Kenen mieli on sairas?

Re: Kenen mieli on sairas?

ViestiKirjoittaja Rane » 13.12.2013 10:32

Joidenkin ihmisten kanssa tulen hyvin toimeen, monienkin, vaikka nykyisin minulla ei olekaan enää ystäviä samalla tavalla kuin nuorempana. Läheisteni kanssa saatamme olla eri mieltä ja kinastella, mutta se ei haittaa mitään. Meillä on paljon hyviä hetkiä, vaikka välillä on huoliakin, puolin ja toisin. Ihan normaalia elämää.
Rane
 

Re: Kenen mieli on sairas?

ViestiKirjoittaja santra » 17.03.2014 22:08

Kiitos viestiketjun nostosta, en ollut havainnut
santra
 

DSM-5: Yleistä kritiikkiä

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 18.03.2014 09:11

(- -)
2.2. DSM-5: Yleistä kritiikkiä

DSM-5:n kehitystyöhön on liittynyt valtava julkinen kriittinen kuhina, joka on ollut seurausta Task Forcen ennennäkemättömästä avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä: Alustavat diagnostiset draft-kriteerit ja muuta relevanttia materiaalia laitettiin helmikuussa 2010 kuuden viikon ajaksi kommentteja varten avoimelle http://www.DSM5.org -sivustolle. Saadun palautteen pohjalta toinen avoin kommentti-jakso järjestettiin vuonna 2011 ja vielä kolmas ja viimeinen toukokuussa 2012. Vastauksia tuli kaikkiaan yli 13 000 mielenterveys- ja asiantuntijajärjestöiltä sekä varsinkin yksityisiltä ammattilaisilta ja muilta.

DSM-5 puoliviralliseksi kriitikoksi on profiloitunut DSM-IV:n (1994) teräväkielinen Chairperson Allen J. (”Al”) Frances (s. 1942), joka on ollut kokonaan syrjässä DSM-5:n teosta. Hän on kuitenkin ollut DSM:n historiassa merkitykseltään (mukana vuodesta 1974, DSM-III: Personality Disorders) ehkä second only to aviopari Spitzer (Bob, mukana n. vuodesta 1966) & Janet Williams (mukana vuodesta 1974). Frances on siis ulkona ja kusee sisään. (Williams oli DSM-IV:n Task Forcessa, jossa Spitzer oli Special Adviser.) Frances on maaliskuusta 2010 blogeissaan (Psychology Today, Psychiatric Times & The Huffington Post) kritisoinut DSM-5:n kehittelyä ja itse manuaalia.(Google: “Allen Frances Huffington-post”).

Francesin blogit ovat riemullista luettavaa ja voivat olla välillä yliampuvia ja vanhentuneitakin siinä mielessä, että Task Force on muokannut saamansa palautteen pohjalta manuaalin lopullista tekstiä: mm. osa diagnooseista, mm. Persistent complex bereavement disorder (pp. 789 – 792) on siirtynyt Section III:een Conditions for Further Stydy (pp. 783 – 806). Olen kuitenkin taipuvainen ajattelemaan Francesin tapaan, että DSM-5:n manuaali on osin amatöörimäisesti (ja kiireessä) kirjoitettu: Osan teksteistä ymmärtää paremmin muista lähteistä. Ja vaikka kaksi tohtoria on ollut Text Editoreina, toisen, Susan Schultzin, nimikkeeksi on jäänyt (p. xi ) Chair Emeritus. (Task Forcen olisi pitänyt ottaa oikolukijaksi Janet Williams, joka teki työn vielä DSM-IV-TR:ssä (2000) ja joka on yhä täydessä iskussa.) Risuja myös Michael First'ille (IV Editorial and Coding Consultant).

Frances ei aina ole ollut aivan suora: Huhtikuussa 2012 Personality and Personality Disorders -Work Groupin kaksi ei-yhdysvaltalaista jäsentä, alankomaalainen psykologi Roel Verheul ja englantilais-kanadalainen psykiatri ja psykologi William John Livesley, erosivat työryhmästä muun ryhmän kovakorvaisuuden yms. vuoksi. Ryhmän persoonallisuushäiriöiden vaihtoehtoinen ”hybridi”-malli jäi osin torsoksi, ja se sijoitettiin Section III:een. Reneganesit kirjoittavat sähköpostissaan mm: “(- -) The current proposal represent the worst possible outcome: it displays almost total discontinuity with DSM-IV while failing to improve the validity and clinical utility of the classification. (- -)” (Kursivointi Luukkosen.) (Google “Frances Livesley Verheul Psychology Today”, July 11, 2012). – Tässä ”Big Al” ei korjannut luopioiden tekstiä: näet kontinuiteetti DSM-IV:n suhteen on liki täydellinen, koska persoonallisuushäiriöiden kriteerit ovat identtiset DSM-IV:sä ja DSM-5:ssä, jossa uutta tekstiäkin (Section II:sa) on vain nimeksi. DSM-IV:n päätoimittajana sekä DSM-III-R:n ja DSM-III:n persoonallisuushäiriöt-työryhmän jäsenenä Al kyllä tiesi mutta ei halunnut selventää.

Nyt myös NIMH (Tom Insel) on suhtautunut DSM:ään aiempaa kriittisemmin ja ”ambivalentimmin” oman RDoC-projektinsa (Research Domain Criteria) myötä. Kuitenkin molemmissa on pyritty ja pyritään biologiseen ja ”aivoperäiseen” otteeseen diagnostiikassa (DSM-5, APA) ja tutkimuksessa (HRDoC, NIMH).
(- -)

Pertti Luukkonen (2014): DSM-5: merkkisysteeminen diagnostiikka. DSM-5 -sarja I.
Helsinki: Psykopatologia. - 60 (ix + 51) s. ISBN 978-952-68133-0-1
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Edellinen

Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 18 vierailijaa

cron