Psykopatologia.munfoorumi.com

En ymmärrä muiden kroonisesti sairaiden pirteyttä.
Minun suurimmat oireeni ovat hirvittävä väsymys.
Ennen lääkkeitäkin olin koko ajan hyvin vähissä energioissa.
Esim. Jos joku puhuu kauan aivoni lakkaavat toimimasta, eivät enää kuule.
En muista päivämääriä tai muita asioita. Kuinka erilaisia voivat olla
oireet esim. masennuksessa. Vaikeinta on , kun kaikki läheisetkään
eivät ymmärrä, että sitä energiaa ei vain ole ja joskus kun olen
kylässä, on mentävä maate toiseen huoneeseen.
Minulle on vihjattu, että olen laiska ja nukun liikaa.
Tarvitsen vähintään 8 tunnin yöunet mielummin enemmän,
että jaksan.

Isäpuoli on sillä kannalla, että töihin pitäisi mennä ja herätä
aikaisin aamulla. Keskittymiskyky on huono. Jos ympärillä on muita ahdistun
Kärsin suunnattomasti ujoudesta. Olen hyvin estynyt.

Mistä haluat keskustelua? Jostain em. oireestasi, tilanteestasi vai jotain yleistä?

Mitä ovat ne sairauden oireet tai ilmentymät, joista kärsitte eniten?
Masennustakin on varmaan monta tyyppiä.
Sellaista piilotettuakin masennusta voi olla kai.
Masentunut voi olla hyvin vihamielinenkin.

Ärtymys

Jatkuva murehtiminen ja mieltä ahdistavien asioiden kertaaminen/läpikäyminen mielessä aina uudestaan. Jostain syystä minulla on kuitenkin aina energiaa ajattelemiseen. Psyykkiset oireet eivät fyysisesti väsytä minua. Koen myös että liikunta vähentää ahdistusta.

Jos on joku shokki voin alkaa nukkua älyttömästi, tyyliin 12-15 tuntia päivässä. Mutta aina vaihtelee tilanteen mukaan että helpompi kertoa oireet suhteessa vaatimustasoon kuin yleisellä tasolla.

Jill kirjoitti:Mitä ovat ne sairauden oireet tai ilmentymät, joista kärsitte eniten?

Sotkeminen - asunto on hetkessä hirveässä kaaoksessa enkä nykyään osaa syödä enää jugurttiakaan kaatamatta puolia rinnuksille (tuo jälkimmäinen kai Lyrica-lääkkeen sivuvaikutuksia)
Jähmettynyt - en osaa tehdä päätöksiä ja pelkään ja huolehdin kaikesta epärealistisessa määrin
Ärtymys, lyhyt pinna
jne

Unohtelen asioita ja vaivun jonnekin, pienen kooman kaltaiseen tilaan, jolloin
minuun on vaikea saada kontaktia.
Joskus tuntuu, että joku muu on minun sisälläni, joku jota en voi tuntea.
Toisinaan varsinkin yöllä, olen kuolla ahdistukseen.
Silloin yritän tolkuttaa itselleni, ettei mitään vaaraa ole, enkä voi kuolla omiin
tunteisiini.

Minäkin unohtelen eikä huomiokyky ole hyvä. Mutta tuo on ollut lapsesta asti. Nauran omille vitseilleni ja käyn ivallisia dialogeja itseni kanssa.

Minun masennuksen oireeni ovat yleinen väsymys ja välinpitämättömyys, haluttomuus tarttua mihinkään.Silloin kun masennus on pahimmillaan, tekee mieli vain vetäytyä ulos maailmasta, käpertyä omaan itseensä,"kuolla" hetkellisesti elämältä. Tämän vaiheen mentyä saatan olla toiveikas ja aktiivinen pitemmän aikaa.Ehkä kerään hajoinneita voimavarojani , toisin sanoen lataan pattereita että pääsen taas eteenpäin.

ok en ole huomioinut että ko ketju oli jo olemassa, mun moka