Perheen päästä perheen hännäksi

[Kahvi]

Sama koskee miehiä. Ei se ole mikään naisten etuoikeus olla pitämättä kiinni sovituista ajoista. Asiat pitää hoitaa, jos sitä varten on liikkeelle lähdetty. Jos perheessä on toinenkin vanhempi, niin hänen olisi pitänyt ottaa muuttunut tilanne huomioon ja järjestää lapsille syötävää.

Tarina ei kerro, mutta olettaisin tarinan muista jutuista, että ko kauppakeskuksen kaikki ravitsemuspalvelut olivat tupaten täynnä ihmisiä ja jonojakin oli.

Toisaalta ymmärrän senkin, että vaikea se on lähteä tapaamispaikasta tarpomaan lapsikatraan kanssa etsimään kaikille sopivaa ruokapaikkaa, kun kaikilla on mieli päästä äkkiä pois koko paikasta. Yksi haluaisi hampurilaista, toinen pizzaa ja kolmas ainoastaan kotiin. Taskuissakaan ei eväksiä sattunut kaiketi olemaan. Katraan siirtyminen olisi ehkä aiheuttanut naiselle otsasuonen tykytystä, kun piti lähteä kotiin eikä syöpöttelemään kallista ostari-ruokaa. Jne jne.

Mielenkiintoista sinänsä tuo näkökulma, että että ko esimerkin naisen uunoilusta olisi miehen pitänyt kantaa vastuu.

[Kyllästynyt]

Tiedän tapauksen, jossa koko perheen voimin (vanhemmat + lapset) suoritettu shoppailureissu päättyi massiiviseen riitaan - kiitos naisen tyhmäilyn. Odotutti nälkäistä ja väsynyttä perhettään tarpeettomasti kun piti vielä se ja tuo liike nopeasti kurkata yms.

Ja minä tiedän tapauksen jossa koko perheen (vanhemmat + lapsi) lomareissu on päättyi massiiviseen riitaan - kiitos miehen typeryyden. Mies oli antanut vaimolleen tehtäväksi hankkia lentoliput, hotellit ja vuokra-auto. Vuokra-autosta hän antoi ohjeet, että sen pitää olla tilava ja tehokas, mutta halpa.
Vaimo hommasi lentoliput, varasi hotellit ja vuokra-auton. Paikanpäällä mies nosti hirveän metelin ja jatkoi koko viikon narisemista siitä, että vaimo oli vuokrannut auton jossa ei ollut automaattista ilmastointia.

Tiedän myös massiiviseen riitaan päätyneen tapauksen - kiitos miehen itsepäisyyden ja pihiyden. Mies ei suostunut ostamaan omaa kännykkää, koska oli sitä mieltä, että työpaikan olisi pitänyt hankkia hänelle kännykkä, ja odotutti lasta ja vaimoa pari tuntia pakkasessa, koska ei muistanut sopineensa hakea heidät. Ei vastannut työpuhelimeensa, eikä tietenkään olemattomaan kännykkäänsä.

Ja näitä löytyy lisää. Puhumattakaan siitä, kuinka monta lomaa, sukulaiskäyntiä, shoppailureissua, viikonloppua ja arki-iltaa on päätynyt massiiviseen riitaan - kiitos miesten typeryyden, itsekkyyden, omahyväisyyden, mukavuudenhalun ja "munillaan ajattelun".

[Kahvi]

Joo kyllähän näitä kaikennäköisiä tarinoita riittää ja löytyy. Omani oli toki aloituskirjoituksen teeman mukainen.

[Mirri]

Olen minäkin perheväkivaltaa kokenut, mutta se ei tehnyt minua pelokkaaksi, päin vastoin. Minusta tuli kostonhimoinen.

Pelko, tai jatkuva varuillaan oleminen on aika normaali ilmiö toistuvasti arvaamattoman ja räjähdysherkän käyttäytymisen edessä. Tosin siihen voidaan kasvaa/oppia jo lapsesta asti, ei välttämättä vasta parisuhteessa räjähdysalttiin puolison rinnalla.

Tuskin sinä kuitenkaan pysyvästi jäit kostonhimoiseksi - vai jäitkö?

[Rane]

Olen minäkin perheväkivaltaa kokenut, mutta se ei tehnyt minua pelokkaaksi, päin vastoin. Minusta tuli kostonhimoinen.

Pelko, tai jatkuva varuillaan oleminen on aika normaali ilmiö toistuvasti arvaamattoman ja räjähdysherkän käyttäytymisen edessä. Tosin siihen voidaan kasvaa/oppia jo lapsesta asti, ei välttämättä vasta parisuhteessa räjähdysalttiin puolison rinnalla.

Tuskin sinä kuitenkaan pysyvästi jäit kostonhimoiseksi - vai jäitkö?

Osittain. Olen saanut kostoni ja antanut anteeksi. Enää en hyväksy sellaista käytöstä minua kohtaan. Lapsena isä kuritti meitä lapsia ja äitiäkin, enkä minä voinut sille mitään. Aloin seurustella, kun olin 15-vuotias. Mies oli vähän vanhempi. Onneksi en ole enää sillä tavalla riippuvainen kenestäkään miehestä niin kuin silloin nuorena. Nyt minulla on ihan asialliset välit isään ja eksäänkin.

[Rane]

Sama koskee miehiä. Ei se ole mikään naisten etuoikeus olla pitämättä kiinni sovituista ajoista. Asiat pitää hoitaa, jos sitä varten on liikkeelle lähdetty. Jos perheessä on toinenkin vanhempi, niin hänen olisi pitänyt ottaa muuttunut tilanne huomioon ja järjestää lapsille syötävää.

Tarina ei kerro, mutta olettaisin tarinan muista jutuista, että ko kauppakeskuksen kaikki ravitsemuspalvelut olivat tupaten täynnä ihmisiä ja jonojakin oli.

Toisaalta ymmärrän senkin, että vaikea se on lähteä tapaamispaikasta tarpomaan lapsikatraan kanssa etsimään kaikille sopivaa ruokapaikkaa, kun kaikilla on mieli päästä äkkiä pois koko paikasta. Yksi haluaisi hampurilaista, toinen pizzaa ja kolmas ainoastaan kotiin. Taskuissakaan ei eväksiä sattunut kaiketi olemaan. Katraan siirtyminen olisi ehkä aiheuttanut naiselle otsasuonen tykytystä, kun piti lähteä kotiin eikä syöpöttelemään kallista ostari-ruokaa. Jne jne.

Mielenkiintoista sinänsä tuo näkökulma, että että ko esimerkin naisen uunoilusta olisi miehen pitänyt kantaa vastuu.

Muu perhe olisi voinut mennä kotiin. Nainen olisi voinut tulla perässä vaikka julkisilla.

[Kyllästynyt]

Joo kyllähän näitä kaikennäköisiä tarinoita riittää ja löytyy. Omani oli toki aloituskirjoituksen teeman mukainen.

Millä perusteella se sitä olisi? Eihän vaimon ostosretken venyminen tarkoita, että mies olisi joutunut sylkykupiksi tai alistetuksi.

Miehen tyhmyyttä, avuttomuutta, laiskuutta ja itsekkyyttä on, ettei hankkiutunut pikaruokapaikkaan tai ruokakauppaan ostamaan välipalaa nälkäisille lapsilleen ja itselleen. Mikä tragedia se olisikaan ollut, jos mies olisi peräti joutunut jonottamaan vuoroaan hampurilaisbaarin tiskillä tai ruokakaupan kassalla?

Jos mies ei viitsi nähdä sen vertaa vaivaa, että olisi Mackin tiskille hannautunut, syyttäköön itseään. Lapsellista kiukuttelua tuollainen valitus. En ihmettele, ettei vaimo pitänyt mitään kiirettä kakaramaista miestään kohtaamaan.

[Hilppa]

...Elettiin 80-lukua, ja siihen aikaan ei naisiin kohdistuvasta väkivallasta vielä puhuttu yhtä avoimesti kuin nykyisin; moni nainen häpesi asiaa. Nykyisin taitaa miehillä perheväkivallan uhreina olla vastaavanlainen tilanne kuin 80-luvulla naisilla - puhumisen ja asioiden julki tuomisen kynnys on hirmuisen korkea ja uhrin häpeä hirmuisen suurta...

Nykyisin perheväkivallan uhrit taitavat usein olla maahanmuuttajaväestön vaimoja ja tyttäriä, joihin 80-luvun ja sitä varhaisempien suomalaisvaimojen tilanteita lähinnä voitaisiin verrata. Ei mielestäni niinkään miesten kokemaan väkivaltaan.

[Kahvi]

Muu perhe olisi voinut mennä kotiin. Nainen olisi voinut tulla perässä vaikka julkisilla.

Totta, näin jälkikäteen ja tilanteen ulkopuolisina meidän on helppo keksiä useitakin erilaisia ja järkeviä ratkaisuvaihtoehtoja.

Tosin ei olisi ihme, että palattuaan julkisilla ko nainen olisi nostanut siitä riidan pystyyn. Tiedä sitten...

[Kahvi]

Joo kyllähän näitä kaikennäköisiä tarinoita riittää ja löytyy. Omani oli toki aloituskirjoituksen teeman mukainen.

Millä perusteella se sitä olisi? Eihän vaimon ostosretken venyminen tarkoita, että mies olisi joutunut sylkykupiksi tai alistetuksi.

Miehen tyhmyyttä, avuttomuutta, laiskuutta ja itsekkyyttä on, ettei hankkiutunut pikaruokapaikkaan tai ruokakauppaan ostamaan välipalaa nälkäisille lapsilleen ja itselleen. Mikä tragedia se olisikaan ollut, jos mies olisi peräti joutunut jonottamaan vuoroaan hampurilaisbaarin tiskillä tai ruokakaupan kassalla?

Jos mies ei viitsi nähdä sen vertaa vaivaa, että olisi Mackin tiskille hannautunut, syyttäköön itseään. Lapsellista kiukuttelua tuollainen valitus. En ihmettele, ettei vaimo pitänyt mitään kiirettä kakaramaista miestään kohtaamaan.

(käsittelen muuten tätä viestiä Kyllästyneen päiväkirjassa toiselta kantilta)

Sillä perusteella olisi, että aloituskirjoituksen teemana oli naisten ostoksilla harrastama miesten "kyykytys" mm nöyryyttämällä heitä. Tuommoinen turha odotuttaminen on myöskin nöyryyttämistä. Ei ainakaan voida sanoa, että kirjoitukseni olisi ko teemasta täysin poikkeava.

Muihin kohtiin vastasin jo aikaisemmin (mm lasten erimielisyys välipalasta ym). Mutta tottahan toki olet sinäkin siinä oikeassa, että jälkeenpäin ja tilanteen ulkopuolisena meidän on helppo löytää useitakin ratkaisuvaihtoehtoja.

[Psykopatologia]

Aloitusviestissä kirjoittaja tuntuu perustelevan nykyistä ajateltua naisen
ja miehen yhteisöllisen aseman muuttumista perheriidalla yms.

Miehen asema yhteisöllisesti tuntuu olevan yli naisen,
vaikkakin perheissä asia voi toisin(kin) päin ja nykyään
yhä enemmän onkin.

Mikä tässä on epäselvää?

Masissa kenraali Kaluuna käy kentällä kukkona tunkiolla
mutta on kotona tossun alla.

[Pinja]

Naiset ja miehet ovat yhtä apinoita molemmat.

[Kahvi]

Naiset ja miehet ovat yhtä apinoita molemmat.

Samaa mieltä.

[Psykopatologia]

Aloitusviestissä kirjoittaja tuntuu perustelevan nykyistä ajateltua naisen
ja miehen yhteisöllisen aseman muuttumista perheriidalla yms.

Miehen asema yhteisöllisesti tuntuu olevan yli naisen,
vaikkakin perheissä asia voi toisin(kin) päin ja nykyään
yhä enemmän onkin.

Mikä tässä on epäselvää?

Masissa kenraali Kaluuna käy kentällä kukkona tunkiolla
mutta on kotona tossun alla.

Miehen asema yhteisöllisesti tuntuu olevan yli naisen, vaikkakin lyhyen aikaa
Suomen kolme korkeinta oli naisia: yksi tuhosi Suomen puolustuksen ja tuhlasi
(eikä Suomi päässyt turvaneuvostoon - Hyvä!), toinen oli kieroilija ja valehtelija
ja kolmas oli tyhmistä tyhmin (etenkin ulkopoliittisesti).

[Mirri]

...Elettiin 80-lukua, ja siihen aikaan ei naisiin kohdistuvasta väkivallasta vielä puhuttu yhtä avoimesti kuin nykyisin; moni nainen häpesi asiaa. Nykyisin taitaa miehillä perheväkivallan uhreina olla vastaavanlainen tilanne kuin 80-luvulla naisilla - puhumisen ja asioiden julki tuomisen kynnys on hirmuisen korkea ja uhrin häpeä hirmuisen suurta...

Nykyisin perheväkivallan uhrit taitavat usein olla maahanmuuttajaväestön vaimoja ja tyttäriä, joihin 80-luvun ja sitä varhaisempien suomalaisvaimojen tilanteita lähinnä voitaisiin verrata. Ei mielestäni niinkään miesten kokemaan väkivaltaan.

Hilppa, miksi mielestäsi suomalaisvaimojen kokemaa parisuhdeväkivaltaa ei voitaisi verrata miesten puolisoina kokemaan parisuhde-/perheväkivaltaan?
Mikä miehestä parisuhdeväkivallan uhrina tekee naiseen verrattuna niin erilaisen, ettei miesten ja naisten parisuhdeväkivallan uhriutta voida rinnastaa toisiinsa?

[Hilppa]

Mikä miehestä parisuhdeväkivallan uhrina tekee naiseen verrattuna niin erilaisen, ettei miesten ja naisten parisuhdeväkivallan uhriutta voida rinnastaa toisiinsa?

Oli aika, jolloin mies oli perheen pää. Koska toi perheeseen elannon ja oli myös usein ainoa perheen tulonsaaja. Tuolloin nainen oli riippuvaisempi miehestään ihan jo taloudellisin perustein. Tilanne vertautuu maahanmuuttajaperheen vaimoon, joka ei osaa kunnolla kohdemaan kieltä ja on kotona miehen käydessä työssä ja ollessa perheensä ainoa palkansaaja.

Miksi muuten hiuksenhienosti jyrkennät näkemyksiäni?

[Kahvi]

Kyllästyneen luvalla kopion nämä kaksi viestiä hänen päiväkirjastaan tähän ketjuun, johon ne kuuluvat.
(pikkaisen poistin noista, ettei ko päiväkirjassa käsitellyt asiat siirry tänne)

Tässä ensimmäinen:

... Onhan niitä yh-isiäkin. Heidän pitää selvitä lasten kanssa ilman äitiä monissa eri tilanteissa. Millainen vastaus olisi ollut mielestäsi hyväksyttävä, kun otetaan huomioon, että nainen nyt kuitenkin myöhästyi sovitusta ajasta? Varattava seuraavalla kerralla enemmän aikaa? Järjestettävä lapsille hoitaja kotiin ostosreissun ajaksi? Myöhästyminen on ikävää. Kun kävin viimeksi Ikeassa eksäni kanssa, hän meni ulos tupakalle. Sovimme tapaamispaikan ja ajan, mutta minä eksyin myymälään. Tulin ulos eri ovesta kuin mistä menimme sisään. Harhaillessa kului aikaa, enkä löytänyt autolle ennen kuin soitin eksälleni ja hän antoi neuvoja. Kaikki ei mene aina sovitusti. Ei se mitään nöyryyttämistä ole, vaikka voihan se tuntua nöyryyttävältäkin.

[Kahvi]

Ja tässä toinen (palaan myöhemmin näihin):

Yrittäisit ymmärtää tuota naistakin. Ehkä hän ei pääse kaupoille kuin tosi harvoin.

[Mirri]

Miksi muuten hiuksenhienosti jyrkennät näkemyksiäni?

En tiedä enkä huomaa jyrkentäväni näkemyksiäsi edes hiuksenhienosti, joten kerro missä kohdissa tuollaista tapahtuu.

[Kahvi]

... Onhan niitä yh-isiäkin. Heidän pitää selvitä lasten kanssa ilman äitiä monissa eri tilanteissa. Millainen vastaus olisi ollut mielestäsi hyväksyttävä, kun otetaan huomioon, että nainen nyt kuitenkin myöhästyi sovitusta ajasta? Varattava seuraavalla kerralla enemmän aikaa? Järjestettävä lapsille hoitaja kotiin ostosreissun ajaksi? Myöhästyminen on ikävää. Kun kävin viimeksi Ikeassa eksäni kanssa, hän meni ulos tupakalle. Sovimme tapaamispaikan ja ajan, mutta minä eksyin myymälään. Tulin ulos eri ovesta kuin mistä menimme sisään. Harhaillessa kului aikaa, enkä löytänyt autolle ennen kuin soitin eksälleni ja hän antoi neuvoja. Kaikki ei mene aina sovitusti. Ei se mitään nöyryyttämistä ole, vaikka voihan se tuntua nöyryyttävältäkin.

Yh-isiäkin tietty on, mutta on heillä ainakin se etu (kuten yh-äideilläkin), että ei ole puolisoa, jota joutuu odottamaan

Sellainen vastaus mielestäni olisi naiselta hyväksyttävä, että pyytää anteeksi mokaansa. Tottakait jatkossa voidaan varata enemmän aikaa; tai vaihtoehtoisesti passittaa muut rauhassa syömään tms.

Joo, noita eksymisiä sun muita tapahtuu. On ehkä sellaisiakin ihmisiä, jotka noista ihan ymmärrettävistä syistä myöhästyä saavat kilarit, mutta heistä puhuminen ei kuulune tähän ketjuun.