Psykopatologia.munfoorumi.com

Psykopatologia kirjoitti:Ammattien de-moraalisuudesta

Esimerkiksi autokauppiaden täytyy oll epärehellisiä;
kehuvat hyvä puolia ja pimittävät huonoja.

Hyvin mielenkiintoinen aihe, mutta ensin täytyy vielä varmentaa mitä de-moraalisuus tarkemmin ottaen tarkoittaa?

Uskonnonopettajattareni Anna-Maija Luukkonen kertoi tarjoilijattaresta,
jolle ko. ammatti oli omantunnon-kysymys siksi, että hänen piti tarjoilla
myös alkoholia.

V r t.
leipäpapit
oikeiden pappien pakotus työskentelemään naispappien kanssa
lääkäreiden aborttipakko

Onko epärehellisyys työnteossa oikein, jos siitä saadaan yhteiskunnalle enemmän rahaa kuin rehellisyydellä? Pyhittääkö tarkoitus keinot? Uskon itse, että voi menestyä autokauppiaana myös rehellisyydellä ja siihen olisi hyvä pyrkiä.

Salliiko oma vakaumus toimia ammatissa, jossa joutuu moraaliasioissa joustamaan vakaumuksessaan? Tämä lienee jokaisen henkilökohtainen valintatilanne.

Saako sitten oman vakaumuksen perusteella toimia lain vastaisesti kieltäytymällä tekemästä työtehtäviä jotka sotivat omaa vakaumusta vastaan? Saako oman vakaumuksen nimissä harjoittaa syrjintää? Mielestäni ei. Esim. pienellä paikkakunnalla paikkakunnan ainoa lääkäri ei voi kieltäytyä mistään ammattiinsa liittyvistä toimenpiteistä vakaumuksensa nimissä, mutta suuremmalla paikkakunnalla se lienee mahdollista ilman, että potilaat joutuvat eriarvoiseen asemaan, jos lääkäri antaa toimenpiteen kollegansa suoritettavaksi. Naispappien syrjiminen on myös lainvastaista ja olettaisin, että myös kirkon nykyisten linjauksien vastaista (?).

Noinkohan on olemassa ammatteja, joissa voi olla täysin umpirehellinen asiakkaiden, työtovereiden ja/tai pomojen suuntaan? Hoitoalallakin (lääkärit, hoitajat, yms) lienee suotavaa, että ikäviä uutisia potilaan terveydentilasta ei töksäytetä "argumenttioksennuksena" vaan viestiä pehmennetään sellaiseksi, että vastaanottaja pystyy ottamaan sen vastaan.

Sitten on tietty oma asiansa se, että ammatti demoralisoi koko persoonan. Tai voi ainakin (liikaa) kyynistyä, mikä lienee riski sellaisten ammattien kanssa, joissa joutuu tekemisiin ihmiselon varjopuolien kanssa (rikolliset, nistit ym).

Jos joku sanoo olevansa umpirehellinen, niin väitän, että valehtelee. On kuitenkin kaiketi eri asiat pyrkiä esim. myymään auto "hinnalla millä hyvänsä" voiton maksimointi mielessään kuin kertoa pehmennettyä totuutta potilaan hyvinvointia ajatellen. Ei rehellisyys itsessään ole mitenkään erityisen tavoittelemisen arvoista, mutta monesti (ei kuitenkaan aina) oman etiikkani mukaisesti se lopulta kuitenkin tuntuu toimivimmalta vaihtoehdolta ja sen pohjalta itse toimin.

Ei kai kaikki ilmaisemattomuus ole epärehellistä sanan varsinaisessa mielessä.

"Tuo uusi lyhyttukkainen kampauksesi on aivan kamala!"

Poliitikot ovat demoraalisia ja kovia valehtelemaan.

Lauantai-aamussa (TV1) Urpilainen loisti moraalittomuudella:
Hän pani vakuusopimuksen salaamisen kokonaan VM:n virka-
miesten piikkiin (teinikoruissaan).

Vanhana voi olla ikävä todeta, että oma elämäntyö on ollut liki kokonaan huijaamista.

Täten työkyvyttömät voivat olla rauhassa: teidän syntinne ovat vähäisiä.

Tarkoitatko itseäsi? Luulen, että ymmärryksen tullessa, siitäkin pääsee yli, jos huijaaminen ei ole ollut tarkoituksellista. Jos on toiminut hyvää tarkoittaen, mutta ymmärrys ja tietoisuus on puuttunut aiemmin.

En tarkoita itseäni. Itse olen tyytyväinen toimiini.

Psykopatologia kirjoitti:En tarkoita itseäni. Itse olen tyytyväinen toimiini.

Ovatko muut?

Eivät kai kutkaan muut?

Usein ihmiset varmaankin yrittävät selittää omat tekemisensä itselleen ja muille jotenkin parhain päin. Syksyn Docventuresissa nähty dokumentti "The Act of Killing" liippaa tätä aihetta aika läheltä.