Perheen päästä perheen hännäksi
Lähetetty: 02.01.2014 11:25Aino-Ilona Heikkinen
Kolumni:
Ennen mies oli perheen pää – nyt vaimon sylkykuppi
2.1.2014 15 METRO http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutise ... si_news_p4
Mitä tapahtuu niille naisille, jotka rakastuivat miehiinsä kenties vuosikymmeniä sitten?
Miten ja missä vaiheessa he kokevat oikeudekseen tai muuten vain päättävät ruveta kohtelemaan rakkauden kohdettaan, omaa miestään, kuin pikkulasta? Törkeää naputusta, sättimistä ja torumista täysin mitättömistä asioista.
Pahinta on alentava äänensävy ja yleinen turha nolaaminen. Nyt joulun aikana kauppakeskukset ovat täynnä naikkosia, jotka raahaavat miehiään ympäri ostoskeskuksia säksättäen heille koko ajan tuskastuneeseen äänensävyyn. Ja sitten mies hiljaa raahaa kasseja apaattisena perässä ja yrittää epätoivoisesti pitää matalaa profiilia. Mies on hiljaa, uupunut ja ilmeisen tottunut tähän kuvioon.
Eikö mies joskus ollut perheen pää? Se joka sanoi sen viimeisen sanan. Se jota ei tossun alle litistetty. Hän saattoi kantaa kuusen sisään ja ehkä olla joulupukkinakin. Joulupöydässä istui arvokkaana pöydän päässä. Arvokkuuden takana oli ansaittu arvostus siitä, että tämä mies piti huolta perheestään, naisista ja lapsista. Lämpö ja leikkimielisyys kuitenkin silmäkulmassa.
Ihminen, joka tuntee, että häntä arvostetaan ihmisenä, tasavertaisena yksilönä muiden joukossa, uskaltaa myös näyttää herkkyytensä.
Perheyhteisöt ovat nykyään erilaisia myös rakenteeltaan. Uusioperheet ja monikulttuurisuus ovat tulleet jäädäkseen, mikä on hyvä asia ja rikkaus. Nämä muutokset eivät mielestäni kuitenkaan tarkoita sitä, että ketään tarvitsisi ajaa maan rakoon. Vahva ihminen ei ole se, joka kantaa niskassaan toisten stressin ja toimii sylkykuppina. Tai se, joka jatkuvasti joutuu taistelemaan oman arvonsa puolesta.
Negatiivisuus kylvää ympärilleen ainoastaan ei toivottuja asioita. Kaiken keskellä nämäkin miehiään jatkuvasti sättivät rouvat haluavat ehkä vain rauhaa ja iloa, etenkin jouluna. Pienillä sanoilla, pienillä teoilla on suuri merkitys, hyvässä ja pahassa. Muistan aina, kun mummi auttoi ukin päälle takin ja pyysi hakemaan sitten kauniin kuusen antaen salaa pienen suukon ukin niskavilloihin.
Kolumni on lukijan kirjoittama. Lue lisää tai kirjoita oma kolumnisi osoitteessa http://www.teejuttu.fi
Kolumni:
Ennen mies oli perheen pää – nyt vaimon sylkykuppi
2.1.2014 15 METRO http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutise ... si_news_p4
Mitä tapahtuu niille naisille, jotka rakastuivat miehiinsä kenties vuosikymmeniä sitten?
Miten ja missä vaiheessa he kokevat oikeudekseen tai muuten vain päättävät ruveta kohtelemaan rakkauden kohdettaan, omaa miestään, kuin pikkulasta? Törkeää naputusta, sättimistä ja torumista täysin mitättömistä asioista.
Pahinta on alentava äänensävy ja yleinen turha nolaaminen. Nyt joulun aikana kauppakeskukset ovat täynnä naikkosia, jotka raahaavat miehiään ympäri ostoskeskuksia säksättäen heille koko ajan tuskastuneeseen äänensävyyn. Ja sitten mies hiljaa raahaa kasseja apaattisena perässä ja yrittää epätoivoisesti pitää matalaa profiilia. Mies on hiljaa, uupunut ja ilmeisen tottunut tähän kuvioon.
Eikö mies joskus ollut perheen pää? Se joka sanoi sen viimeisen sanan. Se jota ei tossun alle litistetty. Hän saattoi kantaa kuusen sisään ja ehkä olla joulupukkinakin. Joulupöydässä istui arvokkaana pöydän päässä. Arvokkuuden takana oli ansaittu arvostus siitä, että tämä mies piti huolta perheestään, naisista ja lapsista. Lämpö ja leikkimielisyys kuitenkin silmäkulmassa.
Ihminen, joka tuntee, että häntä arvostetaan ihmisenä, tasavertaisena yksilönä muiden joukossa, uskaltaa myös näyttää herkkyytensä.
Perheyhteisöt ovat nykyään erilaisia myös rakenteeltaan. Uusioperheet ja monikulttuurisuus ovat tulleet jäädäkseen, mikä on hyvä asia ja rikkaus. Nämä muutokset eivät mielestäni kuitenkaan tarkoita sitä, että ketään tarvitsisi ajaa maan rakoon. Vahva ihminen ei ole se, joka kantaa niskassaan toisten stressin ja toimii sylkykuppina. Tai se, joka jatkuvasti joutuu taistelemaan oman arvonsa puolesta.
Negatiivisuus kylvää ympärilleen ainoastaan ei toivottuja asioita. Kaiken keskellä nämäkin miehiään jatkuvasti sättivät rouvat haluavat ehkä vain rauhaa ja iloa, etenkin jouluna. Pienillä sanoilla, pienillä teoilla on suuri merkitys, hyvässä ja pahassa. Muistan aina, kun mummi auttoi ukin päälle takin ja pyysi hakemaan sitten kauniin kuusen antaen salaa pienen suukon ukin niskavilloihin.
Kolumni on lukijan kirjoittama. Lue lisää tai kirjoita oma kolumnisi osoitteessa http://www.teejuttu.fi
