Psykopatologia.munfoorumi.com

Huono ja alentava kohtelu hoitohenkilökunnalta sekä fyysinen kipu.

Joo, kaikkein pelottavinta on se että joutuisi viimeiset päivänsä viettämään sänkyyn sidottuna, paskaisissa vaipoissa, hirveissä kivuissa ja alimitoitetun henkilökunnan armoilla, joka ei joko jaksa, viitsi tai ehdi tyydyttää tarpeitani elämäni viimeisinä hetkinä.

Ei mikään noista. Eniten pelottaa kuolemisen pitkittyminen (vuosia toimintakyvyttömänä mutta tajuissaan) ja läheisten tuska.

Sekin on vielä elämän puolella. Kuolemassa ei pelota mikään. Silti en haluaisi kuolla. Elämä pelottaa usein. Mutta myös viehättää.

Minua pelottaa ajatus siitä, ettei ole enää ns. mitään. Ei minua, kokemuksiani, mitään. Tyhjää, kuollutta, kuolema. Mätänevä ruumis.

Lisäksi "ahdistaa" läheisten puolesta.

Se, että joutuisi ikuisiksi ajoiksi yksin jonnekin missä muita ei ole.

vladimir1 kirjoitti:Joo, kaikkein pelottavinta on se että joutuisi viimeiset päivänsä viettämään sänkyyn sidottuna, paskaisissa vaipoissa, hirveissä kivuissa ja alimitoitetun henkilökunnan armoilla, joka ei joko jaksa, viitsi tai ehdi tyydyttää tarpeitani elämäni viimeisinä hetkinä.

Tuo minuakin pelottaa.
'Inhorealistina' uskon ja luulen yhä useamman kuolevan joutuvan viimeisinä aikoinaan kokemaan elämänsä juuri tuollaisena. Mitä iäkkäämpi ihminen kuoleman tullessa sitä varmemmin... Valitettavasti.

Muistiongelmien ja persoonanmuutosten aiheuttama kärsimys.

Haluan pitää muistoni ja itseni niin kauan kuin elän, tapahtui ympärilläni
mitä tahansa.