Psykopatologia.munfoorumi.com

Mitä ajattelette tällaisesta hoidosta?

Yle Tiede 24.9.2013 klo 20:31
http://yle.fi/uutiset/aivotutkijat_paho ... na/6847829

Aivotutkijat: Pahoja muistoja voidaan poistaa unen aikana
Laboratoriokokeet ovat antaneet lupaavia tuloksia pelkoreaktioiden laimenemisesta. Keskeisenä hoidossa ovat hajut, joihin koehenkilöt totutettiin valveilla.

hmisen aivoista voidaan poistaa pahoja muistoja unen aikana annettavalla hoidolla, sanovat yhdysvaltalaistutkijat. Heidän tavoitteekseen ei riitä vain ikävien sattumusten unohtaminen, vaan tekniikasta toivotaan viime kädessä apua pahoihin fobioihin ja traumaperäisiin stressireaktioihin.

Tuossa on vaan se ongelma, että ei kaikille synny assosiaatioita hajuista, kaikilla ei välttämättä edes ole riittävän hyvää hajuaistia. En ymmärrä myöskään, miksi traumaattinen kokemus pitäisi unohtaa?

Nykyisellään niitä hoidetaan palauttamalla syyt terapiassa useita kertoja potilaan mieleen ja auttamalla häntä käsittelemään niitä. Hoito voi kuitenkin olla hyvin tuskallista, etenkin alkuvaiheessa.

Eikö pitkän terapian tarkoitus ole myös selvittää ihmiselle hänen elämänhistoriaansa, jotta hän voisi muodostaa siitä selkeämmän kuvan? Miten siis pelkkä unohtaminen riittäisi hoidoksi? Eikö unohtaminen ole defenssi ja ihmisen olisi hyvä vapautua niistä?

Minusta ei ole ollenkaan huono asia, jos vakavien traumojen tehokkaaseen hoitamiseen olisi jotakin toimivampaa kuin toinen toistaan pitemmät psykoterapiat, jotka eivät edes läheskään aina tuo toivottua tulosta. Ihminen voi olla liian traumatisoitunut, jotta mikään traumaterapia tepsisi häneen. Traumat voivat olla niin vaikeita, ettei psyyke kestä niiden muistamista, ja silloin aito unohtaminen (kaikkien tiedostamattomienkin muistijälkien katoaminen) voisi olla ainoa tehokas hoitokeino.

Voitaisiinko esimerkiksi vaikeiden dissosiaatiohäiriöiden vakavasti vammauttamia ihmisiä hoitaa pyyhkimällä tiedostamattomat muistijäljet pois; se olisi kiva tietää. Minä toivoisin, että voitaisiin, koska vaikeat dissosiaatiohäiriöt ovat usein elinikäisesti vammauttavia ja vakavaa psyykkistä sairautta aiheuttavia ilmiöitä. Eikä ole mitään takeita siitä, etteikö vaikeaa dissosiaatiohäiriötä sairastava ihminen sairastuisi entistä pahemmin, jos hänet sairastuttaneita asioita yritetään kaivaa esille ja hänen tiedostettavakseen.