Psykopatologia.munfoorumi.com

On aika karu kokemus syntyä lapsettomalle pariskunnalle

http://www.hs.fi/elama/a1393381787020?ref=hs-hitaat-e-1 [korjattu linkki]

Tuota minäkin olen miettinyt, että esikoinen voi olla aika huonossa asemassa sen vuoksi, että vanhemmat vasta harjoittelevat kasvatusta. Voi seurata ylenpalttista hösäämistä, ylihuolehtimista, jne.

Lapsettomalle pariskunnalle syntyneenä en tiedä onko kokemus sen karumpi kuin muukaan syntyminen. Järkytyshän se on joka tapauksessa, aivan sama onko sisaruksia liuta vai ei yhtään.

Ensimmäinen saa kaiken höösäykset mutta jo kolmas lapsi menee siinä sivussa.
Näkeehän se valokuvistakin ja vauvakirjoista. Ekasta kuvia on paljon ja vauvakirjaan kirjoitetaan kaikki ja liimataan muistoja. Kolmannen lapsen vauvakirja juuri viitsitään avata ja kertoa syntymäaika.

Olin se keskimmäinen lapsi.
Ensimmäisenä syntynyt sisareni oli
onnekkain, sillä vanhemillani oli voimia ensimäiselleen
enemmän kuin muille.
Nuorin sisaruksista jäi vähemmälle huomiolle.
Vanhemmat olivat kai vähän väsyneitä.

HS:n keskustelupalstan ensimmäinen ja neljäs viesti kuvaavat mielestäni hyvin sitä, mitä seuraa siitä, kun maallikot, esimerkiksi ylihuolehtivat vanhemmat, lukevat psykologiaa ja sitten ylianalysoivat kaiken. Toki osa ammattilaisistakin ylianalysoi, eikä osaa soveltaa tietoa, vaan ymmärtää asioiden olevan täsmälleen niin kuin oppikirjoissa lukee, ilman mitään omaa kriittistä ajattelua.

Ylihuolehtiminen on oikeasti ylikontrolloimista.