Mirri kirjoitti:Kuutar kirjoitti:Neuroosit eivät toki ole mielisairauksia, mutta neurootikoillehan ymmärtääkseni psykoterapia sopiikin hyvin. Missä sinusta menee terveyden ja sairauden raja? Jos ihmisellä olisi sosiaalinen fobia, jonka takia hän ei uskaltaisi liikkua ulkona, onko hän silloin mielestäsi terve vai sairas?
Kyllähän terapiassa käyvät muutkin kuin ne joilla on lääketieteellinen sairaus.
Psykoterapiaresurssit ovat rajalliset.
Kuutar, kumpi mielestäsi tarvitsee psykoterapiaa kipeämmin ja kumpi hyötyy siitä enemmän, sosiaalinen foobikko vai psykoosipotilas?
Olen ymmärtänyt, että mielestäsi psykoosisairauksien psykoterapiaa pitäisi lisätä. Rajallisten resurssien vuoksi joudutaan valitsemaan kenelle psykoterapiaa tarjotaan ja kenelle ei. Jos psykoosipotilaiden mahdollisuutta psykoterapiaan lisätään, se voi tarkoittaa käytännössä sitä, että esim. neurootikkojen psykoterapiaa vähennetään. Koska läheskään kaikille psykiatrisille potilaille ei pystytä tarjoamaan psykoterapiaa, psykoterapeuttien luokse ohjattavat potilaat valitaan sen mukaan kuka hyötyy keskusteluhoidosta (psykoterapiasta) enemmän ja kuka vähemmän.
Pertti kirjoitti näin:
17.01.2014 10:47
Psykoottisten psykoterapeutteja ei kasva joka oksalla.
Psykoosin tullessa ei tiedetä, riittääkö terapia, jolloin lääkityksen aloittaminen viivästyä liikaa.
Psykoosisairauksia sairastavat saavat siis liian vähän terapiaa, koska psykoosien hoitoon erikoistuneita terapeutteja on kai liian vähän.(?) Psykooseja sairastavia on kyllä paljon vähemmän kuin neurootikkoja, ja monet "neurootikot" käyvät töissä ja maksavat itse terapiansa. Näin ollen, kyllä minusta vaikeimmin sairaat voisi laittaa etusijalle, jos puhutaan siitä, kenelle yhteiskunnan pitäisi hoitoa kustantaa. Tosin diagnoosihan ei sitä aina kerro, kenelle terapia sopii ja on tehokasta hoitoa.