Psykopatologia.munfoorumi.com

Be aware!

Naiset, kissat ja masennus – Hämmästyttävä yhteys löytyi, selitystä ei


Kissat ja masennus

Yli miljoonan ihmisen kymmenvuotiseen terveysdataan kaivautuneet tutkijat ovat löytäneet hämmästyttävän tilastollisen yhteyden.

Lähes puolet ihmisistä, jotka ovat hakeutuneet kissan raatelemana sairaalaan, ovat saaneet elämänsä aikana hoitoa masennukseen. Yhteys on erittäin voimakas erityisesti naisilla.

Selitystä ei ole, on vain arvailuja.





..
Yhdysvaltalaisten Michiganin ja Virginian yliopistojen tutkijat tutustuivat liittovaltion terveydenhoitodataan ja tekivät lukuisia tietokoneajoja. Tietokannassa oli noin 1,3 miljoonan ihmisen terveystiedot kymmenen vuoden ajalta.

Tutkijat tarkastelivat kissojen lisäksi myös koiran aiheuttamia vammoja ja niiden yhteyttä masennukseen. Yhteys oli selvästi pienempi.

Sairaaloiden ja ensiapujen tilastoista löytyi kaikkiaan 750 hoitotapahtumaa, jossa kissa oli aiheuttanut ihmiselle vammoja. Koirien raadelmia datassa oli 1 108 kappaletta. Masennusta puolestaan löytyi 117 000 ihmiseltä.

Tutkijoiden yllätykseksi jopa 41,3 prosentilla kissan puremaksi tai kynsimäksi tulleista potilaista kärsi jossain vaiheessa elämäänsä myös masennuksesta. Koiran puremista ihmisistä 28,7 prosentilla todettiin masennusta.

http://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ympari ... litysta-ei

Olen sitten sääntöä tukeva poikkeus?

Olet masentunut vaikkei kissa ole koskaan raadellut sinua? Sama täällä. (Suudelman tunnen mutta artikkelin termi "raadelma" on minulle uusi).

On raadellut, ja seuraukset olivat inhottavia, vaikken sairaalahoitoa sentään tarvinnut. Terveyskeskusta kuitenkin tarvitsin ja hoitoa ärhäkän tulehduksen vuoksi. Sairauslomaakin olisin tarvinnut 'kissatappelun' vuoksi, mutta onnekseni satuin olemaan juuri silloin depression vuoksi sairauslomalla. En tiedä miten olisin kehdannut työpaikalla sanoa olevani työkyvytön sekopäisen kissan hyökkäyksen seurauksena.

Syyllinen oli yksi kissatalon katti, eivät omat kullanmuruni. Yhteenotto sattui kissatalossa ollessani hakemassa Söpiä ja Mirriä. Kolli oli nätti kuin mikä ja ihan kiltin näköinen, levollinen ja tyyni olemukseltaan. Juuri sellainen, jonka olisin ilomielin ominut itselleni. Mutta kun ojensin hyvää tarkoittavan käteni tarkoituksenani silittää sitä... Kissa vihasi ihmisiä, mutta mistäs minä sen tiesin.

Ehkä masentunut nainen voi olla kissojen suhteen hellämielinen hölmö. Kissa ei korvaa pehmolelua, eikä ole pideltävissä lapsuuden unikavereiden tyyliin 'lohturiepuna' - ei mitään sinne päinkään. Minun 'kissatappeluun' joutumiseni ei suoranaisesti liittynyt masennukseen, vaikka silloin olinkin depression vuoksi sairauslomalla. Kissa oli häiriöisempi kuin minä...
Mutta luulen pystyväni ymmärtämään, että depressionsa kanssa kärvistelevä nainen hakiessaan lemmikiltään lohtua saattaa unohtaa kissan olevan oikeasti kissa. Kaikessa suloisuudessaan kissa on 'arvaamaton' ja 'petollinen' lemmikki, jota ei käsitellä miten tahansa. Jos kissalla pettää hermot ja se suuttuu, ihminen on äkkiä alakynnessä. Hyvä pitää mielessä, jos käyttää ihanasti pehmoilevaa kissaa halinallena.

On raadellut ihan vieras kissa, kun yritin
silittää. Se teki aika kipeää.
Oma kissani ei raatele minua, vaan on hyvin
varovainen.

Enpä tiennyt että kissat ovat noin julmia luonteeltaan. Tuttavieni kissat ovat olleet hyväntahtoisia.

Oletko kuitenkin tiennyt kissan olevan saalistava petoeläin, joka käyttelee kynsiään niin hyökätessään kuin puolustautuessaankin? Pelkäävä kissakin saattaa ottaa kynnet avukseen, jos ei muuta keksi. Toki se saattaa käyttää hampaitaankin, mutta salakavalasti esiin työntyvät teräväkärkiset kynnet ovat tehokkain ase itsesuojeluunkin.

Julmaluonteista tai ei.