Kirjoittaja Psykopatologia » 20.03.2014 19:18
Johannes Peter Müller (1801 – 1858) oli aikansa johtava fysiologi. Hän mm. muotoili spesifisten aistienergioiden lain, joka on suomalaisillekin tuttu Lehtovaaran Sielutieteestä. Müller koulutti merkittävän osan 1800-luvun jälkipuoliskon fysiologian suuruuksista, mm. (vrt. s. 3) helmholtzilaiset, joihin kuuluivat mm. Hermann Ludwig Ferdinand (von) Helmholtz (1821 – 1894), Emil Heinrich du Bois-Reymond (1818 – 1892; kuvassa ”Apollona”), Ernst Wilhelm (von) Brücke (1818 – 1892; Freudin opettaja) ja Carl Friedrich Wilhelm Ludwig (1816 – 1895). He nousivat osin mestariaan vastaan. Näet Müllerin fysiologiassa oli romattisen luonnonfilosofian vitalistisia jäämiä. Uuden opin ytimen lausui du Bois-Reymond (1842) kirjeessään nuoruudenystävälleen lääkäri Eduard (Eduardus) Hallmann’ille (1813 – 1855): „(- -) Brücke und ich, wir haben uns verschworen, die Wahrheit geltend zu machen, daß im Organismus keine anderen Kräfte wirksam sind als die gemein physikalisch-chemischen. (- -)“ Täten vain yleiset fysiikan ja kemian lait hyväksyttiin fysiologisten ilmiöiden selityksissä; ei ollut olemassa mitään finalismia tai elämänvoimia yms.
Tällaisessa varsin skientistisessä ilmapiirissä opiskeli myös nuori Freud, tosin kuunnellen myös Franz Clemens Brentano’n (1838 – 1917) ”intentionaalisia” luentoja. Suomeen uusi positivistinen fysiologia tuli Robert Adolf Armand Tigerstedtin (1853 – 1923) kautta, kun hän opiskeli 1881 ja 1883 – 1884 Leipzigissä Ludwigin oppilaana. Mm. Ranskassa vitalismi säilyi ilmeisesti kauemmin Claude ”milieu intéririeur” Bernard’in (1813 – 1878) vaikutuksesta, minkä arvelen liittyvän Bernardin holistiseen fysiologiseen otteeseen.
Wilhelm Maximilian Wundt (1832 – 1920), joka myös oli ollut Müllerin opissa ja Helmholztin assistenttina perusti 1876 – 1879 Leipzigiin ensimmäisen varsinaisen kokeellisen psykologian laboratorion (Institut für experimentelle Psychologie), joka virallistettiin vuonna 1883. Wundtin laboratoriossa kokeita teki parikymppisenä myös psykiatrian tuleva suuruus Emil Wilhelm Magnus Georg Kraepelin (1856 – 1926).
Hitlerin noustua Reichskanzleriksi (1933) ja varsinkin Annschlussin (1938) jälkeen monet juutalaiset kulttuurivaikuttajat, tiedemiehet ja psykoanalyytikot (”Hitlerin lahja”) pakenivat Yhdysvaltoihin, jossa psykiatria muuttui entistäkin psykoanalyyttisemmaksi. Opetusta psykoanalyysissä ei syrjemmällä saatu, mutta kaikkialla oltiin kuitenkin kiinnostuneita tästä uudesta syvyyspsykologiasta. Yksi takapajuloita oli Department of Psychiatry (1938) at Washington University in St. Louis, joka pysyi biologisena ja jonka ”neokraepeliniläinen” ote loi pohjan DSM-III:n synnylle 1980 (vrt. s. 3 tässä niteessä).
_