Psykopatologia.munfoorumi.com

Hahmotan itseni, kun katson peiliin.

Eräs vanha rouva istui junassa vastapäätä ja hymyili minulle. Minuakin hymyilytti erään isoisän jutut toisella penkkirivillä.

Mistä päättelet, että kyseessä olisi isoäiti? Vanhasta herrasta tiesin, että hän on isoisä, koska hän kertoi lapsenlapsistaan. Vanha rouva ei ollut samaa seuruetta.

+Trisse kirjoitti:Jossain jotkut nuoret kikatteli jostain seksistä että pitää olla hiljaa etteivät mummot järkyty. Aivan kuin he eivät tajuaisi että ne mummot itse ovat olleet villiä seksiä harrastaneita nuoria! Aivan kuin mummoilla ei olisi mitään tekemistä seksin kanssa.

Tosiasia on, että kikattelevat ja ymmärtämättömät nuoret vanhenevat niin, että heidän kikattelunsa vähenee ja ymmärryksensä lisääntyy. Tai ainakin luulen tuon olevan tosiasian...

Se on ikävä juttu, jos joku kikattelee elämänsä varrella ikäihmisille vuosikymmenestä toiseen. Hänelle voi syntyä omassa vanhuudessaan sopeutumisvaikeuksia. Sellainen ei kuulosta ollenkaan mukavalta, koska jotenkin ihmisten olisi sopeuduttava vanhenemiseensa selviytyäkseen hengissä elämänsä loppuun asti.

Teinien ja muiden keskenkasvuisten kikattelut ovat toinen juttu. Silti, vaikka heidän hauskanpitonsa aiheena olisi vanhuus ja vanhat ihmiset. Useimmat (kikattelun kohteeksi joutuvat) kai ymmärtävät ja kestävät sen, että kakarat ovat kakaroita...

No, minun 96-vuotias mummoni on aika varmasti nähnyt ja kokenut melkein kaiken, pari sotaa muun muassa, ja huomaan hänestä ettei häntä oikein mitään pikkujutut tai edes vähän isommatkaan jutut hätkäytä. Ja mummoni vaikuttaa muutenkin aika tyytyväiseltä vaikka tottakai hän tiedostaa ettei elinaikaa enää voi hirveän paljon olla. Eli jonkinlainen "tässä hetkessä" -elämistä hänen täytyy harrastaa ja sillä torjua lähestyvän kuoleman ajatus. Tai sitten hän ei vaan pelkää kuolemaa. En tiedä...

Mä juttelin eilen minua 10 vuotta nuoremman naapurin kanssa. Voi niitä kasvoja ja hiusten harmautta. Olen paljon nuoremman näköinen

Sama vika; "et ole muuttut ollenkaan" (eilen).

Mitä enemmän on ikää sitä enemmän on kokenut kaikennäköisiä asioita - osaa siis laittaa asioita mittasuhteisiin, josta varmaan seurannee tuo "eurofinen mindful".

euforinen?

On.

mr jalsan kirjoitti:Mä juttelin eilen minua 10 vuotta nuoremman naapurin kanssa. Voi niitä kasvoja ja hiusten harmautta. Olen paljon nuoremman näköinen

Eletty elämä kokemuksineen alkaa iän karttuessa näkyä, ei sille mitään mahdeta. Mitä kovakouraisemmin elämä kohtelee ja runtelee sitä nopeammin se usein näkyy niin ulkoisen kuin sisäisenkin olemuksen vanhenemisena.

Naisten ulkoisen olemuksen yksilölliseen vanhenemiseen vaikuttaa lisäksi hormonikorvaushoidot; yksi tahtoo vaihdevuosissaan hormonikorvaushoidon, toinen ei - toki se näkyy vanhenemisprosessissa.

Minä katson vaikka reisiäni, -ei helvetti, ne alkaa menettää kimmoisuuttaan ja niihin on on ilmestynyt ryppyisyyttä! Voi jumalauta, just viimevuonna viel rasvasin sileeää pintaa, mikä nyt on?
Ällöä! Kaulani on "pehmennyt" siinä on vanhuuden merkkejä. Vihaan tät! Entäs vatsa. Herrajumala sentään, se estää farkkujen kiinni saamisen. VIHAAN TÄT, EI EI, EI!!! aNNA MINUN "VANHUUS" PITÄÄ KIMMOISA KROPPANI, ÄLÄ VIE MINULTA PITUUTTA JA SUORUUTTA , - miks mää lyhenen persjalkaseks! Mihin katoaa mun pakarat ? -ja reidet... mis mun vahvat lihakset on. Jumalauta, en kestä tätä hapertumista. Miks mun kasvojen muoto ei enää ole "hymykuoppainen" vaan valahtanut. perkele, en ole tätä ansainnut, olen taistellut vastaan.

Vedän jalkaan farkut ja Adidaksen "Super Starit" laitan topin ja push upit. Niskaan hupparin, meikki ja hämyinen Bub. Karaokea, olutta, laulua ja naurua. Kukaan ei tiedä, et muija on kolmenvuoden päästä 60v.
En sopeudu, en hyväksy, vihaan vanhenemisin merkkejä kehossani.

Suomessa ja yleensä länsimaisessa elämässä vanhuus ja vanheneminen
ei ole kovin gliffaa.

Ikuisena nuorena täytyisi pysyä. Olla tehokas, tuottava ja kaunis ja nuori niin
kuin ridge ja brooke.

Voin kuvitella itseni ryppyiseksi pieneksi kumaraselkäiseksi noita-akaksi.
Sellaiseksi, joka innostuu, kun puhelin soi ja siellä on lehtimyyjä.
Sellaiseksi, joka puputtaa pullaa ja juo kahvia.
Pieneksi, harmittomaksi, kuin lilliputtimaiseksi maatuskaksi.

Sitten, kun on itse vanhus tietää miltä tuntuu olla niin vanha ja tietää sen hyväksyykö itsensä sellaisena.