Tommi Uschanov
HS 22.9.2013
Jotkin virkkeiden alut ovat sellaisia, että niistä voisi kirjoittaa oman laajan tutkielmansa. Eräs tällainen on: "En ymmärrä, miten kukaan . . ."
Kaikki ovat törmänneet tähän puhetapaan. En ymmärrä, miten kukaan voi kannattaa keskustapuoluetta. Tai vastustaa sitä. En ymmärrä, miten kukaan voi vastustaa eläkeiän nostamista. Tai kannattaa sitä. Jääkiekkoihmiset eivät ymmärrä jalkapalloa ja päinvastoin.
En ole puhetavalle itsekään millään muotoa immuuni. Ajaudun siihen erityisen helposti, kun puhun taiteesta ja kirjallisuudesta. En esimerkiksi ymmärrä, miten kukaan voi lukea Michel Houellebecqin romaaneja, kun voi lukea Angela Carteria. Tai Tove Janssonia.
Tämä tarkoittaa, että näen ympärilläni jotain, josta en pidä. Mutta sen sijaan että sanoisin, etten pidä siitä, sanonkin, etten ymmärrä sitä.
Ehkä tämä on ominaista juuri meidän ajallemme. Jo se, että ylipäänsä esittää kielteisen arvoarvostelman jostain, on nykyään jotenkin kiihkoilevaa tai ahdasmielistä. Onko jokin elämäntapa sinusta arvokkaampi kuin jokin toinen? Olet elitisti. Pidätkö tiettyä käyttäytymismallia epäviisaana? Tiukkapipo, kukkahattutäti, ilonpilaaja. Onko jokin ajattelutapa sinusta peräti moraalisesti väärin? Fasisti!
Mutta ellet sanokaan tuomitsemistasi asioista, että tuomitset ne, vaan ettet ymmärrä niitä, se on täysin hyväksyttävää. Tämä vieläpä säästää kuulemasta toisten tuomioita omista arvostuksistasi.
On kiehtovaa, kuinka usein en ymmärrä -puhetapaa käytetään jopa silloin, kun paheksutaan tätä samaa ilmiötä: "En ymmärrä, miksei asioista enää nykyään saa puhua niiden oikeilla nimillä." Jos sanoo näin, ei itse puhu asioista niiden oikeilla nimillä. Älä sano hienostelevasti, ettet ymmärrä, kun kuitenkin tarkoitat, että inhoat.
Kaikkein hauskin versio on, kun ihminen sanoo, ettei ymmärrä jotain, jota hänen virallisen omakuvansa mukaan tulisi ymmärtää.
Olen nähnyt esimerkiksi oikeistolaisten kommentoivan vasemmistolaisia mielipidekirjoja sanomalla: "En ymmärrä, miksi tällaista julkaistaan." Samat oikeistolaiset kuitenkin julistavat markkinoiden kaikkivoipaisuutta ja kuluttajien ostopäätösten erehtymättömyyttä.
Heille vastaa siis heidän oma oppinsa: kirjoja, joista he eivät pidä, julkaistaan, koska ne tuottavat voittoa ja niillä voi tehdä rahaa.
Jos joku kertoisi samalla tavalla jostain muusta kognitiivisesta rajoituksestaan kuin ymmärtämättömyydestä, se kuulostaisi hyvin omituiselta. En osaa väli-ilmansuuntia. En muista isovanhempieni syntymävuosia. En hallitse sanaakaan liettuaa. Vau, kiinnostavaa!
Jos joku sanoo, ettei ymmärrä, miten voin olla sitä mieltä kuin olen, toivon aina ylioptimistisesti, että hän todella tarkoittaa, mitä sanoo. Mikäli ei ymmärrä, mikä itse vastustamissaan asioissa vetoaa toisiin ihmisiin, sehän merkitsee, ettei osaa tehokkaasti taistella niitä vastaan.
Kirjoittaja on tietokirjailija ja esseisti.
http://www.hs.fi/sunnuntai/En+ymm%C3%A4 ... 9736980853
).