Psykopatologia.munfoorumi.com

Tutkija: Sinnikäs ihminen selättää vaikeatkin traumat

2.1.2012 5:45 Päivitetty 2.1.2012 7:11 34

STT




Traumaattisten asioiden kohtaaminen voi antaa työntöapua henkiselle kasvulle. Vaikeasta elämäntilanteesta selvinnyt voi huomata toipuneensa ja elävänsä aiempaa parempaa elämää.

"Muutos positiiviseen suuntaan on paljon yleisempää kuin esimerkiksi trauman osaltaan synnyttämät psykiatriset sairaudet. Muutos positiiviseen on mahdollista myös posttraumaattisesta stressistä kärsiville", sanoo psykiatrian professori Jyrki Korkeila Turun yliopistosta.

Trauma tarkoittaa poikkeuksellisen kuormittavaa tapahtumaa tai tilannetta, esimerkiksi sairautta, väkivaltaa tai avioeroa. Se aiheuttaa jatkuvan vireystilan nousun, jonka ihminen kokee hallitsemattomaksi ja kielteiseksi.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1305552518202 ... ref=og-url

Sinnikkyydellä ei paranneta masennusta tai ahdistuneisuutta tai muitakaan mielenterveydenhäiriöitä. Sinnikkyyden voima on pelkkä harhaluulo. Artikkeli on syvältä. Mistään vaikeasti traumasta ei nousta pelkällä sinnikkyydellä, kaikki ei ole muutettavissa vaan on pysyvääkin vammautumista. Terve ihminen pystyy olemaan sinnikäs lievien traumojen kohdalla.

Kyllä minä pääsin jossain määrin eteenpäin elämässäni itsetuhojutun jälkeen. Missään kohtaan artikkelia ei väitetty etteikö ihminen voisi myös vammautua (fyysisesti ja psyykkisesti).

Masennus ja ahdistus eivät minusta ole traumoja vaan mielensairauksia jotka syntyvät ilman traumaakin. Trauma kyllä hetkeksi voi aiheuttaa masennusta ja ahdistusta mutta silloinkaan ei sitä saa diagnoosiksi vaan esim. traumaperäinen stressihäiriö.

Minä täysin uskon, että sinnikkyydellä voi selättää traumat, jos vaan päättää ja ottaa muilta ihmisiltä vastaan kaiken avun.

Minulla on taas se kokemus, että sinnikkyydenkin saa lannistettua, jos ottaa kaiken "avun" vastaan.

Mielestäni Hesarin kirjoituksessa oli hyvää asiaa. Kuitenkin 'sitkeimmänkin sissin' sinnikkyydellä ja selviytymiskyvyllä on rajansa. Samoin joustavuudella. Sinnikkäinkään ei kykene selättämään loputtomiin traumoja tai elämänkriisejä, vaan raja tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin - mitä sinnikkäämpi sitä myöhemmin raja tietysti tulee vastaan, mutta tulee kuitenkin.

Sellaiseen en oikein usko, että ihmiset oikeasti selättäisivät vakavia traumoja (tai pitkäaikaisia kasvuvuosien traumatisoitumisia) niin, etteivät oireilisi tai kärsisi niistä myöhemmässä elämässään missään vaiheessa millään lailla. Sen sijaan traumoja voidaan selättää niin, että ihmiset voivat ja selviytyvät traumoihinsa ja elämän olosuhteisiinsa nähden hämmästyttävän hyvin.

En ymmärrä miten esimerkiksi lapsuusiän traumatisoitumisista selviytymistä pystytään tutkimaan luotettavasti, koska aikuisuuden elämänkriisit ja traumat käsittääkseni vaikuttavat vahvasti siihen kuinka hyvin ihminen lopulta lapsuutensa traumoista selviytyy. Se asiahan tiedetään vasta, kun henkilön elämä on päättynyt. Traumoilla kun on taipumus putkahdella pintaan ja 'kertautua' elämän uusien traumojen myötä. Pysyvät oireettomina, jos elämä lapsuuden jälkeen jatkuu myötämäkenä, mutta alkavat oireilla sitä varmemmin mitä enemmän aikuisuus pitää sisällään takavia elämänkriisejä.

Viimeistään vanhuus ja kuolemiseen liittyvä vakava elämänkriisi voi kaivaa vuosikymmeniä voitetuilta näyttäneet traumat pintaan niin, että vanhus masentuu ties miten vakavasti ja voi vielä vanhoilla päivillään sairastua psykoosiinkin. Onko hän selättänyt traumansa vai eikö ole?

joku kirjoitti:Masennus ja ahdistus eivät minusta ole traumoja vaan mielensairauksia jotka syntyvät ilman traumaakin.

Aivan

Minulla oikein lukee viimeisimmässä psykiatrin lausunnossa, että olen sinnikäs ja vaikeista traumoistakin lukee. Silti en ole selättänyt traumojani millään tavalla. Tai no, olen hengissä, mutta minusta se ei ole ainoa mittari siitä, että on selvinnyt.