raianneli kirjoitti:Hei siellä kuka olettekaan. Tyttäreni Aino-Ilona Heikkinen kuoli 27.2.2014. Hänen kolumninsa oli hänelle merkitävä ...ei kehno...kuten määrittelette "viisaudessanne" Minun tyttäreni joutui kokemaan kovia, mutta hänen tiensä ei päättynyt suruun eikä katkeruuteen vaan iloon ja kiitollisuuteen. Hän teki kunniakasta vanhustenhoitotyötä vapaaehtoisena ja sitä myös lasten parissa ja luonnonsuojelussa, Unicefissa. Hän eli hyvän elämän pitkästä sairaudestaan huolimatta...hän saavutti onnellisen elämän kriteerit kaikin tavoin ja on nyt enkelinä meille, jotka näimme hänen sairautensa taakse...viisaana...kauniina...valovoimaisena...myötätuntoisena...ja aina toisille antavana...pyyteettömästi rakastavana ihmisenä. Rakkaan lapseni muistoa kunnioittaen- Äiti
Vilpitön osanottoni.
Itse pidin kolumnia vähintäänkin hyvänä jo senkin takia, että se nosti puheenaiheeksi minusta yhden sellaisen tärkeän asian, jota olisi syytä pohtia julkisesti. Kolumnissa voi hyvinkin olla "muodollisia virheitä", mutta kolumnien tarkoitus tuskin on olla ylioppilaskirjoitusten äidinkielenkokeen malliesimerkkejä - pääpointti on tietty aina kolumnin sisällöstä ja perusteluista yms, jotka olivat minusta vähintäänkin riittävän hyvin kohdallaan.