesta syystä. Se milloin sairaus muuttuu haitalliseksi tai krooniseksi , riippuu ihmisestä itsestään, myös paljolti hoitotahon osaamisesta tai osaamattomuudesta. Asiaa ei pätkääkään auta vaikka luettelisi sata kohtaa mistä tunnistaa masennusta sairastavan, kun se sadas ensimmäinen jää kumminkin huomioimatta

[santra]

Kuuntele asiakasta. Tämä pätee kaikessa sairaan-ja terveydenhoidossa, ei yksinomaan mt-asiakkaiden osalla.

[Psykopatologia]

Tuo versio on hyväksytty vuonna 1990.

[santra]

pp, ihan sama minä vuonna se on hyväksytty ja kuka sen on hyväksynyt, minun mielipiteeni on edellämainittu

[santra]

Katsoisin olevani erittäin hyvä asiantuntija ja asianomistaja. En perusta paljoakaan joittenkin professoreiden sanakäänteillä pätemään pyrkimisen ilmaisuihin, edelleenkin olen sitä mieltä että potilas/ asiakas itse on oman mielensä paras asiantuntija

[Mirri]

Väitän - toisin kuin sinä - että depession vaikeusaste
korreloi negatiivisesti "iloiseen ilmeeseen".

Ok, kyllä asia ilmeisesti on noin kuin sanoit.
Omalla kohdallani tuli mieleeni, että minähän pääsen/joudun sairauslomalle aina kun masennus pahenee niin, ettei iloisen ilmeen ja myönteisen asenteen pitely enää onnistu. Mitä tekisin ja kuinka toimisin, jos niin nöyryyttävältä tuntuva päätös kuin sairauslomalle jääminen ja sen turvin vetäytyminen näyttäisi aivan mahdottomalta ratkaisulta - sitä en ajattele.

Kuinkahan moni depressiota sairastava päätyy itsemurhaan siinä vaiheessa, kun huomaa masennuksensa pahentuneen niin, ettei se ole enää peiteltävissä?

[santra]

Väitän - toisin kuin sinä - että depession vaikeusaste
korreloi negatiivisesti "iloiseen ilmeeseen".

Ok, kyllä asia ilmeisesti on noin kuin sanoit.
Omalla kohdallani tuli mieleeni, että minähän pääsen/joudun sairauslomalle aina kun masennus pahenee niin, ettei iloisen ilmeen ja myönteisen asenteen pitely enää onnistu. Mitä tekisin ja kuinka toimisin, jos niin nöyryyttävältä tuntuva päätös kuin sairauslomalle jääminen ja sen turvin vetäytyminen näyttäisi aivan mahdottomalta ratkaisulta - sitä en ajattele.

Kuinkahan moni depressiota sairastava päätyy itsemurhaan siinä vaiheessa, kun huomaa masennuksensa pahentuneen niin, ettei se ole enää peiteltävissä?

Mirri minä olen päätynyt yrittämään itsemurhaa kahdesti.Kahdesti olen herännyt teholla muutama päivä hukassa. Pääsin hoidon pariin ja päiväosastolle joka oli minun pelastukseni

[santra]

kannattako siis näitä asioita jossitella?

[Psykopatologia]

pp, ihan sama minä vuonna se on hyväksytty ja kuka sen on hyväksynyt, minun mielipiteeni on edellämainittu

Korrelaattisi ovat jatkuvasti epätarkkoja, ja sinulla on taipumusta vastata ohi.

1990 viittaa siihen, että kriteerit yms. eivät muutu kuukausittain.

[santra]

pp. kiitos siitä että sinä olet aina korrektisti asialinjalla.

[santra]

Jos ohivastaamiseni oli viittaus itsemurhani yrittämiseen, anteeksi, yritän vastaisuudessa välttää itselleni arkoja asioita, eihän täällä niihin mitään tukea saa.

[Psykopatologia]

Mirri: Kokemus kertoo ja opettaa.

Viittasin tietysti pääosin siihen, että kirja on hutiloiden tehty.

[Mirri]

Mirri: Kokemus kertoo ja opettaa.

Viittasin tietysti pääosin siihen, että kirja on hutiloiden tehty.

Ok.
Siteerauksesi ilmeisesti on myös ok, vaikka palstan moderaattori on jossakin vaiheessa ohjeistanut toisin.

[Psykopatologia]

pp, ihan sama minä vuonna se on hyväksytty ja kuka sen on hyväksynyt, minun mielipiteeni on edellämainittu

Mutta tässä ketjussa fokus ei ole oman masennuksen tutkistelussa yms, vaan siinä miten kliinikko tutkii t o i s e n masennusta.

Toteat:
jokaisen asiansa osaavan psykiatrin hallussa on työvälineet monenlaisen ja monisyisen masennuksen käsittelyyn.

Tietysti "asiansa osaavan"; joita on vissiin 1/10 tms.

[Psykopatologia]

Itse olen esittänyt, että kliinikko voisi esittää asteikon osioiden painotuksen erilaisin merkinnöin,
esimerkiksi ++; (+), jolloin saataisiin potilaan ”depressio-profiili”.

A Häiriö täyttää masennustilan (F32) tai toistuvan masennusjakson kriteerit (F33).
B Vähintään kaksi (2+/3) alla olevista keskeisimmistä oireista pot.A / pot.B

1 Epänormaalin masentunut mieliala suurimman osan päivää ja
ja melkein joka päivä. Ko. mieliala on suhteellisen riippumaton
ulkoisista tekijöistä ja on kestänyt vähintään kaksi (2+) viikkoa. + / ++

2 Kiinnostuksen häviäminen tai mielihyvän menettäminen aktivi-
teeteissa, jotka ovat normaalisti olleet mielihyvänsävyisiä. – / ++

3 Vähentynyt energia t. lisääntynyt väsyneisyys. + / +

C Jokin t. jotkut (1+/7) alla olevista => oireita väh. yht. neljä (4+/10)

1 Itseluottamuksen tai itsetunnon menetys + / –

2 Järjettömiä itsesyytöksiä t. kohtuutonta syyllisyyttä. – / –

3 Toistuvia kuolemaan tai itsemurhaan liittyviä ajatuksia tai
suisidaalista käyttäytymistä. – / +++

4 Valittaa itse tai muut havaitsevat ajattelun tai keskittymiskyvyn
heikentymistä, joka voi ilmetä päättämättömyytenä tai jahkailuna. + / –

5 Psykomotorinen muutos, kiihtyneisyys tai hidastuneisuus
(subjektiivinen tai objektiivnen). + / (+)

6 Nukkumishäiriöt, minkä tyyppiset tahansa. + / –

7 Muutos ruokahalussa (vähentyminen tai lisääntyminen)
ja vastaava painon muutos. + / –

Taulukko: Masennus: diagnostiset symptomaattiset kriteerit (& kaksi esimerkkiä).
Vaikeusasteen määrityksessä otetaan huomioon oireiden luku ja vaikeus. (Luukkosen uusi suomen-mennos kirjoista:) Psykiatrian luokituskäsikirja 2012: 148 (146–156); Blue book 1992: 119–128; Green book 1993: 81–87. 0 lievä, 4–5/10 oiretta. 1 keskivaikea 6 (–7)/10 oiretta. 2 vaikea-asteinen B:stä 3/3, kaikkiaan (7)8–10/10 oiretta. 3 vaikea-asteinen, psykoottinen, (kuin) vaikea-asteinen (2), lisäksi joko 1 (ei-skitsofreenisiä) hallusinaatioita tai 2 depressiivinen stupor (sulkutila). Huomioon otetaan myös (mahdollinen) somaattinen [melankolinen] oireyhtymä.

Esimerkissä potilaalla A toteutuu 7/10 ja potilaalla B 4(5)/10 kriteeriä, mutta painottuneempina, jonka vuoksi olisi perusteita pitää häntäkin keskivaikeasti masentuneena.