Psykopatologia.munfoorumi.com

Tutkimukset 1-3 osoittivat, että piirrevälttämismotivaation ja riskiarvioiden välillä on
heikohko suora yhteys, mutta tutkimusten 2-3 tulokset osoittivat lisäksi, että
motivaatiotilat muokkaavat tätä yhteyttä: välttämismotivaatiotilassa olevat henkilöt
tekivät korkeita riskiarvioita riippumatta piirrevälttämismotivaationsa tasosta.
https://oa.doria.fi/handle/10024/59513

Oletan, että "piirrevälttämismotivaatio" on sitä, että välttämismotivaatio on jotenkin persoonallisuusperäistä. No kuvittelen, että on. Tulkitsen myös, että kaikki välttämismotivaatiotilassa olleet koehenkilöt, omasivatpa sitten persoonallisuusperäisiä välttämismotivaatiotaipumuksia tai eivät, olivat taipuvaisia tekemään korkeita riskiarvioita.

Tutkimus 7 selvitti kognitiivisen kyvykkyyden vaikutusta piirrevälttämismotivaation ja psyykkisen toimintakyvyn väliseen suhteeseen. Tulokset osoittivat, että kognitiivinen kyvykkyys muokkaa piirrevälttämismotivaation yhteyttä sekä itsearvioituun että objektiivisesti arvioituun toimintakykyyn. Tulokset tukivat teoriaa, jonka mukaan kognitiivinen kyvykkyys aidosti suojaa ihmisiä korkean välttämismotivaation kielteisiltä vaikutuksilta.
https://oa.doria.fi/handle/10024/59513

Tämä oli kai sitten se osuus, jossa älykkyyden ja herkkyyden kanssa selviytymisen välinen yhteys kävi ilmi.

Osaatko sanoa, mitä on operationaalisesti todettu heikko yhteys?

Itse olen pitänyt yleistä älykkyyttä yhtenä persoonallisuuden peruspiirteenä. Tämä selittäisi mm. "epäsuhtaisilta" näyttäviä avioliittoja.

Eilen itse asiassa katselin vähän sitä, kuinka vahva yhteys älykkyyden ja herkkien toimintakyvyn (vai mikä onkin en tiedä) välillä on, mutta tuntui, että siinä oli käytetty jotain menetelmiä, joita en tunne ulkomuistista ainakaan.

Minusta aineisto on aika ongelmallinen, jos mitattu älykkyys on todella varusmiesten alokasaikana tekemästä testistä peräisin. Siitä joukosta, joka ne testit tekee on aika paljon mielenterveyden ongelmista kärsiviä herkkiä nuoria miehiä karsiutuneena pois. Alokasajan rankkuus myös luultavasti heikentää sellaisten, joilla on mielenterveydellisiä vaikeuksia, suoriutumista testissä. Jonkin verran älykkäitä, herkkiä ja sosiaalisiin vaikeuksiin taipuvaisia nuoria miehiä on siis minusta saattanut karsiutua pois herkkien ja älykkäitten miesten joukosta, jota on tutkittu.

No tällaisia minä ajattelin tästä asiasta. Jos tutkimuksessa löydetty yhteys ei olisi vahva, ainakin osa siitä saattaisi ehkä selittyä pois jotenkin tähän tyyliin. Mutta en tiedä, enkä osaa tai jaksa selvittää.

Kyllästynyt kirjoitti:

Pertti Luukkonen kirjoitti:... Itse olen pitänyt yleistä älykkyyttä yhtenä persoonallisuuden peruspiirteenä. Tämä selittäisi mm. "epäsuhtaisilta" näyttäviä avioliittoja.

Minkälaisiin epäsuhtaisuuksiiin viittaat?

Esimerkiksi toinen on oppinut ja toinen "vain" älykäs.

Meinaan, ve?e, vaan sitä, että joskus on mm. esitetty (aggressiivisuus ja lasten TV:n katselu) merkittävänä korrelaationa (+0,19), jolloin determinaatiokerroin on vain 4 %. Kuinka heikko on heikko yhteys?

Joo, en osaa tohon sanoa. Siinä oli kai jotain interaktioita, joitten merkitystä en osannut itselleni selvittää, niin en tiedä, millaiseksi korrelaatio jäi. 4% selitysosuus hajonnasta (??) on kyllä aika heikko arkielämän kannalta. Itse asiassa selailin eilen kotonani olleita tilastotieteen oppikirjoja, enkä löytänyt sieltä tietoa siitä, mitä vaikka korrelaatio 0.25 oikein kertoo siitä, kuinka merkittävästä yhteydestä oikein on kysymys. No joo.

Onko Hesarin uutisoinnin ja tutkimuksen sisällön välillä jotain ristiriitaa? En tiedä. Tarviiko meidän tietää? En tiedä sitäkään.

En minäkään.

Täytyy erottaa korrelaation tai yhteyden merkittävävyys sinänsä (yhteyden "voima") t i l a s t o l l i s e s t a merkittävyydestä, johon otoksen suuruus vaikuttaa ratkaisevasti. r = 0.19 = r(toiseen) = 0.04 (yhteisen varianssin osuus 4 %).

No emmä tämmösiä osaa.

Järkytyin, kun mietin jonkin aikaa tätä: ". Tämä selittäisi mm. "epäsuhtaisilta" näyttäviä avioliittoja.", "Esimerkiksi toinen on oppinut ja toinen "vain" älykäs." (PL)
-

..

Luulisin, että välillä epäonnistunut yhteisyys syntyy siten, että nainen yrittää kynsin hampain tutustua miehensä harrastuksiin ja intresseihin (esimerkiksi jääkiekkoon ja nyrkkeilyyn), mutta mies puolestaan ei koskaan lähde mukaan naisen harrastuksiin (esimerkiksi taidenäyttelyihin ja teatteriin). Leffaan mennään katsomaan jännäreitä mutta ei koskaan melodramaattisia rakkaustarinoita (mistä nainen pitää).

Usein esimerkiksi urheilijamiehet ovat "miehekkäitä" mutta kapeita.

Sans nom kirjoitti:Hyvin epätodennäköistä, että joukossa olisi ollut mt-ongelmaisia.

Minä kyllä olen kahlannut läpi tuon testin erittäin ahdistuneena ja huonosti voivana, tuijottaen joka testiosan jälkeen, kuinka pitkeälle vierustoveri oli ehtinyt paperinivaskassa.

Olin tulenjohtopatterissa, ja meillä oli varmaan enemmän kuin puolet teekkareita (no olin minäkin siihen aikaan TKK:hon hyväksytty). Kyllä ne aika kovaa meni.

Kärsin aina siinä luokassa, jossa piti istua pitkiä aikoja hiljaa ventovieraitten välissä molemmat käden pulpetilla ja selkä suorana. Ja jossa opetettiin vaikka mitä.

Biancaliina kirjoitti:En ole siten erityisen älykäs, miten mieheni ja exäni mutta olen sos.suhteissa tietyllä tavalla älykäs.

Kyllä sinä voit aika älykäs kuitenkin olla. Ei ihmiset sitä itse kai yleensä tiedä?

ve?e kirjoitti:

Biancaliina kirjoitti:En ole siten erityisen älykäs, miten mieheni ja exäni mutta olen sos.suhteissa tietyllä tavalla älykäs.

Kyllä sinä voit aika älykäs kuitenkin olla. Ei ihmiset sitä itse kai yleensä tiedä?

Sillä tavalla olen, että koulunumerot hyviä ja psykologisissa testeissä pärjäsin hyvin.

Psykopatologia kirjoitti:Luulisin, että välillä epäonnistunut yhteisyys syntyy siten, että nainen yrittää kynsin hampain tutustua miehensä harrastuksiin ja intresseihin (esimerkiksi jääkiekkoon ja nyrkkeilyyn), mutta mies puolestaan ei koskaan lähde mukaan naisen harrastuksiin (esimerkiksi taidenäyttelyihin ja teatteriin). Leffaan mennään katsomaan jännäreitä mutta ei koskaan melodramaattisia rakkaustarinoita (mistä nainen pitää).

Usein esimerkiksi urheilijamiehet ovat "miehekkäitä" mutta kapeita.

Luulen myös. Vaikkei toinen kykenisi joustamaan, eikä toinen tuomaan tuossa esille tarpeitaan/toiveitaan, niin voi pikkusen helpottaa jos löytyy jokin yhteinen mielenkiinnonkohde.

Kiehtova aihe. Lyhyesti vaan kommentoin ensi alkuun näin, että minä olen lähes aina valinnut seurustelukumppaneikseni älykkäitä, suorastaan viileän analyyttisia miehiä. Ja minä olen aina se höppänä, lapsenomainen, tunteellinen.

Minusta ei varmaan välity ulospäin älyllisyydestä rahtustakaan, mutta jospa se on plussaa minussa, että pystyn vailla kateutta tunnistamaan itseäni älykkäämmät ihmiset, arvostamaan heidän älykkyyttään, ja minä arvelen että minussa on vastavuoroisesti jotain... hmmm... ehkäpä elämänviisautta pikkasen, tai jotain vastaavaa, kun nuo minua älykkäämmät jaksavat minun kanssa kerta keskustella. Ehkäpä myös vilkas mielikuvitukseni ja luovuuteni, kekseliäisyyteni ainakin jossain määrin viihdyttävät älyllisempää elämää. Isäni oli myös keskivertoa älykkäämpi ihminen. Paitsi että sen huomasi hänestä, hän oli myös käynyt Mensan älykkyystestissä, jossa se tuli ilmi myös. Isä oli ainoa varsinaisesti älykäs meidän perheessä. Me muut ollaan ihan höyniä. Voi isi parkaa. Ilmankos isi tykkäs jutella mun marsujen kanssa! Niiden kurnutus ei ollu niin turhauttavaa kuin mitä meidän Homereitten mölinä oli! Doh!