Miksi on niin vaikeaa keskustella mistään syvällisestä äidin kanssa.
Hän on aina vähän tuiterissa, eli juonut muutaman kaljan, ennenkuin
hän vähän lähestyy minua.
Yleensä, kun menen äidin luona käymään he tarjoavat alkoholia
ja ottavat sitä itsekin joskus reippaanpuoleisesti.
Välillä näen siskojanikin ja yleensä he haluavat juoda jotain, kun
ovat seurassani (oonko niin kauhean tylsä?)
Jos joskus harvoin sisko soittaa hän on humalassa.
Takanapäin puhutaan pahaa. Usein minulla on jäätävä tunne, kun
olen äidin kanssa, aivan ontto. Tekee mieli raivota. Tekee mieli yrittää kontaktia.
Minulla menee päiviä, ennekuin toivun perheenjäsenteni tapaamisesta.
Joskus mietin alakuloa, joka jää vaivaamaan kohtaamisten jälkeen.
Kuinka teillä?