13.10.2002 KP24 | Päivitetty: 14.10.2002
Värikkäät persoonat yhteistyössä
Kaikkialla, missä ollaan tekemisissä ihmisten kanssa törmätään psykologisiin ilmiöihin, joiden tunteminen ja opiskelu tulisi kuulua yleissivistykseen (eli peruskoulun opetusohjelmaan). Temperamentti on perimän kautta määräytyvä reaktiotyyli, joka näkyy jo vauvassa. Myöhemmin ulkoiset olosuhteet (kasvatus, kulttuuri, roolit ) vaikuttavat siihen, missä määrin temperamentti pääsee esiin. Oman tyylinsä voi tunnistaa itsetutkiskelulla eri yhteyksissä. Psyyken toiminnassa mikään ei ole kovin suoraviivaista, niinpä temperamentit voivat sekottuakin erilaisiksi yhdistelmiksi. Oman ja toisen tyylin tunnistaminen auttaa ymmärtämään hankauksia ihmissuhteissa niin työpaikoilla kuin yksityiselämässäkin ja toimimaan ehkä jatkossa toisin.
Esittelen neljä päätyyliä, joita voidaan kuvata myös väreillä. Temperamenttityylit ovat punainen, keltainen, vihreä ja sininen.
Punainen väri heijastelee lämpöä, aistillisuutta, vaaraa jopa polttavaa kuumuutta. Punaista ei voi olla huomaamatta. Punaista temperamenttia kutsutaan myös koleeriseksi. Koleerikko on ulospäinsuuntautunut, voimakastahtoinen, suora ja äänekäs seuran keskipiste, joka ei kaihda ronskiakaan kieltä. Työyhteisössä hän on valpas ja energinen aloitteentekijä, jonka tunneilmaisu on suoraa, voimakasta jopa räjähtävää. Hän on tahtoihminen, jolla asiat hoituvat tehokkaasti ja suoraviivaisesti. Parhaimmillaan hän on Johtaja ja Innoittaja, pahimmillaan Pomottaja ja Tyranni.
Keltainen väri valaisee, säteilee, virkistää ja inspiroi elämänvoimaa kuvastaen. Keltaista temperamenttia kutsutaan myös sangviiniseksi. Sangviinikko on ulospäinsuuntautuva, hyväntahtoinen yhteyksien rakentaja, joka puhuu paljon. Ihmiskeskeisyys on tärkeää; hän ei voi sietää, jos ihmisten tunteita ja oikeuksia poljetaan jonkin abstraktin periaatteen tai itsepäisen toiminnan ja tuloshakuisuuden kustannuksella. Sangviinikon ajattelu on liikkuvaa ja idearikasta, ilmaisu spontaania ja oivallukset intuitiivisia. Loogisuus ei ole sangviinikon vahvimpia puolia, mutta tunnemaailma on. Tunteet ovat rikkaita ja vivahteikkaita ja hän ilmaisee niitä voimakkaasti puhumalla, taiteellisesti, liikkuen, värein ja musiikin keinoin. Aistimukset, luonto ja ihmiset ovat sangviinikon nautiskelun lähteitä. Tekeminen sujuu tyylillä, vaikka ei aina pilkuntarkasti eikä loppuun saakka. Sangviinikko on työyhteisön ilopilleri. Parhaimmillaan hän on Esiintyjä, Sovittelija, Auttaja ja pahimmillaan Hössö ja Touhottaja jopa Kevytkenkäinen.
Vihreä väri ilmaisee kodikkuutta, luonnonläheisyyttä, rauhaa ja tasapainoa. Temperamenttia kutsutaan myös flegmaattiseksi. Flegmaatikon ajattelu on huolellista, maan- ja ihmisläheistä. Hän nauttii keskusteluista ja ajatusten vaihdosta pienessä piirissä. Tunneilmaisu on tärkeää. Hän on ilmaisuissaan aito, lämmin, empaattinen ja hillitty. Asiat etenevät vakaasti, hillitysti joskus jopa tahmeasti. Hän on työyhteisön tunnollinen puurtaja, jonka laiskuus ja saamattomuus saattavat ajoittain yllättää. Parhaimmillaan hän on Diplomaatti ja Kuuntelija, pahimmillaan Laiskuri ja Saamaton.
Sininen väri viestii viileydestä, rauhallisuudesta, selkeydestä, pidättyvyydestä jopa kylmyydestä. Sinistä temperamenttia kutsutaan myös melankooliseksi. Melankoolikko on sisäänpäinkääntynyt ja voimakastahtoinen. Olemukseltaan hän on usein itsepäinen, kielenkäytössään tarkka ja johdonmukainen ajattelijatyyppi. Hän tutkii, analysoi ja etsii perusteita. Hän visioi ja suunnittelee pyrkien täydellisyyteen ja joutuu usein pettymään sekä itseensä että muihin. Tunteissaan hän on varovainen ja varautunut, pelkkää järkeä. Toiminnassaan hän on perusteellinen ja oikeaan pyrkivä. Työyhteisössä hän on luotettava, mutta hankalasti lähestyttävä. Parhaimmillaan hän on Ajattelija ja Suunnittelija pahimmillaan Pedantti ja Hissukka.
Erilaisuus on rikkautta, josta voi oppia. Kaikkia tyylejä tarvitaan toimivassa työyhteisössä, mutta miten tulla toimeen. Lähesty toista henkilöä hänen omalla tyylillään, pääset paremmin yhteyteen, silti erilainen tempo voi ärsyttää.Toisen kuuntelu, kunnioitus ja voimavarojen tukeminen yhdessä tahdon kanssa luovat pohjan hyvälle yhteistyölle.
Kirjoittaja on psykiatri, psykoterapeutti, kouluttaja
AIRI AAMUVUORI
http://www.kp24.fi/uutiset/35494/kello3.swf
Kiehtova juttu psykiatrin kirjoittamaksi.
Ehdoton lempivärini, joka myös sopii minulle, on sininen. Mutta keltaista rakastan... Tuskin kehtaisin pukea keltaista päälleni (ellei tulisi 'vastustamaton kiusaus'), mutta kotini voin hyvin kuvitella sisustetun keltaisen eri sävyillä.
