Psykopatologia.munfoorumi.com

Niin, kysymys on välillä vaikea: onko kyseessä aito paraneminen vai falski (vai osittainen, tai jopa vaikeutuminen).

Mulla ainakin on ollut "vääriä hälytyksiä". Kerran vuosia sitten muistan, kun päässä soi Aerosmithing "Amazing", ja oli tunne, että selviän, vaikka olin pahemmassa pulassa kuin koskaan. Tiedostinkin ristiriidan kyllä silloin (ongelma oli, etten kokenut voivani asiasta kenellekään kertoa, ehkä).

Kun vaikka anoreksiaa poteva oppii vaikenemaan, sellaisista laihtumisen tavoittelua ilmaisevista ajatuksista, ehkä saatetaan kokea ulkopuolisten taholta, että oireet vähentyneet. Tai en oikein heti muista tarkkaan, miten se juttu meni. Oppii esittämään "hyvää potilasta" (joka haluaa lisää painoa) tms. Onko tilanne parantunut vai huonontunut?

Hankala tapaus kun ensin pitäisi tietää mitä tervehtyminen tässä yhteydessä ylipäätään tarkoittaa. Ilmeisesti sitä, että on vähemmän haitaksi muille (terveemmille).

Jos luotetaan, että subjektiivinen kokemus paremmasta olosta on tervehtymistä niin sitten se on tervehtymistä. Mutta eikös esimerkiksi maniassa ole suorastaan euforisen hyvä olo?

Eli tervehtyminen luultavasti tarkoittaa sitä, että sopeutuu ympäristön normeihin. Ylläpidon ei tarvitse huomautella sopimattomista viesteistä yms. Monet "tervehtyvät" rangaistuksen pelossa. Kun rangaistuksia kovennetaan väki tervehtyy silmissä. Vai tervehtyykö?

Voisiko joistain systeemiajatuksist olla hyötyä tässä? Sinä ehkä osaat sellaisia? "Jäykkyys", joustamattomuus paha. Monet samansuuntaisesti vaikuttavat, toisiaan voimistavat vaikuttimet paha. Joustavuus hyvä.