Perheen päästä perheen hännäksi

[Mirri]

Joskus on lähes välttämätöntä saada puoliso tai sitten joku muu kaveriksi ostoksille.

Noin minullakin oli silloin, kun vielä olin perheenäiti. Ihan jo senkin vuoksi, että puoliso autoili, minä en. Mentiin sitten kerran viikossa tai parissa suureen kauppakeskukseen isoille ostoksille, joko kaksin tai lasten kanssa.
Minä en nöyryyttänyt enkä kyykyttänyt puolisoani - en olisi uskaltanut...

[Rane]

Minä en nöyryyttänyt enkä kyykyttänyt puolisoani - en olisi uskaltanut...

Minä en pelännyt miestäni, paitsi joskus sitä, että hän jättäisi minut. Kyykytimme toisiamme tasapuolisesti. Joskus toivoin sitäkin, että hän jättäisi minut. Ja toiveeni toteutui.

[Mirri]

Tasapuolinen kyykyttäminen lienee parempi vaihtoehto kuin se, että vain toinen kyykyttää ja toinen kyykistelee aina käskettäessä. Aivan sama kumpi toimii kyykyttäjänä ja kumpi kyykkijänä.

[Psykopatologia]

Mukavaa se on käydä naikkosen kanssa kaupassa lumppuja katsomassa.

[Rane]

Mikähän siinä on syynä, että homomiehet tykkäävät käydä shoppailemassa naistenkin kanssa? Itselläkin oli tällainen kaveri.

[Psykopatologia]

Tietty "feminiininen" trendi (meillä).

[Mirri]

Mukavaa se on käydä naikkosen kanssa kaupassa lumppuja katsomassa.

Tuo kuulostaa positiiviselta ajatukselta; molemmat nauttivat shoppailusta.

Naisen kannalta vaateostokset yhdessä miehen kanssa voivat olla monenlaisia kokemuksia.
Ostetaan miehelle, joten on pakko raahata mies mukaan tämän tahtomisista piittaamatta. Ostetaan miehelle, ja mies shoppailee innosta puhkuen naisen toimiessa makutuomarina, ja ehkä kukkaron vartijana.
Ostetaan naiselle, ja mies on matkassa käytettävissä mieleisenä makutuomarina. Ostetaan naiselle, ja mukana oleva mies valitsee, määrää ja päättää mitkä vaatteet hänen naiselleen sopivat ja mitkä eivät; mies kuljettaa naistaan kaupoissa kuin lasta, jolle mies valitsee vaatteet.

Varmaan muitakin kokemuksia on, mutta nuo tulivat mieleen.

[Rane]

Minä jouduin hoitamaan ruokaostokset ja ruoanlaiton yksin. Mies tiskasi joskus, mutta niin huonosti, etten ollut tyytyväinen. Sama oli siivouksen kanssa. Vähän ennen eroamme hän osti meille tiskikoneen. Onneksi miehet tekevät nykyään osansa kotitöistä, niin että naisillekin jää aikaa omaan elämään.

[Hilppa]

Näistä kliseisistä shoppailutavoista vielä:

Olen antanut itseni ymmärtää, että naisten ja miesten ostostavoissa on se ero, että naisille se tuotteiden ostoaikeissa (ja joskus muuten vaan) tutkiminen ja ehkä itse ostostapahtuma on se "tärkeä juttu" - kun taas miehille sen halutun/tarvittavan jutun saaminen on ylipäätään ostamisen pointti...

Aivan sama molemmilla. Objektit vain ovat eri. Eivät naiset osta itselleen miesten farkkuja eivätkä miehet naisten farkkuja (yleensä). Mutta anna sinä Kahvi itsesi ymmärtää aivan mitä itse haluat.

Voi hyvinkin olla, että olen väärässä; kun en itse tunne pienintäkään intohimoa shoppailuun, niin en ole myöskään perehtynyt aiheeseen kuin vain pintapuolisesti.

On toki niitäkin, joille jo pelkkä kaupassa oleminen on enemmän tai vähemmän ahdistavaa. Ehkä siellä olevien muiden ihmisten vuoksi, ehkä jostain muista syistä tms. Oman hataran kokemuspohjan mukaisesti näkisin, että miehissä on on tämmöisiä tapauksia ehkä selvästikin enemmän kuin naisissa.

Mutta kuten sanoin jo, niin kukin shoppailkoot tai jättää shoppailematta ihan vapaasti, oli syyt mitkä tahansa - ei ole minulta pois. Kunhan pohdiskelen ääneen.

Joo en minäkään koe mitään suuria intohimoja shoppailua kohtaan. Mutta rakkaansa eteen on valmis melkeinpä mihin tahansa, jopa menemään omalle epämukavuusalueelleen. Autokaupassa vasta raskasta onkin. Ja Biltemassa.

[Mirri]

Entisinä aikoina shoppailtiin käymällä ikkunaostoksilla. Luulen, että ikkunaostokset olivat lähinnä naisten intohimo; miehet vain kulkivat heidän mukanaan iltakävelyllä ja happea haukkaamassa. Näyteikkunat olivat pääsääntöisesti suunniteltu naisille; aivan sama mitä kaupassa myytiin. Autokaupat olivat asia erikseen, ne eivät sijainneet hyvien ikkunaostosreittien varrella.

[Hilppa]

Entisinä aikoina shoppailtiin käymällä ikkunaostoksilla. Luulen, että ikkunaostokset olivat lähinnä naisten intohimo; miehet vain kulkivat heidän mukanaan iltakävelyllä ja happea haukkaamassa. Näyteikkunat olivat pääsääntöisesti suunniteltu naisille; aivan sama mitä kaupassa myytiin. Autokaupat olivat asia erikseen, ne eivät sijainneet hyvien ikkunaostosreittien varrella.

Roomassa Ferrarin pienoismallit olivat esillä ostoskadun näyteikkunalla. Ja onhan meilläkin keväisin Audi-uutuus (yleisimmin, mutta voi olla myös joku muu merkki) Stockmannin Argoksen aulassa.

[Mirri]

Stockmann on jossakin vaiheessa laajentanut toimintaansa autokauppaan.

[Rane]

Mirri, minun on vaikea ymmärtää sitä, että pelkäsit miestäsi. Oliko hän aggressiivinen? Minusta sinä vaikutat henkisesti voimakkaalta ihmiseltä. Onnistuiko miehesi alistamaan sinut? Etkö pannut vastaan? Olet kertonut olevasi feministi. Olisiko toisilta feministeiltä löytynyt apua teidän tilanteeseen?

[Mirri]

Mirri, minun on vaikea ymmärtää sitä, että pelkäsit miestäsi. Oliko hän aggressiivinen? Minusta sinä vaikutat henkisesti voimakkaalta ihmiseltä. Onnistuiko miehesi alistamaan sinut? Etkö pannut vastaan? Olet kertonut olevasi feministi. Olisiko toisilta feministeiltä löytynyt apua teidän tilanteeseen?

Olen parisuhdeväkivallan uhri. Ja olen ollut erilainen ihminen kaksi-kolmekymppisenä kuin mitä olen nykyisin liki kuusikymppisenä; tuskin minusta enää kukaan saisi itselleen alistuskohdetta. Elettiin 80-lukua, ja siihen aikaan ei naisiin kohdistuvasta väkivallasta vielä puhuttu yhtä avoimesti kuin nykyisin; moni nainen häpesi asiaa. Nykyisin taitaa miehillä perheväkivallan uhreina olla vastaavanlainen tilanne kuin 80-luvulla naisilla - puhumisen ja asioiden julki tuomisen kynnys on hirmuisen korkea ja uhrin häpeä hirmuisen suurta.

Huomasin kirjoittaneeni, että olen - nykymuodossa. Ehkä tuo kertoo jotakin kyseisen asian traumatisoivuudesta; pitkään jatkuessaan se aiheuttaa pysyvää vahinkoa ja kulkee mukana koko lopun elämän tavalla tai toisella.

Tästä ei enempää tässä ketjussa; jos heräsi lisäkysymyksiä, ne ovat tervetulleita päiväkirjaani, ja kirjoitan menneisyyteni aiheesta siellä harkintani mukaan.

[Rane]

Olen minäkin perheväkivaltaa kokenut, mutta se ei tehnyt minua pelokkaaksi, päin vastoin. Minusta tuli kostonhimoinen.

[Kahvi]

Entisinä aikoina shoppailtiin käymällä ikkunaostoksilla. Luulen, että ikkunaostokset olivat lähinnä naisten intohimo; miehet vain kulkivat heidän mukanaan iltakävelyllä ja happea haukkaamassa. Näyteikkunat olivat pääsääntöisesti suunniteltu naisille; aivan sama mitä kaupassa myytiin. Autokaupat olivat asia erikseen, ne eivät sijainneet hyvien ikkunaostosreittien varrella.

Roomassa Ferrarin pienoismallit olivat esillä ostoskadun näyteikkunalla. Ja onhan meilläkin keväisin Audi-uutuus (yleisimmin, mutta voi olla myös joku muu merkki) Stockmannin Argoksen aulassa.

Poikkeukset vahvistavat säännön, luulen.

Muistaakseni Roomassa oli Bulgarin liike aivan keskeisellä paikalla ostoskadulla. Semmoinen liike siis, että tavan tossunkuluttajalla ei ole varaa edes astua ovesta sisään. Rumia ja ihanan kalliita koruja kaupittelivat.

[Kahvi]

Tiedän tapauksen, jossa koko perheen voimin (vanhemmat + lapset) suoritettu shoppailureissu päättyi massiiviseen riitaan - kiitos naisen tyhmäilyn. Odotutti nälkäistä ja väsynyttä perhettään tarpeettomasti kun piti vielä se ja tuo liike nopeasti kurkata yms.

[Rane]

Olisipa perheessä ollut edes joku järkevä ja vienyt lapset syömään välipalaa jonnekin ruokapaikkaan, tai ostanut vaikka torilta syötävää. Onhan niitä hampurilaisbaarejakin.

[Kahvi]

Olisipa perheessä ollut edes joku järkevä ja vienyt lapset syömään välipalaa jonnekin ruokapaikkaan, tai ostanut vaikka torilta syötävää. Onhan niitä hampurilaisbaarejakin.

Noin äkkipäätä kun ajattelee, niin ei luulisi olevan kovin vaikeata pitää kiinni sovitusta kellonajasta ja paikasta. Paitsi onhan se tietty niinkin, että jos kauppapuotien nuohoaminen on tärkeämpää kuin oma perhe, niin mitäs sitä sovitusta kiinni pitämään.

[Rane]

Sama koskee miehiä. Ei se ole mikään naisten etuoikeus olla pitämättä kiinni sovituista ajoista. Asiat pitää hoitaa, jos sitä varten on liikkeelle lähdetty. Jos perheessä on toinenkin vanhempi, niin hänen olisi pitänyt ottaa muuttunut tilanne huomioon ja järjestää lapsille syötävää.