Psykopatologia.munfoorumi.com

Onko niin että ihmisen psyykkeelle on haitallista murrosiän jääminen välistä? Noin mututuntumalta miettiessä tuttuja ihmisiä tuntuu siltä että ne joilla on ollut vaikea murrosikä ovat aikuisina kypsempiä ja aikuisempia kuin ne joilla ei ole ollut selkeää murrosikää. Tuntuu että ne jotka ovat olleet teini-iässä pikkuvanhoja jäävät aikuisinakin pikkuvanhoiksi ja heidän aikuisuudessaan on aina jotain hataraa ja haavoittuvaista.

Sinunhan tuohon pitäisi osata vastata itse. Vai mitä ovat n. 200 ov pitäneet sisällään.

Hilppa se käy vittuilemassa monessa ketjussa.

Ei niissä ikinä törmännyt mihinkään älykkääseen. Tietenkin Ericsonin teoria on mutten ainakaan itse sitä täysin allekirjoita (/halua allekirjoittaa).

Tietenkin voi ajatella että murrosikä tulee luonnollisesti kaikille ellei ympäristössä ja perhedynamiikassa ole jotain niin haurasta ettei se kestä lapsen vaikeaa kautta. Näin ollen murrosiän välistä jääminen ei olisi syy vaan oire. Itse joka tapauksessa esimerkiksi hyppäsin nuoruuden ohi esim. lastenkirjoista suoraan aikuisten kirjoihin ja nuoruusikä on jäänyt minulle pyörimään näin aikuisena päälle.

trisse (uusi) kirjoitti:Ei niissä ikinä törmännyt mihinkään älykkääseen. Tietenkin Ericsonin teoria on mutten ainakaan itse sitä täysin allekirjoita (/halua allekirjoittaa).

No kerro siitä Ericsonin teoriasta meille (tässä asiassa) tyhmemmille.

Lisäys 17.21: sulkuihin.

Googleta itse - ei mua huvita toistaa papupatana kenenkään teorioita, etenkään sellaisia joista en pidä!

Minulla oli hyvin vaikea murrosikä.

Onko nyt yhtään helpompaa?

On.

Lääkitys on kohdillaan. Kai.

Erik H(omburger) Erikson (1902 - 1994), psykoanalyytikko

Milton Hyland Erickson (1901 - 1980), yhdysv. psykiatri, hypnoterapeutti

Jill kirjoitti:Minulla oli hyvin vaikea murrosikä.

Niin oli mullakin.
Kukaan ei kyllä tajunnut, että siihen olisi voinut antaa lääkityksen vaan se oli kärsittävä vaan.

trisse (uusi) kirjoitti:Tietenkin voi ajatella että murrosikä tulee luonnollisesti kaikille ellei ympäristössä ja perhedynamiikassa ole jotain niin haurasta ettei se kestä lapsen vaikeaa kautta. Näin ollen murrosiän välistä jääminen ei olisi syy vaan oire. Itse joka tapauksessa esimerkiksi hyppäsin nuoruuden ohi esim. lastenkirjoista suoraan aikuisten kirjoihin ja nuoruusikä on jäänyt minulle pyörimään näin aikuisena päälle.

Olen köyhistä oloista lähtöisin. Kaiken lisäksi isäni oli alkoholisti, joka ryyppäsi
omaisuutemme, häpesin isääni. Äitini ei antanut isälle palautetta.Ympäristö kohteli
lapsia kuin aikuisia. Lukitsin itseni, psyykkeni.
Onneksi samasa pihassa oli minua vuottta vanhempi tyttö, Kerttu, jonka kanssa
puuhasimme kaikenlaista; rakensimme pihaan kumpikin pahveista pienen kopin,
jossa leikimme kotia. Emme kauan ehtineet leikkiä, kun Kertun äiti tuli rähisemään
ja huitasi pahvikopit matalaksi. Ei olut paikkaa, jossa olisimme saaneet olla rauhassa.

Koulu oli pelastukseni, koin siellä saavani tasa-arvoista kohtelua. Huomasin muiden
pitävän minua ystävänä, vaikka en mielestäni oikein osannut vastata siihen. Koin äitini
rakastavan minua kaikesta huolimatta. Ajattelen, että murrosikä on koko ikä.

Lette kirjoitti:

trisse (uusi) kirjoitti:Tietenkin voi ajatella että murrosikä tulee luonnollisesti kaikille ellei ympäristössä ja perhedynamiikassa ole jotain niin haurasta ettei se kestä lapsen vaikeaa kautta. Näin ollen murrosiän välistä jääminen ei olisi syy vaan oire. Itse joka tapauksessa esimerkiksi hyppäsin nuoruuden ohi esim. lastenkirjoista suoraan aikuisten kirjoihin ja nuoruusikä on jäänyt minulle pyörimään näin aikuisena päälle.

Olen köyhistä oloista lähtöisin. Kaiken lisäksi isäni oli alkoholisti, joka ryyppäsi
omaisuutemme, häpesin isääni. Äitini ei antanut isälle palautetta.Ympäristö kohteli
lapsia kuin aikuisia. Lukitsin itseni, psyykkeni.

[ PP _ _ _ ]