Yksinkertaistava pakkohoitokeskustelu

Yksinkertaistava pakkohoitokeskustelu

ViestiKirjoittaja Mirri » 03.03.2014 21:09

Pakkohoitokeskustelu on liian yksinkertaistavaa

Koko kymmenvuotisen omaistyön urani aikana en ole törmännyt yhteenkään omaiseen, jonka motiivi saada sairastunut läheinen hoitoon – vaikka tarvittaessa tahdonvastaiseen – olisi muusta kuin aidosta huolesta ja huolenpidosta lähtevä.

Pakkohoitokeskustelussa kiistakysymykseksi on noussut, tulisiko tahdonvastaisen hoidon päätöksissä kuulla myös omaisia ja läheisiä vai kuuluuko päätöstä tehtäessä kuulla ainoastaan potilaita? Toiselle näkemykselle yksioikoisesti selkää kääntämällä pystymme havainnoimaan vain osan tätä vaikeaa kysymystä.

Tahdonvastainen hoito on ollut viime aikoina paljon esillä, sillä sitä koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan. Aihetta on käsitellyt mm. MOT-ohjelma teemalla ”Pakkohoitoon tuomitut” (11.10.2010).

Myös omaispuolelta on löydettävissä epäinhimillisiä ja järkyttäviä kokemuksia siitä, minkälaisessa tilanteessa omainen on, kun hoitosektori ei tunnista vastuutaan sairastuneesta. Miten esimerkiksi oma poika on ryöminyt maassa ja syönyt matoja asuen milloin missäkin porttikäytävässä. Äidin hälyttämän ambulanssin henkilökunta ei ole voinut tehdä mitään tilanteelle, kun poika on kieltäytynyt hoidosta. Jokainen voi ymmärtää omaisen tuskan, huolen ja hätäännyksen näissä tilanteissa.

Silloin, kun puhumme mielenterveyspotilaiden ja - kuntoutujien omaisten näkökulmasta tahdonvastaiseen hoitoon, on kysymyksessä hoitoon pääsyn vaikeus ja hoitojärjestelmän hitaus ja toimimattomuus ongelma- tai kriisitilanteissa. Omaiset toivovat, että akuuttitilanteessa potilas pääsee nopeasti ja vaivattomasti psykiatrian erikoislääkärin arvioitavaksi.

Hyvät ja pahat psykiatriassa

Pakkohoito herättää paljon tunteita ja siitä keskusteltaessa on helppo löytää varsin vastakkaisia ja emotionaalisesti latautuneita näkemyksiä. Miten houkuttelevaa median tarinankerronnan kannalta on asettaa vastakkain hyvä ja paha, oikea ja väärä löytää tarinalle selkeät konnat ja uhrit. Kaksinapainen tapa käsitellä asiaa ei aina johda hyvään lopputulokseen.

Tahdonvastaisesta hoidosta puhuminen tarkoittaa monitasoista prosessia, joka koostuu hoitoon toimittamisesta, tarkkailujaksosta ja hoitoon määräämispäätöksen tekemisestä.

Keskustelussa on tärkeää erottaa potilaan hoitoon lähettäminen ja itsemääräämisoikeutta rajoittavien hoitotoimenpiteiden käyttö. Tarkkailtavana tai hoitoon määrättynä olo sairaalassa ei automaattisesti johda itsemääräämisoikeuksien rajoittamiseen. Mielenterveyspotilaiden omaiset eivät kannata perusteetonta pakon käyttöä osana nykyaikaista psykiatrista hoitoa. Hoidon on perustuttava inhimilliseen kohteluun ja hoidossa käytettäviä pakkotoimia tulee välttää.

Kuka kantaa vastuun?

Kysymys tahdonvastaisesta hoidosta tai ylipäätään sen tarpeesta olisi helposti ja yksinkertaisesti ratkaistavissa, mikäli hoidon tarvetta punnittaessa voitaisiin aina olla varmoja siitä, että myös hoitoa jostain syystä vastustettaessa kyseessä olisi rationaalinen ja reaalitodellisuuteen perustuva argumentointi ja sen perusteella tehty kypsä päätös. Todellisuudessa hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa on muistettava psykiatristen sairauksien erityispiirteet. Sairastuminen saattaa ratkaisevalla tavalla alentaa sairastuneen kykyä huolehtia itsestään ja mieltää omaa hoidon tarvettaan.

Kysymys on vallan ja vastuun rajapinnoista tilanteissa, joissa sairastunut ei kykene kantamaan vastuuta omien päätöksiensä seurauksista. Kuka silloin kantaa lopullisen vastuun sairastuneesta ja hänen hoidostaan tai sairastuneen mahdollisesti tuottamasta vahingosta tai vaarasta? Omaisten näkökulmasta vastuu hoidosta, sen tarpeenmukaisuudesta ja riittävyydestä tulee olla terveydenhuollon ammattilaisilla, ei omaisella.

Jos hoidon tarvetta koskevat päätökset heijastuvat omaisen elämään ja hyvinvointiin ja omainen joutuu kantamaan vastuun sairastuneen päätöksien seurauksista, on kohtuullista kuunnella myös omaista ja kiinnittää huomiota hänen jaksamiseensa.

Tahdonvastaisen hoidon problematiikassa on kiinnitettävä eniten huomiota perusongelmaan: avohoidon kuten myös sairaalassa annettavan hoidon toimimattomuuteen ja ennaltaehkäisevän työn vähäisyyteen. Hoitojärjestelmää kehittämällä voidaan ehkäistä potilaiden joutumista niin huonoon kuntoon, että ainoa tie saada tarvetta vastaavaa hoitoa on tahdonvastaiseen hoitoon määrääminen.

Kahtiajako keskustelussa purettava

Pakkohoitokeskustelua leimaava kahtiajakoisuus on havaittavissa myös keskusteluissa, joissa asetetaan kategorisesti sairaalahoito ja avohoito vastakkain. Miksi niiden olisi poissuljettava toinen toisensa? Yhtä lailla kuin avohoitoa, myös sairaalahoitoa on kehitettävä.

Minkä vuoksi sairaalassa annettavaa psykiatrista erikoissairaanhoitoa pidetään niin äärettömän leimaavana? On tilanteita, joissa hoidon on yksinkertaisesti oltava riittävän erikoistunutta, intensiivistä ja tehokasta, että sitä on tarkoituksenmukaista antaa ainoastaan sairaalassa. Tämä ei poissulje avohoidon kehittämisen tarvetta tai tarkoituksenmukaisuutta.

Kristiina Aminoff,
Toiminnanjohtaja 4/2003-3/2012
Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliitto

http://www.finfami.fi/blogi-banner/324- ... keskustelu
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Yksinkertaistava pakkohoitokeskustelu

ViestiKirjoittaja Kuutar » 03.03.2014 23:04

Ymmärrän omaisten huolen, mutta onko psykiatrinen hoito aina oikea ratkaisu, jos omaiset ovat huolissaan? On esimerkiksi paljon syrjäytyneitä ihmisiä, joilla elämänhallinta on heikkoa, mutta ei ole kyse varsinaisesta psykiatrisesta sairaudesta.

Pakkohoitokeskustelussa kiistakysymykseksi on noussut, tulisiko tahdonvastaisen hoidon päätöksissä kuulla myös omaisia ja läheisiä vai kuuluuko päätöstä tehtäessä kuulla ainoastaan potilaita? Toiselle näkemykselle yksioikoisesti selkää kääntämällä pystymme havainnoimaan vain osan tätä vaikeaa kysymystä.

http://www.finfami.fi/blogi-banner/324- ... keskustelu

Mielestäni päätöksen pitäisi perustua mahdollisimman objektiivisiin faktoihin. Pitäisi arvioida sairauden oireet ja toimintakyky, sekä mitä hoitovaihtoehtoja on. Joskus hoito ei toimi, potilaalla pitäisi myös olla oikeus tarvittaessa vaihtaa hoitopaikkaa, terapeuttia tai muuttaa tai lopettaa lääkitys, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Kenenkään vapautta ei tulisi riistää tilanteessa, jossa ei ole mitään lääketieteellistä näyttöä sairauden olemassaolosta, tai sen pahenemisesta. Omaiset tai muut maallikot eivät voi alkaa tekemään diagnooseja kenestäkään. Tuli mieleen tämä keskustelu:

viewtopic.php?f=8&t=11517
Vainoharhaa sairastava on hoidon ulkopuolella (NÄIN! PP)

Pitäisikö omaisten sitten olla mukana päätöksenteossa ja potilaan hoidon suunnittelussa? Nykyisin potilas voi kieltää tämän tai suostua siihen, mielestäni se on hyvä niin. On muistettava, että kieltäytymiseen voi olla jokin hyvä syy.
Kuutar
 

Re: Yksinkertaistava pakkohoitokeskustelu

ViestiKirjoittaja Golden flower » 04.03.2014 09:40

yksinkertaistaa

Tehdä yksinkertaise(mma)ksi. Tehdä tavallise(mma)ksi, mutkattoma(mma)ksi, helpo(mma)ksi. esim. Yksinkertaistettu anomusmenettely. Asioiden liiallinen yksinkertaistaminen.

Tehdä vaatimattoma(mma)ksi, koruttoma(mma)ksi. esim. Yksinkertaistaa elämäntapojaan.


Mitä otsikko "Pakkohoitokeskustelu on liian yksinkertaistavaa" tarkoittaa?
Golden flower
 

Re: Yksinkertaistava pakkohoitokeskustelu

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 04.03.2014 12:19

Yksipuolista?
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Yksinkertaistava pakkohoitokeskustelu

ViestiKirjoittaja Mirri » 04.03.2014 13:32

Niin minäkin tekstin asiasisällöstä käsitin kuin Psykopatologia sanoi. Liian yksipuolista; asioita liiaksi yksinkertaistavaa.

Arvelen artikkelin otsikon voivan aueta lukijalle, kunhan paneutuu artikkelin sisältöön.

Tuli vielä mieleeni: artikkelin otsikossa ei puhuta pakkohoidon yksinkertaistamisesta, vaan sanotaan pakkohoitokeskustelun olevan liian (asioita) yksinkertaistavaa.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Yksinkertaistava pakkohoitokeskustelu

ViestiKirjoittaja Golden flower » 04.03.2014 13:58

Luin kyllä artikkelin huolellisesti, mutta otsikko ei auennut. Kirjoittajan näkemys oli, että "Pakkohoitokeskustelussa kiistakysymykseksi on noussut, tulisiko tahdonvastaisen hoidon päätöksissä kuulla myös omaisia ja läheisiä vai kuuluuko päätöstä tehtäessä kuulla ainoastaan potilaita?", eli juuri sitä asiaa, mitä hän ko. keskusteluun kaipaa, minusta siinä on ristiriita vai olenko nyt ihan pihalla? Eli kirjoittajan onkin halunnut vain ilmaista oman näkemyksensä, sen että omaisia pitäisi kuunnella enemmän pakkohoitopäätöksissä potilaan yksipuolisen kuuntelun sijaa eikä suinkaan tuoda esiin keskustelusta uupumaan jäänyttä näkökulmaa? Parempi otsikko olisi esimerkiksi "Pakkohoidon kriteerit ovat liian yksipuolisia" tms.
Golden flower
 

Re: Yksinkertaistava pakkohoitokeskustelu

ViestiKirjoittaja haller » 04.03.2014 22:26

No, ei kyl meitsin kohdal ees kuunneltu mua eli potilasta. Itte olin sanonu, et haluan hoitoon eli olin oikein suostuvainen siihen, mut silti määrättiin pakkohoitoon. En vieläkään tiedä, mikä sit oli syynä, enkä ehkä näin myöhään (n. 11 vuoden jälkeen) ees välttämättä halua tietää.
t. haller
Tän enempää en jaksa kirjoittaa, ku on niin hemmetin raskas aihe...
haller
 


Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa

cron