Psykopatologia.munfoorumi.com

On vaikea tulkita varmasti tuota tilannetta, koska en pääse miehen pääkoppaan. Ainakin mitä mieleeni tuli on se, että tuo mies lupailee, muttei pidä lupaustansa ja pitkittelee asian hoitoa, todennäköisesti kuitenkin hoitaa asian, mutta sitten, kun on vasta pakko eli viimetingassa. Ilmeisesti tyyppiä, joka tekee katteettomia lupauksia, mutta pakon edessä täyttää niitä kyllä. Tuntuu saamattomalta ja ehkä pelkää vaimoansa niin paljon, että on pakko lupailla, että hoidan sen asian ihan justiinsa. Vähän sama tilanne kuin se, että olet menossa tapaamiseen, joka on sovittu kello 12 ja sitten olet jo 5 minuuttia myöhässä ja kaverisi soittaa sinulle, että milloin tulet, että hän ei jaksa enää odottaa ja valehtelet, että parin minuutin päästä, vaikka oikeasti kestää vielä 10 minuuttia. Mies kuulostaa myös välinpitämättömältä ja hän tosiaan valehtee hoitavansa pikapuolin. Nainen on huolissaan hoituuko kännykän osto ja yrittää hoputtaa miestä ja näköjään epäilee sitä, että hoitaako mies asiaa ajoissa (tai ollenkaan). Kännykän osto pitkittyy kokoajan.

Vaimo voisi kysyä mieheltään miksei tämä hoida asiaa heti, mikä estää ja voisiko hän luvata tarkan päivämäärän, että silloin asia hoituu varmasti. Eli annetaan tarkat rajat ettei voi lipsua ja siirtää, lupailla ja valehdella; sovitaan asiasta ja ehdoista.

n: ostathan ne ajoissa kuitenkin kun minua stressaa epävarmuus...? kiva että voi sitten keskittyä joulupäivinä muihin

Jos lahjojen osto on sovitusti jätetty miehelle, niin voisiko nainen lopettaa jatkuvan muistuttelun ja luottaa siihen, että mies hoitaa homman ilman vahtimista ja perään katsomista? Miksi stressata miestä sillä, että naista stressaa epävarmuus; eihän naisen hermoilusta pitäisi syntyä miehen ongelmaa.

Onko ihan mahdoton ajatus, että Juho-Matti saa jouluna kännykkänsä, vaikka stressaava nainen lopettaisi 'nalkuttamisen' ja jättäisi asian kokonaan miehen vastuulle?
En ainakaan tuon kertomuksen perusteella onnistu näkemään miestä passiivis-aggressiivisena; kenties hän vain haluaisi hoitaa homman omalla tyylillään ja oman aikataulunsa mukaisesti. Ei se, ettei joku suostu stressaavan ihmisen hätisteltäväksi ja pompoteltavaksi, tee hänestä passiivisaggressiivista. Tietysti mies voisi suoraan sanooa, että nyt riitti, ja lopeta vouhkaaminen, mutta ehkä hän ei halua olla niin suorasukainen.

On tärkeää, että asioista sovitaan yhdessä. Silloin kumpikin tietää, että asiat hoituvat. Huomauttelu on ärsyttävää ja stressaa lisää. Älä ole huolissasi.

Trisse: haluaa että se ostetaan jo ettei tarvitse enää miettiä sitä pitäisikö se ylipäänsä ostaa.

Voisitko selittää tuota lisää eli kertoa mistä tuo johtuu, että mietit että pitäisikö sitä ylipäänsä ostaa?
En tee mielessäni olevaa analyysiä ennen kuin kuulen ensin ajatuksesi asiasta.

En osaa auttaa, koska et auta minua. Tuossa on vastaukseni tuohon ristiriitaasi. Sovella sitä siihen. Ongelmasi on, että et osaa auttaa tätä toista, koska tämä toinen ei auta sinua (tämä toinen voisi auttaa sinua ja sanoa, että lopeta huomauttelu). Se, auttaa tätä toista, kun lopetat huomauttelun. Silloin autatte molemmat toisianne ja saatte ratkaistua ongelman. Sain ratkaistua tuon tuosta edellisestä viestistäsi. Nyt voit miettiä mitä on tehtävissä asian eteen.

Kyse on alkujaan sinun ja äitisi välisestä ongelmasta, mikä tuli ilmi myös tuossa palauttamisongelmassa. Nyt saat suuttua minulle, kun paljastin mistä tapauksesta on kyse. Esimerkkisi oli harhaanjohtava: Yritit johtaa minua harhaan, ettei asia paljastuisi.

Tätä huomautteluasiaa voisi soveltaa täällä foorumillakin esim. sinun ja PP:ian välillä. Huomauttelette toisillenne. Sinä annat hänelle varoituksia, ja hän sinulle. Niin se on tähän asti mennyt.

trisse kirjoitti:En pysty selittämään sitä selittämättä mistä tilanteesta oikeasti on kyse. Ei se mikään suuri salaisuus ole ja ensin ajattelin selittää mutta tuli vahva tunne että Mirri alkaisi kuittailla siitä että esimerkkini on todelliseen tilanteeseen nähden harhaanjohtava enkä nyt tuon esimerkin sanottuani voikaan kertoa enää oikeaa.

Selitys tuokin; varmaan kuulostaa mielestäsi hyvältä.

Lupaan pysyä poissa tästä ketjusta, joten anna mennä. Siis luen, mutten sano mitään.

Nyt joku loukkaantui.

Tai ei.

Ei tartte loukaantuakaan.

trisse kirjoitti:Tajusin että ambivalenssia liittyy minunkin suhtautumisessa asiaan että onko viisasta luuhata entisen poikakaverin tiloissa edes 4-5 päivää/kk.

Jospa kysyisit asiaa suoraan exältäsi. Voihan olla, ettei hän halua sinua nurkkiinsa, muttei kehtaa suoraan sanoa asiaa sinulle. Pelkää loukkaavansa sinua, ja ties vaikka mitä...

Mielestäni sellainen ei ole passiivisaggressiivista käytöstä. Ennemminkin on outoa se, että sinä olet hakeutumassa (työntymässä?) entisen poikakaverisi turviin putkiremonttisi vuoksi. Pääsääntöisesti luuhaaminen entisen poikakaverin tiloissa ei ole viisasta, ja useimmat exät eivät rakasta sellaisia kuvioita - puhumattakaan, että olisivat valmiita teettämään avainta omaan asuntoonsa exänsä käyttöön.

Miksi vaadit itsellesi omaa avainta toisen ihmisen kotiin muutamia yöpymisiä varten? Minusta moinen vaatimus on outo.

Hän saattaa olla vielä epävarma eikä ole päättänyt asiaa vielä vaan harkitsee.Tuo huomatteluongelmasi on eri ongelma kuin tämä, mutta se ilmenee niin tässäkin kuin siinä Minthin tapauksessa.

Sinulle lupaus on lupaus. Lupaukset on pidettävä. Ja jos ei pidä niin siitä on huomautettava, että sinähän lupasit.

Lapsien kanssa pitäsi noudattaa sellaista sääntöä, jos luvataan jotain niin se pidetään. Moni vanhempi mokaa siinä kohtaa.

Minusta huomautteluasiassasi on trisse tärkeintä miettiä sitä, että kumpi auttaa enemmän sekö, että huomauttelee vaiko se että ei huomauttele; se on pitkälti tilannekohtaista: joskus sitä tarvitaan, joskus ei. Äitisi on opettanut sinulle lapsuudessasi, että huomauttelu auttaa (asiat hoituvat, ja eivät hoidu, jos ei huomauttelua ole). Huomautus on vinkki: hoida se asia nyt; ei saa olla laiska! Kun antaa vinkin, se auttaa siinä, että asiat hoituvat niin kuin pitää (PP:ian pitäisi antaa sinulle vinkki (huomautus) ennen kuin menee poistamaan sinut tältä foorumilta, jotta asiat hoituisivat niin kuin sinä haluat ja sinun ei tarvitsisi kokea poisheittoa. Sitten, kun hän antaa sinulle vinkin (huomautuksen), sinä sen jälkeen annat itsellesi vinkin (varoituksen) käyttäydy kunnolla, tai joudun pihalle!, se varoituksesi on huomautus sinulle siitä, että nyt pitää käyttäytyä kunnolla tai muuten käy huonosti.).

Pelkäät että mirri huomauttaa sinua harhaanjohtamisesta.

trisse kirjoitti: Mieluitenhan minäkin vuokraisin ihan oman asunnon mutta kun olen elänyt toimeentulotuella vuosia eikä säästöjä ole sattumoisin päässyt siksi kertymään niin kolmen kuukauden ajan kahden vuokran maksaminen on minun tilanteeni ulottumattomilla (elleivät sossusta maksa ja välttämättä eivät).

Miten niin kahden vuokran maksaminen? Ei sinun pitäisi joutua maksamaan vuokraa asunnosta, jonka joudut tyhjentämään ja josta olemaan poissa putkiremontin vuoksi. Vuokraa maksetaan ja peritään vain asunnosta, joka on vuokralaisen käytössä; ei asunnosta, josta vuokralainen on pantu pihalle - vaikka asunto olisi käyttökiellossa vain väliaikaisesti.

Ok; vasta nyt ymmärrän pulmallisen tilanteesi paremmin. Olen koko ajan ollut siinä luulossa, että asunto on tyhjennettävä kokonaan, ja vaikkei vuokrasopimusta irtisanottaisikaan, niin tyhjentäminen tekee siitä remontin ajaksi täysin käyttökelvottoman; jolloin ei tietystikään pitäisi joutua maksamaan vuokraa.

Jos ja kun vuokrasopimusta ei irtisanota, ja asukas saa jättää esim. huonekalunsa remontoitavaan asuntoon, niin eihän se silloin ole kokonaan käyttökelvoton. Mutta vuokranalennusta tosiaan pitää saada. Liittyisiköhän se jälkikäteen hyvittäminen siihen, että etukäteen on vaikea ihan tarkkaan sanoa milloin asunto on taas asumiskunnossa. 20 prosentin vuokranalennus kuulostaa minusta pieneltä, kun asunto on remontin ajan asumiskelvoton, vaikka huonekalut saavatkin 'asua' siellä.