Onko ihmisten ajattelutavoissa paljonkin vaihtelua? Onko siinäkin joku normi, mihin pyritään vertaamaan, jos oletetaan jollain olevan poikkeavuutta "prosessissa"? Entä onko olemassa jonkinlainen ideaaliajattelutapa?
Minulta kysyttiin tutkimuksissa miten toimisin tietyssä tilanteessa ja haluttiin, että kerron miten lähden tilannetta pohtimaan. Siinä varmaan yritettiin havainnoida ajatukseni kulkua jotenkin. Psykologi sanoi, että lähdin pohtimaan tilannetta loogisesti. Lääkärille kun sanoin, että voi olla, että ajattelen jotenkin eri tavalla kuin muut, kuvailin ajatteluani muistaakseni sanalla kolmiulotteinen ja sain heti psykoosigallupit täytettäväksi.
Ilmeisesti ajattelua ei saa ainakaan kuvailla kolmiulotteisena. Itse käytin sanaa, koska ajatteluni ei ole kovin suoraviivaista vaan jollain tapaa koen sen moniulotteisempana. Onko se sitten jotenkin sairas tiedon prosessointitapa? Vai vaikuttiko tilanteessa enemmän se, että koin ajatteluni olevan poikkeavaa? Enhän minä sitäkään voi tietää, kun en ole kenenkään muun aivoilla prosessoinut, ja luulisin ettei lääkärikään. Sen kyllä olen huomannut, etteivät tietyt asiat suju niin mallikkaasti kuin muilla ja sen takia olin tuollaistakin ryhtynyt mietiskelemään.