Julkaisun nimi:
Temporal and population dynamics of depressive symptoms: empirical and modeling approaches
Tekijä: Rosenström, TomMuu tekijä: Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta, käyttäytymistieteiden laitos
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (artikkeli)
Kuuluu julkaisusarjaan: Studies in Psychology - URN:ISSN:1798-842X
Masennus on arvioitu toisiksi suurimmaksi toimintakyvyttömänä elettyjen elinvuosien aiheuttajaksi maailmassa, ja masennusoireita on tutkittu paljon. Tästä huolimatta perustutkimus ei ole löytänyt kliinistä diagnostiikkaa vastaavaa luonnollista rajaa masentuneiden ja ei-masentuneiden välille. Yksiulotteinen jatkumo usein oletetaan masennusoireiden taustavaikuttajaksi, mutta tätäkään ajatusta uusin tutkimus ei tue. Oireiden ajatellaan olevan osa huonosti tunnettua syy- ja seuraussuhteiden verkostoa.
Tässä väitöskirjassa pyritään ymmärtämään yksittäisten masennusoireiden tilastollista vaihtelua ja yhteisvaihtelua ajassa, oireiden kausaaliyhteyksiä, ja niiden mahdollisia evoluution kannalta adaptiivisia ominaisuuksia. Tutkimusmateriaalina toimivat 1980-luvulta asti seurattu 3596:n suomalaisen havaintoaineisto, Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät -tutkimus, 10317 amerikkalaisen havaintoaineisto, Wisconsinin pitkättäistutkimus, sekä yhteistyön evoluution matemaattiset mallit.
Usein tutkittua masennusoiresummaa tarkasteltiin stokastisen differentiaaliyhtälömallin avulla. Se tuottaa tyypillisiä latentin taustatekijän malleja realistisemman tilastollisen aikasarjakuvauksen, ja mahdollistaa yksittäisten oireiden toimimisen kausaalisesti aktiivisina tekijöinä yksiulotteisen taustatekijän heijastusten sijaan. Näistä yksittäisistä oireista todettiin, että tyytymättömyys omaan ruumiinkuvaan oli sekä ajassa poikkeuksellisen pysyvää että vahvasti yhteydessä 16 vuoden ajan suhteellisen korkeana pysyneeseen masennuspisteeseen. Sen sijaan uneen ja väsymykseen liittyvä oireilu oli lyhytkestoisempaa, ja uudenlaisen epä-Gaussisiin jakaumiin perustuvan päättelyn mukaan aiheutti muita masennusoireita. Yhdistämällä masennuksen neuvottelustrategia-malli yhteistyön evoluution matemaattisiin malleihin osoitettiin että teoriassa evoluution tulisi suosia masennuspiirteiden kehittymistä populaatiotasolla. Ne voivat edesauttaa yhteistyön syntymistä vähentämällä vapaamatkustamisen yksilökohtaisia hyötyjä. Tulokset vihjaavat että yksittäisen häiriön sijaan, masennusoireet heijastelevat useita prosesseja, joista osa voi olla ennemmin adaptiivisia kuin toimintahäiriöitä.
URI: URN:ISBN:978-952-10-9339-5
http://hdl.handle.net/10138/40903Päiväys: 2013-10-19
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.