Kahvi kirjoitti:Voisi ajatella, että kirjailijan työ ei kärsi masennusjaksoista; maanisen jakson aikana kun suoltaa tekstiä senkin edestä. Kaksisuuntaisena kirjailijana siis pystyy elättämään itsensä.
Luulen, että kirjailijan kaksisuuntaisen pitää olla maanisdepressiivisyyttä lievempää, jotta hänelle olisi kirjailijan työssä hyötyä aaltoilevasta mielialastaan.
Maaninen jakso on psykoosi, ja se voi oireilla niin, ettei sen aikana kirjoiteta (julkaisukelpoista) kirjaa. Depressiojakso taas voi olla vaikea aina psykoottisuuteen asti, että jos 'noususuhdanteen' aikana jossakin vaiheessa olisikin syntynyt (julkaisukelpoista) tekstiä, kirjoittaja tuhoaa sen ryvetessään depressionsa syövereissä.
En usko maanisdepressiivisyydestä olevan oikeasti hyötyä sen enempää kirjailijoille kuin muillekaan luoville ihmisille; kyseisen psykoosisairauden vaihtelut äärimmäisyydestä toiseen tekevät potilaan toimintakyvyttömäksi. Silti, vaikka hänessä maniassa miten näyttäisi olevan virtaa... Psykoosi on psykoosi silloinkin, kun sitä sairastava näyttää saavan ihmeitä aikaiseksi.
Mieliala-aaltoilun lievempiä muotoja taas hyvinkin voi ilmetä juuri luovien ihmisten keskuudessa; niitä sanotaan kaksisuuntaiseksi tai mielialan aaltoiluhäiriöksi, ja niillä on aika vähän tekemistä todellisen maanisdepressiivisyyden (psykoosisairauden) kanssa. Noin minun mielestäni.
Vielä maanisdepressiivisyydestä; sen molemmat päät - depressio ja mania - ovat niin vaikeita, että kumpikin altistaa potilaan itsemurhalle. Siinäkin mielessä maanisdepressiivisyydestä ei ole hyötyä potilaalle; sen oireilu aiheuttaa kärsimystä riippumatta siitä onko kyseessä mania vai depressio. Kaksisuuntainen voi pystyä elättämään itsensä ja jopa hyötymään lievän sairautensa aaltoilevista oireista, maanisdepressiivinen taas todennäköisesti on liian sairas kyetäkseen hyötymään äärimmäisyydestä toiseen vaihtelevista olotiloistaan.