Oheissairastavuus

Oheissairastavuus

ViestiKirjoittaja Psykopatologia » 22.11.2013 00:23

o h e i s s a i r a s t a v u u s

(oheishäiriintyneisyys), ko|morbiditeetti, co-morbiditeetti (lat. cum kanssa, morbus sairaus),
termi on (1970) yhdysvaltalaiselta lääkäriltä ja epidemiologilta Alvan Richard Feinstein’iltä
(1925 – 2001). Oheissairastavuus on somaattisten sairauksien suhteen suhteellisen selvä:
henkilöllä voi olla samaan aikaan esimerkiksi aivokuppa ja sokeritauti. Psykiatriassa oheis-
sairastavuuden käsite alkoi levitä vasta 1980-luvun lopussa *DSM-III:n ja *DSM-III-R:n myötä.
DSM:n diagnooseissa on aina poissulkulauseke (”ei johdu…”), ja on pyritty puhtaisiin dia-
gnooseihin. Tämä on kuitenkin lisännyt samalle ihmiselle annettujen diagnoosien ja myös
*NOS-diagnoosien määrää. Suomessa tutuiksi ovat tulleet ns. kaksois-diagnosoidut: henkilöllä
on päihde-diagnoosin lisäksi esimerkiksi masennus. (Näitä on sitten usein palloteltu A-klinikan
ja psykiatrisen yksikön välillä.) Erilaiset kaksois- tai moni-diagnoosit ovat jollain ryhmillä
pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Välillä oheissairastavuuteen on otettu mukaan koodi psyko-
sosiaalisista tai muista oloista (esimerkiksi köyhyydestä tai raskaudesta).

Esimerkiksi depressio ja ahdistus liittyvät usein yhteen. Tällöin herää kysymys, onko kyseessä
kaksi eri(llistä) häiriötä, vai yksi perushäiriö, jonka eri puolet ilmenevät hieman erilaisina oireina.
2000-luvulta oheishäiriintyneisyyttä onkin lähestytty erilaisten statististen faktori- ym. mallien
kautta (alla), jolloin eri häiriöillä on oletettu olevan yhteinen latentti tausta-muuttuja yms.
Tällainen dimensionaalinen spektri-malli on myös uudessa *DSM-5:ssä (*tässä niteessä s. xx).

Päivtys 22.11.2013 17:50

oheissairastavuus

(oheishäiriintyneisyys), ko|morbiditeetti, co-morbiditeetti (lat. cum kanssa, morbus sairaus), termi on (1970) yhdysvaltalaiselta lääkäriltä ja epidemiologilta Alvan Richard Feinstein’iltä (1925 – 2001). Oheissairastavuus on somaattisten sairauksien suhteen suhteellisen selvä: henkilöllä voi olla samaan aikaan esimerkiksi aivokuppa ja sokeritauti. Psykiatriassa oheissairastavuuden käsite alkoi levitä vasta 1980-luvun lopussa *DSM-III:n ja *DSM-III-R:n myötä. DSM:n diagnooseissa on aina poissulkulauseke (”ei johdu…”), ja on pyritty puhtaisiin diagnooseihin. Tämä on kuitenkin lisännyt samalle ihmiselle annettujen diagnoosien ja myös *NOS-diagnoosien määrää. Suomessa nimikettä kaksois-diagnoosi on käytetty varsinkin silloin, kun henkilöllä on DSM:ssä sekä Axis I että Axis II -häiriö. Usein yhteen liittyvät mm. alkoholiriippuvuus (A-I) ja riippuvainen persoonallisuus (A-II) kuin myös depressio (A-I) ja alkoholiriipuvuus (A-I). (Näitä on sitten usein palloteltu A-klinikan ja psykiatrisen yksikön välillä.) Erilaiset kaksois- tai moni-diagnoosit ovat jollain ryhmillä pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Välillä oheissairastavuuteen on otettu mukaan koodi psykososiaalisista tai muista oloista (esimerkiksi köyhyydestä tai raskaudesta).

Saddock & Saddock (2010:1) toteavat, että jos häiriön kriteerit täyttyvät, diagnoosin voi tehdä. Huonoimmillaan tämä voi kuitenkin olla idiootti-diagnostiikkaa, jolloin henkilöllä voi olla esimerkiksi useita ”limittäisiä” ahdistus-diagnooseja, jotka kattavat suunnilleen saman asian. Tällöin voisi olla paikallaan valita vain yksi olennaisin diagnoosi ja varata muut eri tyyppisillle häiriöille.

Esimerkiksi depressio ja ahdistus liittyvät usein yhteen. Tällöin herää kysymys, onko kyseessä kaksi eri(llistä) häiriötä, vai yksi perushäiriö, jonka eri puolet ilmenevät hieman erilaisina oireina. 2000-luvulta oheishäiriintyneisyyttä onkin lähestytty erilaisten statististen faktori- ym. mallien kautta (alla), jolloin eri häiriöillä on oletettu olevan yhteinen latentti tausta-muuttuja yms. Tällainen dimensionaalinen spektri-malli on myös uudessa *DSM-5:ssä (2013: 12 – 13) (*tässä niteessä s. xx).
Kuva
Bivariate and multivariate comobidity models: a associated liabilities model; b multiformity model: c causation model; d independence model; e hypothetical multivariate model. (Krueger & Markon 2006: 10.)
Avatar
Psykopatologia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 57805
Liittynyt: 12.02.2010 13:19
Paikkakunta: Helsinki

Re: Oheissairastavuus

ViestiKirjoittaja Pinja » 22.11.2013 00:35

Jos ajateltaisiin niin, että esim. Ahdistus ja masennus käsiteltäisiin yhteisenä perushäiriönä siten, että merkattaisiin sitä kuvaamaan yksi diagnoosi, niin ongelmaksi muodostuisi vaikeustason määrittäminen; masennus saattaa olla vaikka vaikea, mutta ahdistus keskivaikea.
Pinja
 

Re: Oheissairastavuus

ViestiKirjoittaja Mirri » 22.11.2013 00:55

Jos depressioon sisältyy ahdistuneisuutta, niin miksi ahdistuneisuuden vaikeusastetta pitäisi erikseen ryhtyä määrittelemään? Ahdistuneisuuden lisääntyminen voi kertoa depression pahenemisesta; depression lieventyessä ahdistuneisuusoireetkin lievenevät niin, että lievässä masennuksessa niitä ei ole enää ollenkaan. Silloin on aivan sama kuinka vaikeita ahdistuneisuusoireet ovat; depression hoito on tärkeintä.

Sama asia voi päteä esim. pakkoajatusten ja muun pakko-oireilun kohdalla. Ne eivät olekaan mikään oma sairautensa tai oma diagnoosinsa, vaan vaikkapa vakavasta depressiosta kertovia oireita. Eivätkä ne vaadi mitään erityistä hoitoa ja huomion kiinnittämistä oireisiin, vaan perussairauden - kuten vaikean depression - hyvä hoito riittää.
Mielestäni jopa dissosiaatio-oireilu voi sopia tähän ryhmään, joka ei läheskään aina vaatisi mitään omaa diagnoosia ja omaa hoitoa. Esimerkiksi vaikeasti masentunut ihminen voi dissosioida, hänellä voi olla pahoja ahdistuneisuustiloja, ja hän voi olla ties miten pakko-oireinen...

Sama juttu psykoosisairauksien kohdalla; psykoosisairautta sairastava ihminen voi olla masentunut, ahdistunut, pakko-oireinen, dissosioiva... Ja kaikki nuo oireet voivat kuulua hänen psykoosisairauteensa, eivätkä ole mitään erillisiä sairauksia. Eikä niitä tietysti pitäisi diagnosoida erillisiksi sairauksiksi. Vielä vähemmän niitä pitäisi yrittää hoitaa erillisinä diagnooseina, koska perussairauden oireina ne lievenevät sitä mukaa kuin varsinainen sairaus saadaan hallintaan.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Oheissairastavuus

ViestiKirjoittaja Pinja » 22.11.2013 01:16

Potilaan täytyy olla tietoinen mitä diagnoosi käsittää; tietää, että se masennus sisältää oireena ahdistuksen. Tieto pitää tulla muuten kuin, että itse tuntee olevansa masennuksen lisäksi ahdistunut. Ahdistus on merkittävä oire masennuksessa, siksi sitä ei voi noin vain taittaa muiden masennuksen oireiden tasolle.
Pinja
 

Re: Oheissairastavuus

ViestiKirjoittaja Pinja » 22.11.2013 01:38

Ahdistuksen taso pitäisi tietää sen takia erikseen, jotta osataan määrätä oikea lääke ahdistukseen, sillä eiväthän kaikki masennuslääkkeet ole ahdistuslääkkeitä ellei sitten masennus aiheuta ahdistusta; pitäisi olla täysin varma, että ahdistus liittyykin masennukseen. Oikea lääke ja oikea annostus.
Pinja
 


Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 15 vierailijaa