Psykopatologia.munfoorumi.com

Pyrimme kasvattamaan lapset vastaamaan muiden odotuksia.
Kiltteyden sijaan tulisi vahvistaa lapsen inhimillisiä rikkauksia,
spontaania toimintaa omasta sisimmästä ulospäin.

"Tärkeitä periaatteita ovat:
- kunnioitus, kuunteleminen ja kiinnostus
- tietoisuuden vahvistaminen inhimillisistä rikkauksista
- tuhoavan toiminnan estäminen yhteisvastuulla ja hyvään
toimintaan ohjaaminen
- mahdollisten kielteisten tarkoitusperien tiedostaminen
lasta ohjaavassa ja hyväksyvässä hengessä
Inhimillinen johtaja suhtautuu juuri tällä tavalla alaisiinsa.

Lapsen kasvatusta voi verrata hevosen kouluttamiseen.

Hyvä kouluttaja havainnoi, millainen yksilö on kysymyksessä,
ja sopeuttaa koulutusohjelmansa mahdollisimman tarkasti
siihen, onko hevonen villi, säikky, iloinen vai nöyrä ja siihen,
mitä se jo osaa.
Hyvä kouluttaja ymmärtää, että kasvatus tapahtuu hevosen
lähtökohdista. Sama pätee lasten ja aikuisten kasvatukseen."

Pertti Simula: Käsikirja ihmiselle

Hyviä prinsiippejä!

Mutta miten oppia lapsikuiskaajaksi - siinä pulma.

Tekstissä puhutaan inhimillisistä rikkauksista.

Inhimillisiä rikkauksia ovat esimerkiksi havaintokyky
(näkö-, kuulo, tunto-, haju- ja makuaisti), kyky muistaa, intuitio,
kyky tuntea ja rakastaa, vastuullisuus, rohkeus ja aloitteellisuus,
luovuus, innostuneisuus, terve järki, arviointikyky, rehellisyys,
oikeudenmukaisuus, kauneudentaju, itsekuri, erityiset lahjakkuudet,
kyky hankkia kokemuksia, tietoja ja taitoja sekä fyysiset kyvyt.

Inhimilliset rikkaudet ovat riippumattomia ihmisen iästä, etnisestä
taustasta, koulutuksesta tai kulttuurista. Ne ovat olemassa kaikissa
meissä eri tavoin ja eri määrin. Niiden tiedostaminen on psyykkisen
terveyden kulmakivi.
Kun ihminen tiedostaa inhimillisiä rikkauksiaan, hän käyttää ja
siten kehittää niitä.

Niinpä sinussakin - foorumin viheliäisin - on sisässäsi mahtava inhimillinen viisaus.
Kunhat vain sallit sen tulla osaksi aitoa minuuttasi.

Psykopatologia kirjoitti:Niinpä sinussakin - foorumin viheliäisin - on sisässäsi mahtava inhimillinen viisaus.
Kunhat vain sallit sen tulla osaksi aitoa minuuttasi.

Sisäinen viisaus on hyvä ilmaisu. Se juuri tekee ihmisistä tasa-arvoisia,
elämä ei ole puolueellinen.

Ihmisen sisäisstä rikkauksista mainittin luovuus.

Mielikuvitus, rohkeus ja innostuneisuus ovat eräitä luovuuteen liiittyviä tekijöita.
Luovuutta on synnyttää jotain uutta, mitä ei vielä ole. Se on vapautumista
olemassa olevista rutiineista ja uskomuksista, totutun uhmaamista.

Ihminen voi käyttää mielikuvitustaan myös neuroottisesti paetakseen
tietoisuutta todellisuudesta. Hän voi luoda mielessään sairauksia, hylkäämistä,
loukkaamisen kohteeksi joutumista tai katastrofeja. Hän voi kuvitella menestystä,
urotekoja, seksuaalisia valloituksia ja nautintoa. Sigmund Freudin mukaan tärkein
seksuaalinen elin sijaitsee korvien välissä.

Lapsia voidaan auttaa kehittämään luovuuttaan kannustamalla heitä kokeilemaan,
erehtymään, innostumaan ja iloitsemaan. Virheisiin takertuminen tappaa luovuuden.
Luovuus on avoimuutta ja suvaitsevaisuutta – eli rakkautta.

Terve järki

Meillä kaikilla on kyky aistia ja pohtia, mikä olisi kokonaisuuden
kannalta parasta. Se on tervettä järkeä, talonpoikaisjärkeä, joka
viittaa maanläheisyyteen, luonnon kunnioittamiseen ja luonnon
lakeihin sopeutumiseen.

Terve järki on tietysti merkki terveestä mielestä, tasapainoisesta
psyykkisestä toiminnasta. Yhteiskunnassamme vallitseva
kilpailumentaliteetti rapauttaa ihmisen tervettä järkeä eli toisista
ja luonnosta huolehtimista. Joskus niin sanottu rationaalinen tieto voi
nujertaa tervettä järkeä.

Usein taas politiikan tai talouselämän niin sanotut lainalaisuudet
eivät tunnu olevan lainkaan peräisin terveestä järjestä. Olivatko
keskiaikaiset noitavainot tai juutalaisvainot talonpoikaisjärkeä? Oliko
siirtomaiden asukkaiden orjuuttaminen tervettä järkeä? Onko nykyään
vallitseva tieteisusko luonnon kunnioittamista?

Voi olla esimerkiksi enemmään kuin luonnon romantisointi.

Kraikan eliitti kannatti orjuutta.

Rohkeus

Rohkeus on uskallusta toimia välittämättä pelosta, kivusta,
vaarasta tai epävarmuudesta. Rohkeus on urheutta puolustaa
näkemyksiään ja arvojaan. Kaikki uusi on tuntematonta ja siten
epävarmaa, rohkea ottaa aloitteen ja kokeilee mahdollisuuksiaan.
Vaikka hän epäonnistuisi, hän ei anna periksi vaan yrittää sitkeästi
uudelleen. Vastoinkäymiset eivät lannista häntä.
Rohkeus on sisukkuutta.

Viisaasti rohkea tiedostaa mahdollisen pelkonsa ja hyväksyy sen,
arvioi tilannetta ja toimii. Uhkarohkeus on sitä, että kieltää
tietoisuuden pelostaan ja vaarantaa elämänsä. On pelkuruutta
alistua valtarakenteiden uhriksi tai turruttaa tietoisuutensa
vallitsevasta epäoikeudenmukaisuudesta, jota näkee kadulla
köyhien ja syrjäytyneiden määränä.

Rohkeutta voi kehittää siten, että pysähtyy tuntemaan pelkoaan
ja pohtii sitä tunnetoiminnan tapanaan kokien vapautta ja vastuuta.
Ei vaadi itseltään, ettei saisi pelätä. Panee itsensä systemaattisesti
alttiiksi sellaiselle, jota tietää pelkäävänsä ja jonka todellisen vaaran
ymmärtää pieneksi.

Turvallisuus on tärkeintä lapsellekin. Selkeä johdonmukainen kasvatus, jossa oikeudenmukaisuus päämääränä. Rakkautta; lapsen huomioonotto.

Sylivauva tarvitsee rakkautta ja vain rakkautta. Jokaisella lapsella
on oikeus rakkauteen. Jos hän ei saa sitä, hän tuntee sen suurena
epäoikeudenmukaisuutena. Hän reagoi kapinoimalla vääryyttä vastaan,
useimmiten joko sulkeutumalla, käyttäytymällä aggressiivisesti tai
tekemällä kaikkensa saadakseen muiden hyväksynnän.

Hylkäämistä yms.

Sylivauva ei suorita vertailuita.

Olisi hyvä ettei olisi sylivauva pelkästään äidille vaan isällekin. Minua on pidetty äidin toimesta paljon sylissä ollessani vauva; vieroitti sylistä liian nopeasti: syli oli vain vauvaa varten.

Kasvatus Suomessa on ollut aikoinaan yleisesti lasta alistavaa ja tukahduttavaa.

Muistan omasta lapsuudestani järkyttävän tapauksen, joka on elävänä vieläkin
mielessäni. Äitni oli työssä eräässä kartanossa keskisuomessa, asuimme kartanon
asunnossa ja olimme täysin riippuvaisia kartanon isännästä.

Kerran minä ja ystäväni Raili olimme kylässä ystävämme Helvin kotona. Heivin
veli, Ville kehoitti meitä sanomaan, että Helvi on syönyt herneitä kartanon
pellosta. Ville oli meitä vanhempi, kuuntelimme häntä ja sanoimme asian.
Minulla oli kyllä vaikea olo jo silloin. Hetkessä Helvin äiti otti piiskan ja alkoi
lyödä Helviä lattialla. Helvi sanoi, että tytöt valehtelee, mutta äiti ei kuunnellut.
Lopulta Helvi sanoi syöneensä herneitä ja pyysi anteeksi.

En ole hämmästynyt, että Helvin äiti ei kysynyt, olemmeko nähnet tapauksen.
Helvin äidillä oli tarve alistaa, koska oli itse alistettu. Opin tuntemaan ihmisen
pahuutta itsessäni ja muissa.

En alista muita, vaikka minua on alistettu paljon. En hyväksy alistamista.

Pinja kirjoitti:En alista muita, vaikka minua on alistettu paljon. En hyväksy alistamista.

Ehkä alistat itseäsi. Meillä on taipumus tedä itsellemme samaa, mitä
vanhempamme ovat tehneet meille.
Koetko itsessäsi iloa, kiitollisuutta, haluatko auttaa muita jne.
eli sisäistä rikkautta, mistä ketjun alussa puhuttiin.

Tietenkin joskus saatan alistaa muita ja itseänikin; silloin kun siitä on hyötyä. En tarkoittanut peitota tuota kertomaasi siitä, että jos itseä on alistettu niin silloin alistaa muita: keinot voivat vaan olla hyvin erilaiset; lasta ei saa lyödä lain mukaan; kyse on lainnoudattamisesta. Myös luonne vaikuttaa asiaan; alistamisherkkyyteen. Ilon, kiitollisuuden ja toisten auttamisen kanssa on niin, että ne on monesti kiva jakaa yhdessä; molemminpuolista - vuorovaikutuksellisuutta.

Jokaisella lapsella on oikeus syntyä rakastetuksi sellaisena kuin hän on.
Pientä lasta ei saa jättää yksin.

Rakkaus merkitsee kiitollisuutta, vastuullisuutta ja aloitteellisuutta.
Se on hyvää sisäistä toimintaa, mikä tulee esiin hyvinä tekoina.
Rakkaudellinen ihminen toimii kanssaihmistensä ja ympäristön hyväksi.

Rakkaus perustuu hyviin tarkoitusperiin ja on siten aina eettistä.
Vain rakkaudessa voi kokea vapauden. Rakkaus sisältää vaatimattomuuden
tai nöyryyden siinä mielessä, että hyväksyy sen, mikä on, ja tekee sen eteen
parhaansa eikä vaadi muuta. Rakkaus ei ole passiivista: kun ihminen tiedostaa
epäoikeudenmukaisuutta, hän hyväksyy tietoisuuden siitä ja ryhtyy suunnittelemaan,
mitä voisi tehdä asian korjaamiseksi. Vaatimattomuus on rakkautta.
Viisaus on sitä, kun ihminen yhdistää tiedon ja rakkauden toiminnassaan.

Lette kirjoitti:Kasvatus Suomessa on ollut aikoinaan yleisesti lasta alistavaa ja tukahduttavaa.

Muistan omasta lapsuudestani järkyttävän tapauksen, joka on elävänä vieläkin
mielessäni. Äitni oli työssä eräässä kartanossa keskisuomessa, asuimme kartanon
asunnossa ja olimme täysin riippuvaisia kartanon isännästä.

Olet suhteellisen vanha. Suomen historia ei ole vahvuuteni mutta eikö tuollainen riippuvuus eli maaorjuus lakkautettu vuosituhannen alussa.

Vuosituhannen alku juhlallisuuksineen oli huikea, mutta maaorjuuden lakkauttamista en muista tapahtuneen.