Kirjoittaja M.Aitoparta » 31.12.2013 17:32
Tutkija näytti kaipaavan aikaa ja tukea näille (meille) nuorille, mutta kuka sitä antaisi? Jo nyt kolmas sektori on korvaamassa yhä enemmän sosiaalihuoltoa, tai ainakin ruokahuoltoa. Olin aikoinani hakemassa ruoka-avustusta, tuotiin peräkärryllä ja ahnaat köyhimykset (johon siis itsekin kuulun) hyökkäsivät ahnaasti päivän-pari vanhan ruuan kimppuun. Eikä siellä pelkästään ollut alkoholisteja, vaan perheitten vanhempia, vanhuksia yms.
Nuoret ja vähän vanhemmatkin koulumattomat miehet ovat se murheenkryyni, joka kai Suomella on. Enää ei oikeastaan mihinkään mennä töihin tosta noin vaan. On tilanne varmasti ongelmallinen, kun osa sukupolvesta on eläkkeellä ja muut saavat painaa yhä kovempaa duunissa. On se outoa että diagnooseja kyseenalaistetaan, tai pikemminkin lääkäreitten etiikkaa. "Kun susta nyt ei muuhun ole, ota siitä masennus ja mene eläkkeelle". Ei se ihan näin mene.
Se mikä taasen on hiukan yllättänyt itseni on se kuntoutujan rooli, jonka määrittää pitkälti diagnoosi, jonka jotkut nuoret, ja ehkä minäkin, ovat ottaneet. Tahdotaan eläkkeelle? Kuka oikeasti tahtoo olla eläkkeellä pari-kolmikymppisenä? Luulisi että sitä tahtoisi tehdä duunia ja opiskella, mutta vaikka tällä hetkellä ei siihen pysty, niin eikö sen tavoitteen pitäisi siintää jossain kaukana (?) tulevaisuudessa?
