(- -)
2.2. DSM-5: Yleistä kritiikkiä DSM-5:n kehitystyöhön on liittynyt valtava julkinen kriittinen kuhina, joka on ollut seurausta
Task Forcen ennennäkemättömästä avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä: Alustavat diagnostiset draft-kriteerit ja muuta relevanttia materiaalia laitettiin helmikuussa 2010 kuuden viikon ajaksi kommentteja varten avoimelle
http://www.DSM5.org -sivustolle. Saadun palautteen pohjalta toinen avoin kommentti-jakso järjestettiin vuonna 2011 ja vielä kolmas ja viimeinen toukokuussa 2012. Vastauksia tuli kaikkiaan yli 13 000 mielenterveys- ja asiantuntijajärjestöiltä sekä varsinkin yksityisiltä ammattilaisilta ja muilta.
DSM-5 puoliviralliseksi kriitikoksi on profiloitunut DSM-IV:n (1994) teräväkielinen
Chairperson Allen J. (”Al”) Frances (s. 1942), joka on ollut kokonaan syrjässä DSM-5:n teosta. Hän on kuitenkin ollut DSM:n historiassa merkitykseltään (mukana vuodesta 1974, DSM-III: Personality Disorders) ehkä
second only to aviopari Spitzer (Bob, mukana n. vuodesta 1966) & Janet Williams (mukana vuodesta 1974). Frances on siis ulkona ja kusee sisään. (Williams oli DSM-IV:n
Task Forcessa, jossa Spitzer oli
Special Adviser.) Frances on maaliskuusta 2010 blogeissaan
(Psychology Today, Psychiatric Times &
The Huffington Post) kritisoinut DSM-5:n kehittelyä ja itse manuaalia.(Google: “Allen Frances Huffington-post”).
Francesin blogit ovat riemullista luettavaa ja voivat olla välillä yliampuvia ja vanhentuneitakin siinä mielessä, että
Task Force on muokannut saamansa palautteen pohjalta manuaalin lopullista tekstiä: mm. osa diagnooseista, mm. Persistent complex bereavement disorder (pp. 789 – 792) on siirtynyt Section III:een Conditions for Further Stydy (pp. 783 – 806). Olen kuitenkin taipuvainen ajattelemaan Francesin tapaan, että DSM-5:n manuaali on osin amatöörimäisesti (ja kiireessä) kirjoitettu: Osan teksteistä ymmärtää paremmin muista lähteistä. Ja vaikka kaksi tohtoria on ollut
Text Editoreina, toisen, Susan Schultzin, nimikkeeksi on jäänyt (p. xi )
Chair Emeritus.
(Task Forcen olisi pitänyt ottaa oikolukijaksi Janet Williams, joka teki työn vielä DSM-IV-TR:ssä (2000) ja joka on yhä täydessä iskussa.) Risuja myös Michael First'ille (IV
Editorial and Coding Consultant). Frances ei aina ole ollut aivan suora: Huhtikuussa 2012 Personality and Personality Disorders
-Work Groupin kaksi ei-yhdysvaltalaista jäsentä, alankomaalainen psykologi Roel Verheul ja englantilais-kanadalainen psykiatri ja psykologi William John Livesley, erosivat työryhmästä muun ryhmän kovakorvaisuuden yms. vuoksi. Ryhmän persoonallisuushäiriöiden vaihtoehtoinen ”hybridi”-malli jäi osin torsoksi, ja se sijoitettiin Section III:een. Reneganesit kirjoittavat sähköpostissaan mm: “(- -) The current proposal represent the worst possible outcome:
it displays almost total discontinuity with DSM-IV while failing to improve the validity and clinical utility of the classification. (- -)” (Kursivointi Luukkosen.) (Google “Frances Livesley Verheul
Psychology Today”, July 11, 2012). – Tässä ”Big Al” ei korjannut luopioiden tekstiä: näet kontinuiteetti DSM-IV:n suhteen on liki täydellinen, koska persoonallisuushäiriöiden kriteerit ovat identtiset DSM-IV:sä ja DSM-5:ssä, jossa uutta tekstiäkin (Section II:sa) on vain nimeksi. DSM-IV:n päätoimittajana sekä DSM-III-R:n ja DSM-III:n persoonallisuushäiriöt-työryhmän jäsenenä Al kyllä tiesi mutta ei halunnut selventää.
Nyt myös NIMH (Tom Insel) on suhtautunut DSM:ään aiempaa kriittisemmin ja ”ambivalentimmin” oman RDoC-projektinsa (Research Domain Criteria) myötä. Kuitenkin molemmissa on pyritty ja pyritään biologiseen ja ”aivoperäiseen” otteeseen diagnostiikassa (DSM-5, APA) ja tutkimuksessa (HRDoC, NIMH).
(- -)
Pertti Luukkonen (
2014):
DSM-5: merkkisysteeminen diagnostiikka. DSM-5 -sarja I.
Helsinki: Psykopatologia. - 60 (ix + 51) s. ISBN 978-952-68133-0-1