+Trisse kirjoitti:untuva kirjoitti:Ymmärrän ettei haasteesi lopu siihen, että jos saatkin työpaikan. Sinulle tulee uusia haasteita kuten tuo vitutus, pitkästyminen ja ahdistus. Voi olla niin, että ennenkuin olet mennyt hakemaan töitä niin sinua on vituttanut ettet saisi töitä ja sitten sinua on pitkästyttänyt työttä olo ja sitten sinua on voinut ahdistaa huoli pääsetkö koskaan työelämään.
En mä tajuu.
+Trisse kirjoitti:Mä olen surrut koko elämäni.
Kuten aloitusviestissä mainitsin on moni asia mennyt elämässä pieleen eikä niitä juuri sure voidessaan huonosti vaan vasta kun voi hyvin.
Samoin minun tapauksessa on helpompi jatkaa huonoa vointia kun voida hyvin ja kohdata ne.
+Trisse kirjoitti: Miten siis kohdata elämän hyvässä vaiheessa nämä alaspäin vetävät jutut?
+Trisse kirjoitti:Ei sureminen ole ratkaisu ihmiselle joka on ollut koko ikänsä masentunut. Se johtaa vaan enempään masennukseen. Kyllä se varmaan toimisi jos menetys olisi yksittäinen kuoppa nousujohteisella polulla.
Jill kirjoitti:Miten voi surra suruja, jotka on jäänyt surematta?
Miten voi tunnistaa ne.
Jos olen surullinen niin millä perusteella tiedän onko se surua vai jotain muuta (esim. masennusta)?
En tiedä kyllä onko Mirri oikea henkilö vastaamaan kysymykseen kun tiettävästi on itse kroonisen masentunut mutta kysyn hältä kun on joka alan asiantuntija.
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa