Psykopatologia.munfoorumi.com

kevät paljastaa, syksy peittää.

Kyllä se on minusta totta, mitä otsikko sanoo. Kevät on aina ollut minulle haasteellista aikaa. Silmät häikäistyvät, valuvat vettä, ja päätäkin alkaa särkeä auringon killityksestä ja lintujen korvia vihlovalta vislailulta. Maassa on loskaa, jäätä ja kuraa. Oma itse tuntuu hirvittävän nukkavierulta kevätauringon armottomassa kilossa. Noin siis kärjistetysti. Lehdet toitottavat että ihanaa, kevät, pukeutukaa pastellinsävyihin, tehkää kevätsiivous, verhokaa kotinnekin hempeisiin väreihin, ja joko on kroppa rantakunnossa yms. Minun olotilaani voisi kuvata lähinnä krapulaiseksi. Syksy ja kaamosaika taasen eivät ole koskaan masentaneet minua, se on rauhottavaa aikaa.

Vuosi vuodelta ,näin aikuiseksi tultua, olen alkanut löytää yhä enemmän hyvääkin keväästä, ja kesästä myös. Nuorempana melkein kammosin kevättä ja kesää. Nykyään lähinnä se välillä väsyttää, kun ihmiset haukkuvat syksyä ja talvea, eivätkä ota kuuleviin korviinsa, että joku nimenomaan niistä voisi pitää. Jotkut melkein ärsyyntyvät siitä, kun joku ei vaan voi yhtyä nurinaan kaamoksesta. Ja kesällä ei sovi valittaa kun on kuumaa ja häikäistyy. Kesästä kuuluu nauttia, saamari! Kaikki vaan aurinkoon makaamaan ja nahkaa grillaamaan, ei saa valittaa! Hellettä pitää olla yli 30 astetta jotta tarkenee! Minulle auringonporotuksesta saattaa tulla pää kipeäksi ja tulee oksettava, huimaava ja väsähtänyt olo, enkä myöskään ihannoi paskettunutta ihon sävyä. Ihoni kärähtää melko herkästi. Usein saa olla lätkimässä vahvalla suojakertoimella olevaa aurinkovoidetta turpaansa. Ja lierillinen tai lipallinen lakki on tarpeen, jos joudun olemaan kauan auringossa. Hemmetin tyylikästä! Rasvasta kiiltävä punottava iho, Hankkijan lippis, ja naama melkein kroonisesti norsunvitulla, kun helteessä hikoillessa noroilee myös aurinkorasvat otsalta silmiin, ja aako tekee kuttaa! Eli synnynnäinen pahanilman lintu, ilon pilaaja ja kelmeä wämppyyri olemma!

Psykopatologia kirjoitti:kevät paljastaa, syksy peittää.

Jostain kumman syystä keväällä tulen usein tehneeksi virhearviointeja pukeutumisen keveyden suhteen muuttamalla paljastavampaan suuntaan ja syksyllä päinvastoin? Olen ollut huomaavinani samaa yleisemminkin.

Lehtien puhkeaminen on myös suojaa antavaa. Sen sijaan lehtien putoaminen taas paljastaa oksat ja rungot sekä tekee tilaa suojaa antavalle lumelle.

Oo, kesän lapsi kun oon, villiluonteinen. Siis kesän, miksi ei vaikkapa kevään? Kevääseen liittyy villeys ja kesän paahtavassa helteessä moni muuttuu säyseämmäksi juhannuksen kiihkon laannuttua.

Vuodenajat ei vaikuta olennaisesti mielialaani. Haastaa kaikki.
Pillasin syksyn, pillasin talven, pillaan paraikaa ja todennäköisesti kesänkin. Silkkaa surua.

Keväällä kroppa on koetuksella fysiologisista syistä. Monesti puhutaan hormoneista, millä tarkoitettanee valon määrän vaihtelun vaikutuksia vireystilaan. Myös raudanpuutos on monille keväinen riesa ja aiheuttaa veto poissa- ja ylikypsän spagettimaisen olon. Pohjoisen alueen ravintokasvien (esim. peruna ja kaali) C-vitamiinipitoisuus laskee huomattavasti keväällä, jolloin riittävästä raudan ja C-vitamiinin saannista tulisi muistaa huolehtia.

Ei Möllerissä rautaa ole, vaan A:ta D:tä. Lihaksista ja maksasta saa rautaa; nautitaan kera C:n.