Kirkon Perheasiainneuvottelukeskukset...

[Mirri]

Kirkon perheasiainneuvottelukeskukset ovat silläkin tavoin matalan kynnyksen paikkoja, että niihin voi hakeutua myös yksilöpsykoterapiaan riippumatta siitä onko henkilö perheellinen, perheetön, ovatko lapset pieniä vai aikuisia...

Helsingissä on mielenkiintoinen ilmiö: siellä ihmiset eroavat kirkosta joukolla, mutta samat ihmiset työntyvät avun tarpeessaan Helsingin seurakuntien perheneuvontaan; kirkon perheneuvonnalla ei ole missään muualla niin suurta kysyntää kuin juuri Helsingissä. Eikö tuossa ole jokin ristiriita; jos helsinkiläiset eivät mielestään tarvitse kirkkoa, miksi he hakevat apua kirkon perheneuvonnasta?

Jos missä, niin Helsingissä seurakunta voisi alkaa periä maksua kirkkoon kuulumattomilta kirkon perheneuvonnan palveluja käyttäviltä asiakkailta. Tai jos ei maksua, niin voitaisiin priorisoida laittamalla kirkkoon kuulumattomat jonon hännille...

[Helmenkalastaja]

Minä taas en menisi psykologille, sillä he "eivät ymmärrä" (lainausmerkit siksi, että tämä on minun kokemukseni yhdestä psykologista enkä oikeasti halua yleistää suuntaan enkä toiseen; yksilöitä ne psykoterapeutitkin ovat ihan taustastaan ja kokemuksestaan riippumatta) psykofyysistä yhteyttä yhtä hyvin kuin psykoterapiakoulutuksen saanut psykiatri. Ja olen siis käynyt psykologipsykoterapeutillakin. Hän oli hyvä supportiivinen terapeutti aikana, jolloin elämässäni sattui ja tapahtui joka sektorilla, mutta hänen kanssaan en päässyt missään vaiheessa yhtään syvemmälle ongelmieni tarkastelussa. Ja hänkin on näköjään ainakin nykyään peräti koulutuspsykoterapeutti

Psykologit kyllä haluavat ymmärtää. Uskontoa näihin asioihin ei kannata sotkea, ettei mene nuppi lopullisesti sekaisin. Vaikeata on muutenkin. Minun mielipiteeni.

En minä haluamista ole epäillytkään, kykyä vain. Kumpikaan psykoterapeuteistani ei ole kysynyt uskonnollista vakaumistani tai kertonut omaansa. Olen käynyt myös paikkakuntani perheasiainneuvottelukeskuksessa eikä sielläkään uskonto tai usko tullut puheeksi kertaakaan, suoraan tai edes epäsuorasti.

[Rane]

Minulla ainakin pyörisi uskonto mielessä, jos kävisin kirkon ammattiauttajan pakeilla.

[Helmenkalastaja]

Minusta on vähän epäeettistä sekin, että puhutaan perheterapiasta eikä sanota suoraan, jos kyseessä onkin psykoterapia. Vähän samaa, kuin joku syöttäisi toiselle salaa lääkettä ruoan mukana.

Onko jollekulle tuntemallenne (kysyn sinulta ja Hilpalta) henkilölle tapahtunut näin? Että olisi perheterapian varjolla annettu psykoterapiaa?! Anteeksi vain, mutta on vähän vaikea uskoa...

Jos psykoterapeutin antama keskusteluapu ei ole tavoitteellista eikä siinä käytetä nimenomaan psykoterapian keinoja, kyseessä ei ole psykoterapia. Psykoterapiaa ei tietenkään voi antaa henkilö, jolla ei ole psykoterapeutin pätevyyttä.

[Rane]

Mirri kertoi, että perheasiainneuvottelukeskuksen asiakkailta pimitetään se, että he käyvätkin psykoterapiassa, ettei tämä tieto pelottaisi asiakkaita pois.

[Helmenkalastaja]

Minulla ainakin pyörisi uskonto mielessä, jos kävisin kirkon ammattiauttajan pakeilla.

Sitten sinun ei kannata sinne mennä (kun olen ymmärtänyt, ettet halua uskontoa mielessäsi pyöritellä). Onneksi kukaan ei pakota.

[Rane]

Onneksi niin. Olen siitä kiitollinen.

[Helmenkalastaja]

Mirri kertoi, että perheasiainneuvottelukeskuksen asiakkailta pimitetään se, että he käyvätkin psykoterapiassa, ettei tämä tieto pelottaisi asiakkaita pois.

Taisit ymmärtää väärin. Perheterapiakin on psykoterapiaa vain silloin, jos siitä erikseen sovitaan. Uskon Mirrin tarkoittaneen, ettei perheasianneuvottelukeskuksessa mainosteta perheterapeuttien olevan koulutettuja psykoterapeutteja (silloinkaan, kun nämä sellaisia ovat).

[Rane]

Toivottavasti ei kirkkoon -kuuluvat saavat jatkossa vastaavat palvelut kunnan järjestämänä ilmaiseksi, kuten mielenterveyslaissakin sanotaan.

[Hilppa]

Toivottavasti ei kirkkoon -kuuluvat saavat jatkossa vastaavat palvelut kunnan järjestämänä ilmaiseksi, kuten mielenterveyslaissakin sanotaan.

Toivon samaa.

[Hilppa]

Minusta on vähän epäeettistä sekin, että puhutaan perheterapiasta eikä sanota suoraan, jos kyseessä onkin psykoterapia. Vähän samaa, kuin joku syöttäisi toiselle salaa lääkettä ruoan mukana.

Onko jollekulle tuntemallenne (kysyn sinulta ja Hilpalta) henkilölle tapahtunut näin? Että olisi perheterapian varjolla annettu psykoterapiaa?! Anteeksi vain, mutta on vähän vaikea uskoa...

Jos psykoterapeutin antama keskusteluapu ei ole tavoitteellista eikä siinä käytetä nimenomaan psykoterapian keinoja, kyseessä ei ole psykoterapia. Psykoterapiaa ei tietenkään voi antaa henkilö, jolla ei ole psykoterapeutin pätevyyttä.

Tivaa ja kysele vaan, mutta enpä perheeni asioita ala tässä sinulle (ynnä muulle maailmalle) selvitellä.

Olipa sellainen sairaanhoitaja julkisella puolella, joka tarjosi psykoosisairaudesta kärsivälle potilaalleen kirkon perheasiainneuvottelukeskuksen perheterapiaa, kun hän tältä julkisen puolen kyseiseltä sairaanhoitajalta kysyi psykoterapian mahdollisuutta itselleen. Totesi vain, että muuta heillä ei ole tarjota.

Kysele sinä vain ja ole sinä tietävä.

[Helmenkalastaja]

En minä tivaa. Kunhan ihmettelen, että sanottaisiin perheterapiaksi, vaikka olisi psykoterapiaa. Psykoterapia on kallista (koska koulutus on kallis), joten en oikein purematta niele väitettä, että psykoterapiaa annettaisiin keskusteluapuna tai perheterapiana.

Minun perheelleni eräs nuorisopsykiatri ehdotti perheterapiaa. Se olisi ollut Kelan korvaamaa, psykoterapeutin (perheterapiaan erikoistuneen) antamaa psykoterapiaa, mutta jäi hakematta. Mitään epäilystä tai hämmennystä ei jäänyt siitä, että koko perhettä olisi pyritty auttamaan psykoterapian keinoin.

Lisäys: ai niin, sen uskon helpostikin, että keskusteluapua voidaan tarjota terapiana - jonka asiakas saattaa tulkita tarkoittavan psykoterapiaa, mutta että päinvastoin, tuskinpa.

[Mirri]

Toivottavasti ei kirkkoon -kuuluvat saavat jatkossa vastaavat palvelut kunnan järjestämänä ilmaiseksi, kuten mielenterveyslaissakin sanotaan.

Helsinki tarjoaa perheneuvontapalvelut omissa perheneuvoloissaan, eikä kuulemma jonojakaan ole. Kuitenkin helsinkiläiset tahtovat palvelunsa Helsingin seurakuntien ylläpitämästä perheasiainneuvottelukeskuksesta - jonottavat mieluummin sinne kuin käyttävät Helsingin kaupungin vastaavia maksuttomia palveluja.

Taitavat helsinkiläiset ymmärtää hyvän päälle ja osaavat vaatia parasta... Tai sitten he oikeasti säikähtävät psykoterapeutti-nimikkeitä, ja hakevat palvelunsa mieluummin kirkon perheneuvojilta (ymmärtämättä, että perheneuvojat ovat psykoterapeutteja) kuin kaupungin psykoterapeuteilta.
http://www.helsinginseurakunnat.fi/yhte ... vojat.html
http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/Perheiden ... rheneuvola

Ehkä Helsingin perheasiainneuvottelukeskuksen pitäisikin muuttaa työntekijöidensä perheneuvoja-nimike psykoterapeutti-nimikkeeksi, jotteivät kirkosta eronneet ja kirkkoa inhoavat helsinkiläiset tungeksisi kirkon perheneuvonnan piiriin.

[Mirri]

Olipa sellainen sairaanhoitaja julkisella puolella, joka tarjosi psykoosisairaudesta kärsivälle potilaalleen kirkon perheasiainneuvottelukeskuksen perheterapiaa, kun hän tältä julkisen puolen kyseiseltä sairaanhoitajalta kysyi psykoterapian mahdollisuutta itselleen.

Suomalainen perheterapia on syntynyt nimenomaan psykoosisairaiden hoitamiseksi. Psykiatri-perheterapeutti Timo Tuori on yksi mainitsemisen arvoinen suomalaisen perheterapian kehittäjä ja uranuurtaja. Aikoinaan Hattelmalan (mieli)sairaalassa oli kokonainen hänen johtamansa osasto (perheosasto), jossa toteutettiin uudenuutukaista psykoterapiaa nimeltään perheterapia.

Taisi sairaanhoitaja tietää, että kirkon perheterapia edustaa juuri sitä psykoterapian muotoa, joka aikanaan kehitettiin psykoosipotilaiden ja heidän perheidensä tukemiseen. 80-luvulla elettiin perheterapian 'hulluja vuosia', koska kyseinen psykoterapiamuoto oli uusi ja innostava sillä seurauksella, että innostuneet psykiatrian ammattilaiset yltiöpäisyydessään tunaroivat 'hurahdettuaan' perheterapiaan. Alkuaikojen tunaroinneista huolimatta perheterapia tuli jäädäkseen psykoterapiana muiden psykoterapioiden joukkoon. Hyvä niin, koska perheterapeuttisessa psykoterapiassa on paljon hyvää ja hyödyllistä niin psykoosisairaille kuin muillekin.

En vieläkään ymmärrä miksi (kirkon) perheterapiaa psykoterapiana vähätellään ja mitätöidään. Onneksi nykyisin perheterapia on vakiinnuttanut asemansa psykoterapioiden joukossa, eikä sitä kai enää lyttää muut kuin tietämättömät ja ymmärtämättömät maallikot.

[Mirri]

Helsingin kaupunki esittelee perheterapiapalveluitaan näin:

PARI- JA PERHETERAPIA

Palvelu on tarkoitettu pari- ja perheterapiaa tarvitseville helsinkiläisille lapsiperheille, joilla on vanhempien parisuhteeseen tai perheenjäsenten väliseen vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia. Ongelmia voivat olla esimerkiksi parisuhteen kriisit perheen eri kehitysvaiheissa, vuorovaikutus- ja kommunikaatiovaikeudet parisuhteessa ja perheessä, uskottomuus ja erouhka sekä uusperheongelmat.
Työskentelyn tavoitteena on parisuhteen tai perhetilanteen selvittäminen ja hoitaminen psykoterapeuttisin keinoin. Käytännössä työ voi olla arviointia, neuvontaa ja psykoterapeuttista tukea tai pitkäkestoisempaa pari- ja perheterapiaa.

Hakeminen
Palvelua haetaan oman alueen perheneuvolan pari- ja perheterapiatoiminnan toimipisteestä.

Palvelun tuottaja
Palvelun tuottaa sosiaaliviraston pari- ja perheterapian toimipisteet.

Hinta asiakkaalle maksuton.

(lihavointi minun)
http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/Perheiden ... rheterapia

Helsingin kaupunki tarjoaa samanlaista - maksutonta - palvelua kuin Helsingin seurakuntien perheneuvonta. Miksi helsinkiläiset tungeksivat kirkon perheterapeuttisiin palveluihin mieluummin kuin oman kaupunkinsa tarjoamiin vastaaviin?

[Hilppa]

Olipa sellainen sairaanhoitaja julkisella puolella, joka tarjosi psykoosisairaudesta kärsivälle potilaalleen kirkon perheasiainneuvottelukeskuksen perheterapiaa, kun hän tältä julkisen puolen kyseiseltä sairaanhoitajalta kysyi psykoterapian mahdollisuutta itselleen.

Suomalainen perheterapia on syntynyt nimenomaan psykoosisairaiden hoitamiseksi. Psykiatri-perheterapeutti Timo Tuori on yksi mainitsemisen arvoinen suomalaisen perheterapian kehittäjä ja uranuurtaja. Aikoinaan Hattelmalan (mieli)sairaalassa oli kokonainen hänen johtamansa osasto (perheosasto), jossa toteutettiin uudenuutukaista psykoterapiaa nimeltään perheterapia.

Taisi sairaanhoitaja tietää, että kirkon perheterapia edustaa juuri sitä psykoterapian muotoa, joka aikanaan kehitettiin psykoosipotilaiden ja heidän perheidensä tukemiseen. 80-luvulla elettiin perheterapian 'hulluja vuosia', koska kyseinen psykoterapiamuoto oli uusi ja innostava sillä seurauksella, että innostuneet psykiatrian ammattilaiset yltiöpäisyydessään tunaroivat 'hurahdettuaan' perheterapiaan. Alkuaikojen tunaroinneista huolimatta perheterapia tuli jäädäkseen psykoterapiana muiden psykoterapioiden joukkoon. Hyvä niin, koska perheterapeuttisessa psykoterapiassa on paljon hyvää ja hyödyllistä niin psykoosisairaille kuin muillekin.

En vieläkään ymmärrä miksi (kirkon) perheterapiaa psykoterapiana vähätellään ja mitätöidään. Onneksi nykyisin perheterapia on vakiinnuttanut asemansa psykoterapioiden joukossa, eikä sitä kai enää lyttää muut kuin tietämättömät ja ymmärtämättömät maallikot.

Just niin. Alkoholistien omaisille sanottiin, että koko perhe sairastaa ja sitä rataa. Olen vahvasti sitä mieltä, että on aika siirtyä yksilöterapioiden aikaan. Kaikki muu on jo yksilöllistynyt yhteiskunnassamme, mutta mielenterveyden hoidossa eletään vielä jotain kummallista perheyhteyden aikaa, missä silmät suljetaan totuuksilta sekä hyssyttely kukoistaa. Perheiden ongelmiin on tartuttava varhain, kun lapset ovat pieniä tai vielä syntymättömiä ja yksilöterapioiden muodossa eli hoidettava kuntoon ne ihmiset, jotka sairastavat!

Mitä somaattista sairautta hoidetaan nykyisin omaisten kautta?

[Rane]

Olen samaa mieltä kuin Hilppa.

[Mirri]

Hilppa, kirjoitat asiaa. Kuitenkin kokemukseni mukaan perheterapeuttinen psykoterapiasuuntaus on viisastunut alkuaikojensa virheistä. Tiedän mielestäni aika tarkkaan mistä kirjoitan, koska olen ollut perheterapian ja -terapeuttien kanssa tekemisissä jo muutaman vuosikymmenen - aina Timo Tuorista ja hänen 'opetuslapsistaan' alkaen.

Tämän päivän perheterapeutti toimii psykoterapeuttina aivan toisin kuin edeltäjänsä kyseisen psykoterapiasuuntauksen alkuaikoina. Luojan kiitos...

[Mirri]

Tässä yksi esimerkki Helsingin kaupungin perheterapiaan suuntautuneiden psykoterapeuttien osaamisesta ja pätevyyksistä:

KOULUTUS JA OSAAMINEN

Pol.kand.
Kasvatus ja perheneuvonnan erikoistumiskoulutus
Erityistason perheterapiakoulutus (ET)
Paripsykoterapian intensiivikoulutus (Väestöliitto)
NLP practioner
Fisher eroseminaariohjaaja
Kela pätevyys kuntoutusasiakkaille (lapset ja nuoret) sekä vanhempainohjaus.

Olen toiminut v:sta 1990 lähtien Helsingin kaupungin Pari- ja perheterapiayksikössä perheterapeuttina, missä työhön on kuulunut jatkuva kouluttautuminen ja työnohjaus.

http://pariterapia.com/koulutus.html

[Rane]

Helsingin kaupunki esittelee perheterapiapalveluitaan näin:

PARI- JA PERHETERAPIA

Palvelu on tarkoitettu pari- ja perheterapiaa tarvitseville helsinkiläisille lapsiperheille, joilla on vanhempien parisuhteeseen tai perheenjäsenten väliseen vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia. Ongelmia voivat olla esimerkiksi parisuhteen kriisit perheen eri kehitysvaiheissa, vuorovaikutus- ja kommunikaatiovaikeudet parisuhteessa ja perheessä, uskottomuus ja erouhka sekä uusperheongelmat.
Työskentelyn tavoitteena on parisuhteen tai perhetilanteen selvittäminen ja hoitaminen psykoterapeuttisin keinoin. Käytännössä työ voi olla arviointia, neuvontaa ja psykoterapeuttista tukea tai pitkäkestoisempaa pari- ja perheterapiaa.

Hakeminen
Palvelua haetaan oman alueen perheneuvolan pari- ja perheterapiatoiminnan toimipisteestä.

Palvelun tuottaja
Palvelun tuottaa sosiaaliviraston pari- ja perheterapian toimipisteet.

Hinta asiakkaalle maksuton.

(lihavointi minun)
http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/Perheiden ... rheterapia

Helsingin kaupunki tarjoaa samanlaista - maksutonta - palvelua kuin Helsingin seurakuntien perheneuvonta. Miksi helsinkiläiset tungeksivat kirkon perheterapeuttisiin palveluihin mieluummin kuin oman kaupunkinsa tarjoamiin vastaaviin?

Voisivatko vanhemmat pelätä, että sosiaalivirasto ottaa lapset huostaan?