DSM-5:n kehitystyöhön on liittynyt valtava julkinen kriittinen kuhina, joka on ollut seurausta Task Forcen ennennäkemättömästä avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä: Alustavat diagnostiset draft-kriteerit ja muuta relevanttia materiaalia laitettiin helmikuussa 2010 kuuden viikon ajaksi kommentteja varten avoimelle
http://www.DSM5.org -sivustolle. Saadun palautteen pohjalta toinen avoin kommenttijakso järjestettiin vuonna 2011 ja vielä kolmas ja viimeinen toukokuussa 2012. Vastauksia tuli kaikkiaan yli 13 000 mielenterveys- ja asiantuntijajärjestöiltä sekä varsinkin yksityisiltä ammattilaisilta ja muilta.
DSM-5 puoliviralliseksi kriitikoksi on profiloitunut DSM-IV:n (1994) teräväkielinen Chairperson Allen J. (”Al”) Frances (s. 1942), joka on ollut kokonaan syrjässä DSM-5:n teosta. Hän on kuitenkin ollut DSM:n historiassa merkitykseltään (mukana vuodesta 1974, DSM-III: Personality Disorders) ehkä
second only to aviopari Spitzer (Bob, mukana n. vuodesta 1966) & Janet Williams (mukana vuodesta 1974). Frances on siis ulkona ja kusee sisään. (Williams oli DSM-IV:n Task Forcessa, jossa Spitzer oli Special Adviser.) Frances on maaliskuusta 2010 blogeissaan
(Psychology Today, Psychiatric Times &
The Huffington Post) kritisoinut DSM-5:n kehittelyä ja itse manuaalia (May 2013). (Google: “Allen Frances Huffingtonpost”).
http://www.huffingtonpost.com/allen-frances/Francesin blogit ovat riemullista luettavaa ja voivat olla välillä yliampuvia ja vanhentuneitakin siinä mielessä, että Task Force on muokannut saamansa palautteen pohjalta manuaalin lopullista tekstiä: mm. osa diagnooseista, mm. Persistent complex bereavement disorder (pp. 789 – 792) on siirtynyt Section III:een Conditions for Further Stydy (pp. 783 – 806). Olen kuitenkin taipuvainen ajattelemaan Francesin tapaan, että DSM-5:n manuaali on osin amatöörimäisesti (ja kiireessä) kirjoitettu: Osan teksteistä ymmärtää paremmin muista lähteistä. Ja vaikka kaksi tohtoria on ollut
Text Editoreina, toisen – Susan Schultzin – nimikkeeksi on jäänyt (p. xi )
Chair Emeritus. (Task Forcen olisi täytynyt ottaa oikolukijaksi Janet Williams, joka teki työn (vielä) DSM-IV-TR:ssä (2000) ja joka on yhä täydessä iskussa.)
Frances ei aina ole ollut aivan suora: Huhtikuussa 2012
Personality and Personality Disorders -Work Groupin kaksi ei-yhdysvaltalaista jäsentä – 44-vuotias alankomaalainen psykologi Roel Verheul ja seitsemänkymppinen englantilais-kanadalainen psykiatri ja psykologi William
John Livesley – erosivat työryhmästä muun ryhmän kovakorvaisuuden yms. vuoksi. Ryhmän persoonallisuushäiriöiden vaihtoehtoinen ”hybridi”-malli jäi osin torsoksi, ja se sijoitettiin Section III:een (pp. 761 – 781 [21 p.]).
Reneganesit kirjoittavat sähköpostissaan mm: “(- -) The current proposal represent the worst possible outcome: it displays
almost total discontinuity with DSM-IV while failing to improve the validity and clinical utility of the classification. (- -)”
(Kursivointi Luukkosen.) (Google “Frances Livesley Verheul Psychology Today”, July 11, 2012
http://www.psychologytoday.com/blog/dsm ... xplain-why). – Tässä ”Big Al” ei korjannut luopioiden tekstiä: näet kontinuiteetti DSM-IV:n suhteen on liki täydellinen, koska persoonallisuushäiriöiden kriteerit ovat identtiset DSM-IV:sä ja DSM-5:ssä, jossa uutta tekstiäkin (Section II:sa) on vain nimeksi. DSM-IV:n päätoimittajana sekä DSM-III-R:n ja DSM-III:n persoonallisuushäiriöt-työryhmän jäsenenä Al kyllä tiesi mutta ei halunnut selventää.
_