Psykopatologia.munfoorumi.com

Al Frances - DSM-5:n "hovikriitikko"

Olisi ehkä ollut parempi ottaa Al mukaan DSM-5:een Special Advisoriksi
(kuten Bob aikoinaan DSM-IV:een). Tällöin hän olisi ollut sisäällä ja kussut
ulos. Nyt hän on ulkona ja kusee sisään.

(Ovatko päätteet oikein?)

Jätettiinkö se jotenkin ulos DSM-5:stä? Sehän oli tekemässä DSM-4:ta. Tai siis, olisiko se tahtonut olla mukana DSM-5:ssä mutta ei otettu ja se hatuttaa, lähtikö itse pois, tms?

Allen Francesin blogi:

http://www.huffingtonpost.com/allen-frances/

En tiedä, miksi Alilla ei ole asemaa vitosessa.

(Jatkan myöhemmin.)

Ei hän kritisoisi, jos olisi saanut olla mukana vaikuttamassa.

Hermes kirjoitti:Jätettiinkö se jotenkin ulos DSM-5:stä? Sehän oli tekemässä DSM-4:ta.
Tai siis, olisiko se tahtonut olla mukana DSM-5:ssä mutta ei otettu
ja se hatuttaa, lähtikö itse pois, tms?

Frances on ollut DSM:n historian merkittävimpiä hahmoja, second only to Spitzer & Williams.

Frances oli DSM-IV:n (1994) Task Forcen Chair;

DSM-III-R:n (1987) Work Group to Revise DSM-III:n jäsen (käytännössä ko. Task Forcen jäsen)
sekä kolmen työryhmän jäsen (Mood Disorders, Personality Disorders & Defense Mechanism) sekä

DSM-III:n (1980) Personality Disorders -ryhmän jäsen.

Käsittääkseni DSM-5-projektin alussa kritisoitiin aikaisempien DSM:ien tai DSM-4:n deskriptiivistä luonnetta ja luvattiin rinnat pöyreänä neurotieteeseen ja fysiologiaan perustuvaa järjestelmää. Lopulta kun luvatut aikataulut alkoivat naksua, DSM-5:stä pullahti ulos toinen deskriptiivinen järjestelmä. Wikin mukaan vuonna 2008 Spitzer alkoi kritisoida DSM-5:ta, mutta Frances ei aluksi lähtenyt mukaan. Kuitenkin vuonna 2009 hän aloitti kritisoinnin, kun kuuleman mukaan kuuli mukaan aiotuista muutoksista. Frances on nykään 71 vuotta vanha ja eläkkeellä muutenkin jo. Mielenkiintoinen haastattelun tapainen: Wired - Inside the Battle to Define Mental Illness http://www.wired.com/magazine/2010/12/ff_dsmv/).

Frances kirjoitti:Frances, who claims he doesn’t care about the royalties (which amount, he says, to just 10 grand a year), also claims not to mind if the APA cites his faults. He just wishes they’d go after the right ones—the serious errors in the DSM-IV. “We made mistakes that had terrible consequences,” he says. Diagnoses of autism, attention-deficit hyperactivity disorder, and bipolar disorder skyrocketed, and Frances thinks his manual inadvertently facilitated these epidemics—and, in the bargain, fostered an increasing tendency to chalk up life’s difficulties to mental illness and then treat them with psychiatric drugs."

Kritiikissään Frances on myös "keskustellut" modernin, viime vuosina voimakkaasti nousseen psykiatrian kritiikin kanssa, vaikka hänen näkemyksensä kuitenkin lopulta noudattaa aika perinteistä näkemystä.

Tänä vuonna Ted Talksissa julkaistiin näkyvä puhe Eleonor Longdenilta: http://www.ted.com/talks/eleanor_longde ... _head.html

Diagnosed with schizophrenia, hospitalized, drugged, Longden was discarded by a system that didn't know how to help her. Longden tells the moving tale of her years-long journey back to mental health, and makes the case that it was through learning to listen to her voices that she was able to survive.

Eleanor Longden overcame her diagnosis of schizophrenia to earn a master’s in psychology and demonstrate that the voices in her head were “a sane reaction to insane circumstances.”

Tätä seurasi Francesin ja Eleonorin julkinen keskustelu, esimerkiksi: Frances - Psychiatry and Hearing Voices: A Dialogue With Eleanor Longden http://www.huffingtonpost.com/allen-fra ... 03317.html

Toinen, Francesin yhteishaastattelu Robert Whitakerin kanssa Al Jazeera TV:ssä: http://www.aljazeera.com/programmes/ins ... 73825.html

Vertaa esimerkiksi APA:n presidentin Liebermanin jyrkkiin "biopsykiatriaa" aika yksipuolisesti puolustaviin puheisiin, esimerkiksi Lieberman Says it’s ‘Our Time’ for Equity and Fairness in Mental Health http://psychnews.psychiatryonline.org/n ... id=1697802

APA:lta on rahat vähenemässä sen vuoksi, että lääketehtaat ovat jyrkästi vähentäneet psyykelääkkeiden kehitykseen käytettäviä varoja, mikä selittää osaksi noita Liebermanin kannanottoja.

NIMH taas lupaa omalla RDoC:lla tehdä jotain samanlaista kuin mitä DSM-5 lupasi aluksi, mutta mikä suunnitelma lässähti.

DSM-5:n kehitystyöhön on liittynyt valtava julkinen kriittinen kuhina, joka on ollut seurausta Task Forcen ennennäkemättömästä avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä: Alustavat diagnostiset draft-kriteerit ja muuta relevanttia materiaalia laitettiin helmikuussa 2010 kuuden viikon ajaksi kommentteja varten avoimelle http://www.DSM5.org -sivustolle. Saadun palautteen pohjalta toinen avoin kommenttijakso järjestettiin vuonna 2011 ja vielä kolmas ja viimeinen toukokuussa 2012. Vastauksia tuli kaikkiaan yli 13 000 mielenterveys- ja asiantuntijajärjestöiltä sekä varsinkin yksityisiltä ammattilaisilta ja muilta.

DSM-5 puoliviralliseksi kriitikoksi on profiloitunut DSM-IV:n (1994) teräväkielinen Chairperson Allen J. (”Al”) Frances (s. 1942), joka on ollut kokonaan syrjässä DSM-5:n teosta. Hän on kuitenkin ollut DSM:n historiassa merkitykseltään (mukana vuodesta 1974, DSM-III: Personality Disorders) ehkä second only to aviopari Spitzer (Bob, mukana n. vuodesta 1966) & Janet Williams (mukana vuodesta 1974). Frances on siis ulkona ja kusee sisään. (Williams oli DSM-IV:n Task Forcessa, jossa Spitzer oli Special Adviser.) Frances on maaliskuusta 2010 blogeissaan (Psychology Today, Psychiatric Times & The Huffington Post) kritisoinut DSM-5:n kehittelyä ja itse manuaalia (May 2013). (Google: “Allen Frances Huffingtonpost”). http://www.huffingtonpost.com/allen-frances/

Francesin blogit ovat riemullista luettavaa ja voivat olla välillä yliampuvia ja vanhentuneitakin siinä mielessä, että Task Force on muokannut saamansa palautteen pohjalta manuaalin lopullista tekstiä: mm. osa diagnooseista, mm. Persistent complex bereavement disorder (pp. 789 – 792) on siirtynyt Section III:een Conditions for Further Stydy (pp. 783 – 806). Olen kuitenkin taipuvainen ajattelemaan Francesin tapaan, että DSM-5:n manuaali on osin amatöörimäisesti (ja kiireessä) kirjoitettu: Osan teksteistä ymmärtää paremmin muista lähteistä. Ja vaikka kaksi tohtoria on ollut Text Editoreina, toisen – Susan Schultzin – nimikkeeksi on jäänyt (p. xi ) Chair Emeritus. (Task Forcen olisi täytynyt ottaa oikolukijaksi Janet Williams, joka teki työn (vielä) DSM-IV-TR:ssä (2000) ja joka on yhä täydessä iskussa.)

Frances ei aina ole ollut aivan suora: Huhtikuussa 2012 Personality and Personality Disorders -Work Groupin kaksi ei-yhdysvaltalaista jäsentä – 44-vuotias alankomaalainen psykologi Roel Verheul ja seitsemänkymppinen englantilais-kanadalainen psykiatri ja psykologi William John Livesley – erosivat työryhmästä muun ryhmän kovakorvaisuuden yms. vuoksi. Ryhmän persoonallisuushäiriöiden vaihtoehtoinen ”hybridi”-malli jäi osin torsoksi, ja se sijoitettiin Section III:een (pp. 761 – 781 [21 p.]). Reneganesit kirjoittavat sähköpostissaan mm: “(- -) The current proposal represent the worst possible outcome: it displays almost total discontinuity with DSM-IV while failing to improve the validity and clinical utility of the classification. (- -)” (Kursivointi Luukkosen.) (Google “Frances Livesley Verheul Psychology Today”, July 11, 2012 http://www.psychologytoday.com/blog/dsm ... xplain-why). – Tässä ”Big Al” ei korjannut luopioiden tekstiä: näet kontinuiteetti DSM-IV:n suhteen on liki täydellinen, koska persoonallisuushäiriöiden kriteerit ovat identtiset DSM-IV:sä ja DSM-5:ssä, jossa uutta tekstiäkin (Section II:sa) on vain nimeksi. DSM-IV:n päätoimittajana sekä DSM-III-R:n ja DSM-III:n persoonallisuushäiriöt-työryhmän jäsenenä Al kyllä tiesi mutta ei halunnut selventää.
_