Kirjoittaja Lette » 11.08.2014 15:49
”Selkäreppu”
Mitä nuorempi lapsi on, sen avoimempi hän on vaikutteille. Sitä mitä kaikkein eniten kokee ympärillään, on kaikkein luontevinta matkia. Jos lapsen läheisyydessä on paljon rakkaudellisuutta, iloa ja kiitollisuutta, hänen on helpompi kehittää näitä tunteita itsessään. Jos häntä ihastuneesti hyväillään ja silitetään, hän oppii luottamaan siihen, että hän on myös fyysisesti hyväksytty ja haluttu. Hän pitää tätä itsestäänselvyytenä, ja kun hän kasvaessaan kiinnostuu seksuaalisesti toisista, ei hänellä ole estoja ja vaikeuksia kommunikoida tunnepitoisesti ja fyysisesti.
Jos lasta kohdellaan alentavasti ja aggressiivisesti, hän saattaa tottua siihen niin, että pitää sitä normaalina ja matkii sitä omassa toiminnassaan. Jos hän ei ole kokenut olevansa fyysisen hellyyden kohde, hän saattaa kokea seksuaalisen kontaktin pelottavana asiana. Hänen seksuaalisutensa sulkeutuu avautumisen sijaan.
Puhutaan kuvaannollisesti selkärepusta, elämänhistoriasta. Jos selkärepussa on alusta alkaen paljon rakkautta, elämä tuntuu varmasti helpommalta myötä-ja vastoinkäymisessä. Jos siinä on heti alkuun pelkoa ja vihaa, ihminen tuntee pahaa ja toimii sen mukaisesti.
Tahdon käytössä olemme kuitenkin erilaisia. Joku kohtaa ankaria olosuhteita ja traagisia tapahtumia avoimemmin hyväksyen tietoisuutta, joku toinen saattaa jäädän niihin kiinni loppuiäkseen sensuroidessaan tietoisuutta kokemastaan vääryydestä. Pertti Simula, Käsikirja ihmiselle.